IRC-Galleria

Tiesin.

Meni rytmiosuus ja soinnut jotenkuten läpi, joten pääsen erikoistilanteen turvin (minä) suorittamaan rytminluvun ens viikolla, mutta laulu ja melodiadiktaatti jää suorittamatta. Jään vielä varmaan tonne musaopistoon suorittamaan harmoniaopin, joka mulla on lisäks opistotasosta suorittamatta. ...ja joskus pitäis vielä soittaa kitarakoekin läpi.

Tilanne oli semmonen, että mun oliu pakko kertoa sille opettajalle asioita, joita en yleisesti maailmalla kuuluta. Ihan syystä, mutta tossa tilanteessa oli vähän pakko ettei opettajalle tuu pettymystä omista opetusmetodeista. Tai jotain syvällisempää, mutta tähän en kaikkea laita. Mä en jaa.

Mun tilanne on korjattavissa (hyvin pieniltä osin) ainakin yhdellä tavalla, mutta sen asian hoitamiseen vaikuttaa toisenlaiset ongelmat. Oon ristiaallokossa. Joskus käy vielä niin, että pettää kaikki keskellä kirkasta päivää.

Btw, laulajille Solfa on kuulemma kaikista vaikein. Sibassa laulajille järjestetään jopa omat Solfaryhmät, kun ne on niin huonoja siinä verrattuna soittajiin.

...ja kuka helvetti on Linda H? Tyttö mun ryhmästä sattu kysymään tunnenko mä Lindaa ja sanoin tuntevani varmaan 5. Tää ei kuulunu niihin. Mutta Linda lähetti kuulemma mulle terveisiä, kun sai tältä tytöltä tietää, että oon sen tytön ryhmässä. Ja kävi ilmi, että tää Linda oli nähtävästi se tyttö, jonka epäilin joskus tavanneeni jossain kun olin sukujuhlilla. Mut tää jää nyt mysteeriks. ...ja miten helvetissä se mun ryhmän tyttö ja tää Linda on edes päätyny puhumaan musta? Siis mitä vittua?

Mitä aikasemmin herään (selvinpäin), ni sitä enemmän myöhästyn. Onneks tähtään ysiks ja mun tarttee olla paikalla vasta noin 15 yli.

Meni aika älytön aika skrivata juttu, jonka alotin jo eilen. Eli mun työtahti on aika paska. Oli kyl semmosia kirjotuslukon kaltasiakin. Ja ajatukset harhaili. Sain sen roskan kuitenkin kirjotettua, ja se kai vedetään etusivulle. Harmi melkeen, ku se juttu on aika hanurista.

Kävin kysymään siitä aukeeman hommasta ja mulla on noin kymmenen päivää aikaa skrivaa se. Tosin saan vasta huomenna ohjeistuksen siihen juttuun. Uutispäätoimittajakin sano, että ei oo hirveesti edes aikaa. Noita tehdään yleensä kaks viikkoa etukäteen. Ja toimittajat tekee siinä samalla muita juttuja. Saas nähdä.

Kolmen ja puolen tunnin päästä mua saattaa vähän ketuttaa. Solfa teoriakoe. Missä välissä mun ois siihen pitäny pystyä harjottelemaan, ku se vaatii vielä aika perkeleellistä rauhaa. ...no niin no, jostain sitä aikaa ois oikeesti löytyny jos ois ettiny. Mä en tule pääsemään sitä koetta läpi ja se ei oo kivaa. Ens viikolla vielä laulukoe. Nyt on varsinkin kiva olla kurkku kipeenä, ku ei pysy edes sävelet oikeilla korkeuksilla hyräillessä. Lähtökohdatkin on siis huonot. Mulla nyt vaan soi päässä kysymys, et mitä mä teen. Tarttis tehdä jotain.

Oon kipee. Nyt viime torstaista asti. Ei oikeen jalatkaan kanna ja kurkku tuntuu santapaperilta. Nuhanen olo kauttaaltaan.

Tänään aamulla toimitukseen kertomaan et mulla on pää tyhjä ideoista. Hyödytön olo. Onneks ovesta sattu tulee toimittaja, joka ties, että Stadikka aukes tänään. Aloin sitte kaivamaan sitä.

