IRC-Galleria

Muhammed oli mekkalainen kauppias 600-luvulla. Sit se karkotettiin kotikaupungistaan, ku sen ajatukset ei vissiin kelvannu Mekan eliitille. No siitä tuli Medinan keitaan hallitsija. Ja se sai Jumalalta viestejä, joita se välitti puheissaan muslimeille, jotka lopulta kokos ne Koraaniks.

Mekka vallattiin takas ja Arabian kansat yhdisty ennen Muhammedin kuolemaa.

Seuraavat 3 kalifia valittiin muslimiyhteisojen isojen kihojen vaikutuksesta. Kolmas murhattiin ja tuli sisällissota, jossa selviytyi kuitenkin Ali, Muhammedin vävy, josta tuli uusi hallitsija. Alin poika (perijä) Husain murhattiin ja valtaan Umaijidisuku ja sitten Abbasidihallitsijat (kai).

Osa hurskaista muslimeista ei tykänny verellisestä valtataistelusta ja päätti kunnioittaa ainoastaan Alin ja Husainin muistoa, eikä siten hyväksyny koskaan uusia hallitsijoita. Eli shiiat synty. Ja sunnit oli niitä, jotka tunnusti uudet hallitsijat Muhammedin seuraajiksi.

On se niin kivaa, että tästä on melkeen puoltoistatuhatta vuotta ja ne tappaa toisiaan vieläki siellä.

Islam levis hyvin, koska M:n mukaan sen tarkotus oli korjata kristinuskon ja juutalaisuuden pyhien tekstien ym. virheet, ja lisäks M:n mukaan Jumala oli muslimien puolella niin kauan, ku ne levitti uskoa (armeijoiden voimalla) eteenpäin. Ja siltä se näyttikin, koska ne pärjäs taisteluissa hyvin aavikoilla ja pitkillä matkoilla kamelien vuoks.

Muslimit pysäytettiin vasta Konstaninopoliin, jossa oli jatkuvat taistelut kristinuskosten (ristiretket) ja muslimien (jihadit) välillä. Pyhiä sotia. Vitun hieno syy tappaa vitusti possee. I like.

Islam hyväksy muita uskontoja, koska se pysty perimään niiden edustajilta veroja alueellaan ja hallitsijat pysty siten pitämään yllä valtakuntaansa. Tosin Islam vaikutti levinneisyydensä ja taisteluvoittotilanteidensa takia niin vaikuttavalta, että siihen käännyttiin paljon muiden uskontojen piiristä. Islam otti tosin vaikutteita muista uskonnoista alueillaan. Ja Islamin pohjakin on läheinen eri uskontojen erityispiirteille. Rakennettu uskonto. Kuten kaikki nykyään. En ota kantaa ideologiaan.

Koska M oli ollu kauppias, niin muslimien hallitsijat suosi kaupunkien kauppiaita ja niitä suojelevia paimentolaisia. Ikävä kyllä maaseutuväestö tajus tän ja maanviljely kärsi koko Mesopotamian alueella. Tädättää, kaikki vaikutttaa kaikkeen.

Islam pysähty siis Konstantinopoliin ja idässä Kiinan rajalle, missä kungfutselaisuus oli niin ulkopuolishostiilia, että Islamia ei katottu hyvällä.

Niiiiiiiiin, ja muslimien abbasidihallitsijoiden valtakausi loppu ja koko Islamin yhdistämä maailma eriyty, kun hallitsijat päätti ottaa käyttöön turkkilaisorjien henkivartija-armeijan (entisiä sassanideja, eli vähän niinq persialaisia). Ne orjahenkivartijat oli hovissa asti ja juonitteli ja hallitsijoista tuli sätkynukkeja. Jeejee.

Ja Mahdi oli mies, joka väitti olevansa M:n tyttären Fatiman jälkeläinen 900-luvulla. Se valtas ison osan Pohjois-Afrikkaa ja perusti Egyptiin oman pääkaupunkinsa. Sen seuraajat oli shiiojen äärimmäinen laita. Fatimidisteja siis. Jännää. Kaikki shiiat ei digannu täysin. Shiiojen oma maanalanen liike tosin jotenkuten sympatiseeras fatimidisteja, mutta yleisesti ei. Ja osa tämmösistä vähän neutraaleimmista muslimeista diggas kuitenki vähän siitä shiiojen maanalaisesta liikkeestä. Sekin vaikutti osaltaan sunnihallitsijoiden "lopulliseen" kohtaloon.