Käytiin Stadikalla kuvaajan kanssa. Oli mun opisto-opettajan vanha tuttu. Kehu opettajaa tosi ahkeraks toimittajaks. Ei mikään ylläri. Juteltiin kuvauksesta. Eri koulukunnista. Toimittajan hommista yleensä. Kerroin Puusasta. Kuvaaja sano, ettei tunne henkilökohtasesti, mutta maineen tuntee. Kuulemma vaikee ihminen. Ihaks tosi, nauroin mielessäni. Heikura photoshoppaa tän kuvaajan mielestä liikaa. Tota lehtikuvaajien maailmaa ois hauska kaivaa. Siel on mielenkiintosia asioita pinnan alla.

Oltiin siellä Stadikalla joskus klo 12. Aurinko paisto. Kyselin parilta uimarilta joitain kommentteja. Jälkeenpäin muistiinpanojani selaillessa huomasin, etten ollyu kirjottanu juuri mitään. Ihan pari hassua kommenttia. Enemmänkin vaan yksittäisiä sanoja, ihmisten fiilareita. On siinä ihan käyttökamaa kyl, mut mikäli teen sen aukeeman jutun kahden viikon päästä, ni mun pitää siihen laittaa noin parinsadan merkin kommentit viideltä ihmiseltä ja siihen mä saatan kyl tarvita jo jotain äänityslaitetta. Ku on pakko laittaa suoraa sitaattia, ni niiden pitää sit kans olla oikein. En osaa vielä kirjottaa nopeesti samaa aikaa pitämällä katsekontaktia haastatellussa.

En ehtiny syömään. Toimituksessa soittelin liikuntavirastoon ja mietin kysymyksiä ja soittelin ja kytselin ja kirjasin muistiin. Joskus puol 4 viimenen puhelu. Ikävä kyllä ongelma oli siinä, että mitään juttua, mulla ei vielä ollu siinä vaiheessa kirjotettuna. Juttu tulee kuitenkin vasta keskiviikoks, mutta kuvittelin vielä aamulla, että mulla ois juttu valmiina jo tänään. Menkööt nuhan piikkiin.

Ja tänään oli lehdessä mun juttu epämääräsesti ripustettuna pääjutun yhteyteen. Katoin, et ois perkele pitäny jättää oma nimi pois. Se kuvakin, joka käytiin Alppilasta hakemassa oli saanu uutispäälliköltä uuden kuvatekstin ja se oli niin totaalisen vituillaan siihen kuvaan nähden. Se toimituksen kuvaajakin ihmetteli jutun kuvavalintaa. Ois nyt laittanu sen mun kuvatekstin. Siin ois ollu ideaa. Mut ihan sama. Joku mokas. Ikävä kyllä se näyttää toimituksessa varmaan mun mokalta. Kivaa. Tosin STT oli tehnyt uutisen siitä, mitä meidän lehdessä oli siinä jutussa lukenu.

Huomenna musiikin teoriakoe. Mul on heikko olo jo valmiiks, mut se koe vetää mielen maihin. Mä tiedän, etten läpäse sitä. Menen sinne nöyryyttämään itseäni ja en pidä siitä pätkääkään. Suorastaan vihaan sitä. XXXXXXX. Tänään vois yrittää opiskella noita musajuttuja mut vittu ei. Ei oo kivaa. Huomisesta tulee tuskaa. Ja mä tuotan pettymyksen itselleni ja muille. Se on ehkä pahinta.

Brosnan sano äsken tv:stä tulleessa leffassa, että se on sitä mieltä, että jos rakastaa jotain ihmistä, ni pitää antaa sen tehdä niinku se haluu. Joojoo. Varmaan aika moni on samaa mieltä. Kaikki ei kuitenkaan vaan tiedosta sitä ihan samalla tasolla. Ja lisäks toi on sen verran tärkee asia, että jokaisen ihmisen pitäis parisuhteessa uskaltaa sanoa toi ääneen. Muuten tulee tyhjä olo. Tj.

Liian väsy olo tänään. Ei pystyny lukee eikä menee lyhäreille. Eikä huomiseks juttuideoita. Harmittaa.

Loppujen lopuks, vaikka oli nuha eikä mun pitäny soitella ihmisille, niin päädyin soittamaan ainakin kuudelle. Ja kaikki sano, että ne ei oo menossa tänään mihinkään. Jumaleissön ei oo menossa lauantai-iltana mihinkään?!? Herranjumala mitä sakkia. ...okei okei, vapun jälkeinen vkl.

Soitin parhaalle kaverille ja se kutsu niille. Menin joskus kympin maissa. Kuunneltiin levyjä, juteltiin ja juotiin "vähän".

STÄDÄRIIN!!!!!!!

Ja joskus 12 maissa Stadin Tähteen, joka oli aika tyhjillään. Tanssilattiallakaan ei hengaillu ku pari ihmistä satunnaisesti. Tilasimme siis juotavaa. Ja paljon. Ja yht'äkkiä paikalla olikin possea.

Kaverin tyttö raahas mut joraamaan. Jee. Oli varmaan ensimmäinen kerta ihan helvetillisen pitkään aikaan, kun jotain tommosta teen. Oli kivaa.

Jatkoille takas kaverin kämpille. Hörpittiin viinaksia ja rikottiin sänky. Päädyttiin kantamaan se koko paska roskiin pihalle siinä viiden maissa. Lähdin joskus kuudelta ja oli helvetin hauska fiilis. Jostain syystä pääsin sänkyyni vasta puol kasi???

Eilen siinä joskus duunipäivän lopulla tuli semmonen mukavan kipee olo. Illall olin jo ihan delaamiskuosissa. Ois pitäny lukee, mut päädyin pelaamaan JA2:sta. En oo vieläkään vetäny sitä läpi ja aattelin, et jos vähän menis eteenpäin. Oli ehkä vähän rasittavaa pelaa, ku näppis ei toimi pöytäkoneella ollenkaan.

Tänään haluisin bileemään, mut tää nuha saattaa ehkä vähän hankaloittaa sitä. Tää on kyllä mitä luultavimmin jossain määrin korjattavissa viinan ja tupakan voimalla. En tiedä. Täytyy toivoo, et joku soittaa ja heittää jonku hyvän idean. TARPEEKS AIKASIN. Jos joku päätyy soittamaan mulle klo 11 ja huutamaan, et tuu tänne, ni oon ihan valmis menemään tappamaan kyseisen henkilön.

Luin äsken Kreikan ja Rooman sivilisaatioiden tapahtumista. Ihan sikahidasta luettavaa. Varsinkin ku skrivaa koko ajan. Ihan sama. Kirjasta vielä melkeen 4/5 luettavana. Ei hyvältä näytä. Ja tiistaina musiikin teoriakoe. Taskete.

Kävin eilen illalla katsomassa inttikaverin hevibändin keikkaa. Se oli kutsunu mut kymmeneks baarii, mut jeejee, ne alotti vasta puol 2. Ja jouduin kuvaamaan vahingossa. (Mut niistä kuvista ykskään ei onnistunu.) Nukuin nelisen tuntia. (Ja nuha valmiiks.)

Kävin tänään Alppilan lukiossa. Käytiin ottamassa yks valokuva kuvaajan kanssa ja juttelin opolle. Ei ollu asiat kauheesti muuttunu. Opo kerto mulle yhdestä koulun saamasta määrärahasta ja innostuin, kun toimituksessa parin puhelun jälkeen tajusin, että siitä saa ehkä jutun, jota ei ole muissa lehdissä ollu. Ja oikeesti sellasen, että siinä on järkeä. MUT, mikään ei oo varmaa. Ehkä mä oon vaan myöhässä.

Mun piti hoitaa yhden toimittajan koulukirjahintajuttuun lukiolaisvanhempien näkökulma. Toivoin löytäväni Alppilasta jonkun vanhemmat, jotka puhuis. Harmi vaan etten löytäny.

Tulin muistaneeksi sanan vanhempainyhdistys ja siitä johdin sanan vanhempainliitto. Jee. Semmonen oli olemassa ja sieltä lähdin sitte yrittämään sitä vanhusten kommenttia. Niiden toiminnanjohtajalla lukioikänen lapsi. Jee. Harmi, et se oli lähteny johonki kokoukseen.

Ihan sama. Sain sen toiminnanjohtajan kiinni joskus kolmen jälkeen. Siinä tuli huomattua kuinka erilaista on puhua "tavalliselle pulliaiselle" ja "viranomaiselle". Viranomaiset tai vastaavat on tarkkoja mitä ne kertoo. Ne tietää, että ne on median kanssa tekemisissä ja ei kerro esim. henk.koht. asioita. (Ellei sille ole syytä.) Tää toiminnajohtaja oli ihan tavallinen vanhempi nainen, joka kerto perheestään asioita, joita tajusin, etten voisi käyttää. Onneks en oo samanlainen ku Seiskan toimittajat.

Sain kuitenkin siltä ihan hyviä vastauksia, jotta sain reilut tuhat merkkiä kasaan. (Tonnin saa tosin aikaan vaikka kertomalla siitä kuinka ovi avataan.) Mut se oliki vaan kainalojuttu. Lisänä tossa oli mielenkiintonen juttu, kun ne sen naisen jutut oli semmosta ei asiantuntijapuhetta, niin sen ulosanti oli katkeilevaa. Siitä oli hankalahkoa hakea sitaatteja. Onneks puhekielisyyden saa yleisesti ottaen poistaa ja kielivirheet korjata.

Nyt on väsy ja kipeys ja haluun nukkumaan ja pari rommikolaa ei ois pahitteeks. Kurkkuun sattuu...

Menin kymmeneks sosiaali- ja terveysalan tuotevalvontakeskuksen tiedotustilaisuuteen. Ne oli saanu aikaan uudet ohjeet taloyhtiöille ja viranomasille ja blaablaablaa tupakoinnista blaablaablaa... Ihan sama. Sen piti olla kahdeksannessa kerroksessa ja kiipesin sinne. Sitten totesin, että se ei voi olla siellä, kun koko kerros rempassa. Sitte pientä etsimistä ja lopulta löysin oikeen mestan. Enkä myöhästyny, vaan olin just ajallaan.

Se kesti tunti 16 minuuttia. Tuli kaikkee jännää tietoo. Osa siitä kamasta meni toisesta korvasta sisään ja tuli toisesta ulos. Siel oli ainaki Yleltä yks herkku toimittajatyttö. Lisäks jostain muualta yks toinen nuori nainen. Jotain muita toimittajia. Ei paljon. Pieni huone.

Katoin et saan siitä aikaan perusuutiskaman. Toimituksessa mä sitte löysin itseni kirjottamasta sitä sontaa seuraavat 5 tuntia. Olin ihan tiltissä. Pieni nuhanpoikanen saatto vaikuttaa. Enkä käyny syömässä. Kuitenkin katoin, et ois ollu mahdollista kopioida tiedotteesta ne osatiedot ja vaan nopeesti täyttää se juttu. Päätin kuitenkin vääntää. Huono veto.

Jutusta tuli ihan huono. Kun palautin sen uutispäällikölle, ni se pyys tsekkaamaan, että onko lehteen tulossa olevassa STT:n kamassa samoja asioita ku mulla. Tsekkasin. Ja ällistyin. Katoin sitä otsikkoa, joka oli kohtuu huutava. Tuijotin ja tuijotin ja tajusin, että hetkinen. Ei ollu mulle minkäänlainen uutinen, koska olin tienny sen asian jo ennen koko tiedotustilaisuutta. Mutta, MUTTA, ei se, että mä tiedän jotain tarkota sitä, että se on yleistä tietoa. Voi saatana. Mun ite kirjottama juttu oli löysä ja asiapoliittisesti heikko. STT:llä oli kas kummaa parempi, tiiviimpi ja ehkä myös (eli joo) informatiivisempi kama ku mulla. Ja se kärki oli tosiaan ihan totaalisen eri. En ollu miettiny sitä ollenkaan. Minkä mä sille voin, että oon tyhmä, kun en tajuu mitä muut ei tiedä?

Ja niin btw, STT:n toimittaja oli kopioinu siitä tiedotteesta kaiken suoraan sitaatteja myöten.

Tänään ois viimenen ilmottautumispäivä yhteen ens viikon Kelan tilaisuuteen. En sitte ilmottautunu sinne, kun en tiedä oonko menossa, vai tekemässä jotain muuta. Mut eihän niitä tietenkään kiinnosta missään mikään. ...joo... ei varmaan...

Päädyn vissiin tekemään sen aukeeman tän kuun lopulle. Siinä pärjää kyllä ihan 6000 merkillä jos haluu. Tai vieläki vähemmällä jos kikkailee. Uutispäätoimittaja katto mitä sinä viikkona tapahtuu ja tarjos mulle aihepiirejä: EU, eduskunta ja SAK. ............niin no, noistahan mä tiedänkin niin paljon.

Tiesin jo valmiiks, että on rasittavaa mennä toimitukseen aamulla, kun ei tiedä mitään juttuaihetta itselleen. Sitä vaan pyörittelee päätään ja toivoo, et uutispäälliköllä tai jollain on joku pikkuhomma, jonka perään juosta. Semmonen löyty onneks.

Tein jutun huomiselle kansaivälisestä lehdistönvapauden päivästä. Helppo homma jopa. Yks soitto Sanomalehtien Liittoon ja loput taustat kans.väl. mediaorganisaatioiden sivuilta. Ois ollu vaikka vapaita kuviakin tarjolla. Ei tullut käytettyä. 2 ja puol k tekstiä. Basic. Ja helvetin helppo, koska se tuli päivyriosastoon eikä uutissivuille. Ei tarttenu olla sitä itse uutista juuri ollenkaan.

Sain sen valmiiksi joskus yhden jälkeen. Piti lyhentää otsikkoa. Siihen meni melkeen 5 minsaa. Mikä perse se on niissä otsikoissa aina joskus?

Kahden jälkeen mä katselin ulos ikkunasta ja koitin roikkua koneella ja näyttää tekevältä. Miks? Ihan ku jotain ois kiinnostanu. Mä oisin periaatteessa varmaan voinu lähtee himaan. Käytin kuitenkin aikaani etsimällä netistä juttuideoita. En löytäny oikeen mitään kolmessakaan tunnissa. Lopulta kyllästyin ja tsekkasin STT:n viikkolistan ja löysin itselleni mahdollista hommaa ensi viikoksi. Maanantai ja tiistai mielenterveydenhoidon ympyröissä. Uutispäätoimittaja sano kyllä, että katotaan tartteeko mun sinne mennä. Tai... oikeesti se kysy ensin, että tääkö sua kiinnostaa. Pyörittelin silmiä ja totesin ettei ollu kiinnostuksesta kiinni. Teen mitä vaan mielelläni. Sain käskyn mennä kymmeneks tiekkariin Hakikseen huomenna. Ei tartte herää niin aikasin. Eikä sinne tietenkään ollu ilmottauduttu. Mut kuten ne tuolla sanoo: Ei sillä oo väliä. --> Oldschool-toimittajia.

Niin ennen ku poistuin huoneesta, ni uutispäätoimittaja huomauttaa, että niiden yks toimittaja jää lomalle ja siltä jää aukeeman juttu tekemättä. Kiinnostusta? ...taas oli pakko todeta, että teen jos niin sovitaan. Sopimuskysymyshän se periaatteessa on. Harmi vaan, että mä en kirjota 11000 merkkiä kovin nopeesti. En edes puhdasta fiktioo. Ja sit pitäis sopia asioita kuvaajan kanssa. Ei saatana. Se oli vaan preliminäärinen kysymys mun tilanteesta. Ei voi alkaa spekuloimaan mitään. Aiheena politiikka ja yhteiskunta. Joku vakkari saattaa keksii siihen jotain. Eikä mua juuri haittais. Aukeema on niin laaja, etten voi juuri kun kusta sen turhalla diipadaapalla. Sitä en haluu.

Viime vuonna tähän aikaan vappupäivästä oltiin kai suuntaamassa Ankkapuistoon. Tänä vuonna oli kylmempi sää ja ihmisillä menoja huomenaamulla. Mullakin töitä. Niin eriskummalliselta kuin se vaikuttaakin.

Oli ihan kivaa muttei jättekivaa. Arska ois saanu paistaa enemmän. Ihan sama. Eilinen meni Ankkiksessa aloiteltaessa. Sitä ennen juostiin Alkoissa ja todettiin vaan, että Hakiksen Alkoon oli sisälle päästäkseenkin odotettava kymmenen minsaa. Suunnattiin Hesarin ammattilaisten Alkoon. Suomen spugein pitkäripanen. Hieno homma. Siel ei ollu hirveet jonot. Skumppa, Bacardi ja Salmari. Sieltä kauppaan ja olutta, mehua ja kokista.

Puistossa skoolattiin skumpalla. Join reilusti ja totesin, että skumpasta saa tosi hyvän nousun. Imeytyy paremmin ku viina. Täytyy alkaa suosimaan tota.

Juotiin, juotiin ja juotiin ja jotain.

Jossain vaiheessa oli suuntana parhaan frendin kämppä, jonne se oli kutsunu kaikki. Basisti ehti jo soitella mulle, että tultais äkkiä ennen ku se lähtee pois sieltä. Tuli kiire. Eli mentiin Romanoon.

Basisti soitti Romanoon ja siltä meinas palaa heemot, ku se tajus, että oltiin vielä jossain ravintolassa eikä edes matkalla. Se hoputti, me syötiin ja ovesta ulos. Mulle tuli kiire, jotta näkisin basistin ja sen tytön. Joten siis taksiin. Brakulta Hämeentielle. Katottiin, että ei se maksa ku noin 2,5€ per perse jos mennään. Mähän sen matkan kuitenkin sitte maksoin. Ihan sama. Ei siinä konkurssissa enää kiinnostanu.

Päästiin kaverille. Siellä oli hurja meno. Kaikilla viina. Kaverilla myös synttärit. Juhlakalu ehti olla noin tunnin hereillä kunnes se simahti. Juotin omat fiunat basistille ja sen tytölle, ku niillä oli omat juomat loppu. Meni se Bacardi aika nopeahkosti. Tein vielä rommikolat TKK:laiselle ja sen tytölle. Paljonkohan mä siitä pullosta edes sain? Ihan sama. Tänään oli vielä salmaria jäljellä.

Siellä oli 2 eri seuruetta keskenään, jotka ei usein toistensa piirissä vaikuta. 2 eri maailmaa sinänsä. Jouduin toteemaan tutulle, että siellä ei oo kaikki ihan miltä näyttää. Siellä oli paraatiovi auki eteiseen ja sisälle ei oikeesti nähnyt. Se on oma maailma. Kuten yleensä kaikkialla aina.

Toiset tutut lähti jossain vaiheessa ja mä jäin. Jotain vielä sekoiltiin. Ilta vaihtu yöhön. Jäin sinne siivoomaan lasinsiruja lattialta. Ja niitä siruja alko olee aika lailla. Palaneet koivunkehdet tuoksahti. Ihan silleen pikkuhiljaa juhlien emäntää, pikkumehiläistä, alko pikkuhiljaa vituttaa. Mut se puri huulta ja oli vappu. Se päätti nauttia ja antaa muiden tehdä samoin.

Kun lähdin itse aivan järkyttävän hedarin saatuani, niin tyttö tuli saattamaan ovelle as always. "Opitko sä mitään siitä meidän viimekertasesta?", tyttö kysy lempeästi hymyillen. Tarjosin sille itse samanlaista peittelevää hymyä ja oli pakko pyörittää päätä. "En. Kun mä tipun, niin mä tuun alas korkeelta ja kovaa." Kumpikin meistä tiesi, mitä silloin tapahtuu...

Tänään oli helvetillisen hyvä kunto klo 12, kun nousin ylös. Olin kärsiny päänsärkyni jo yöllä, ni aamul ei ollu mitään hätää. Olin kans juonu paaaaljon vettä. Pääsin kuitenkin Ullikselle vasta joskus kolmen jälkeen. Kaverit oli ollu jo kauan aikaa. Siellä alko tulee kylmä. Tuuli. Viivyttiin joku tunti ja juteltiin.

Syömään. Romanoon. Sitä ennen yks romanialainen tarjos ruusun ja heitin sille pari euroa. Se näytti mulle lappua, jossa luki: "Olemme Romaniasta. Meillä ei ole rahaa. Auta meitä." Mul oli arskat päässä, jotka ois pitäny riisua kohteliaisuudesta. Samaa aikaa mä puhuin (yritin puhua) kännykkään ja sekoilin ajatusteni kanssa. Annoin sen ruusun teekkarin tytölle. Oli taas äijien pakko vittuilla. Eipä juuri kiinnostanu. Tavattiin basisti ja sen tyttö Rautiksen edessä. Morjestettiin sen mutsia ja sen miesystävää. Jännää. Siinä vaiheessa lopulta suuntana R.

Romanossa taas pizzaa. Frutti di mare. Listalta. Rahaa palo. Jos tää päivä otetaan laskuihin lisäks, ni vappuna meni arviolta 70€. Enkä edes puhunu norjaa. Romanossakin olin vaan väsyny ja hiljaa. Basistin tyttö valitti, että olin hankkinu sille krapulan aamuks. No niin no. Aina ei voi voittaa. Ei mulla ollu mitään järkeviä juttuja enää. Vaan nimenomaan mä kaipaisin niitä juttuja. Huomiseks. Jotain pitäis skrivaakin. Saatana. Huomenna saattanee taas olla vittumainen päivä. Mut ehkä voi lohduttautuu sillä, et huomenna on jo keskiviikko ja sit on torstai ja sit perjantai.

Ja Myyrmäessä odottaa viiden litran viskipullo.