Mut jännää on. Kiitos Konstantinopolin mä voin paskoa pönttöön enkä johonki vitun maareikään. ...joo, oon ihan vitun tosissani.

Hevi-Ari. Kuka vitun Hevi-Ari? Onks se joku retardi?

Kun mediassa puhutaan tästä hevijätkästä, niin siitä puhutaan etunimellä. Entäs se pikkuchicksi sitte? Ei muuten käytetä pelkkää etunimeä. Se on aika lailla poikkeuksetta Anna Abreu (tai whatever).

Se on jotenkin ollu lehtipuolella - ja okei, oikeestaan joka mediassa - tapana, että lapsista käytetään jutuissa vaan etunimiä ja aikuisista ensin koko nimeä ja jälkeenpäin viitataan joko sukunimellä tai sitten tittelillä. Mutta Ari?

Ja tähän väliin: Valokuvista ja jutuista päätellen oon tehny siitä jätkästä itselleni profiilin: Pohjana heikko itsetunto. Huono yhdistelmä median kanssa. Ei siitä sen enempää. Ihan ok jamppa se Ari on. Päästään siis.

Okei, onhan nää Veltto Virtaset ynnä muut, mutta niillä se nimi on se, joka erottaa ne kaikesta muusta. Veltosta puhutaan aina. Veltto tekee sitä ja tätä. Tosin huonohko esimerkki, koska Veltto on Pertti Virtanen, ja kuka se muka sitte taas on?

Btw, kielitoimisto suosittelee, että Pekingistä käytetään sanamuotoa Beijing. Varmasti hieno kaupunki.

En oo kuitenkaan menossa Hevi-Ari -risteilylle, vaikka se osaaki laulaa. Anna A:n kanssa lähtisin kyllä minne vaan. Varsinkin risteilylle.

Eli mulla piti siis olla 19.45 musiikinteorian kokeen suullinen osuus. Otin harjotusmusakirjat tossa kuudelta käsiin. Lueskelin ja rallattelin 10 min. Sitte päätin oikasta raajani. Varmuuden vuoks laitoin kännykkään herätyksen tilkan yli seiskaks.

No, raajat rennoks. --> Ehdin maata siinä noin kaks minuuttia ja käännyin toiselle kyljelle, ja rannekello sattu vilahtamaan näkyviin; Kello oli 19.25. Maailman nopein sängystä nousu, vaatteiden vaihto ja ovesta ulos liitäminen.

Ois varmaan voinu laittaa kännykkään äänet päälle.

Käännyin Siwan kulmalta ja kaukaisuudessa näin kuinka kasin ratikka sujahtaa Linnanmäelle vievän sillan ali. Totesin siinä lakonisesti ääneen, että "voihan vittu". Mietin noin sekunnin kolmasosan ja alotin semmosen järjettömän munaravin, että Flashkin ois kattonu kateellisena. Sillalta oli noin 30 metriä sinne sporapysäkille. Mä olin satojen metrien päässä, eikä pysäkille päässy suoraa tietä. Lisäks olin korkeemmalla kaduntasolla ku Hesari.

Mut mitä väliä? Ehdin. Läähpuuh-olo ja ihmettelin kuinka kerkesin.

Musiikkikoululla poltin yhden Voguen, koska niitä oli jostain aivan järjettömästä syystä (Euroviisut) jääny taskuun. Ja siks yks rööki, että ne oli myöhässä ohjelmasta siellä.

Juttelin kahden samoilla tunneilla olleen tytön kanssa ja se toinen lupaili, että kysyy tältä yhdeltä Lindalta, että mistä se tuntee mut. Jee. Ehkä tää selvii.

Ja se koe? Se meni ihan hyvin. Rytmiosuus oli toooosi helppo. Tarjottiin myös mahdollisuutta laulaa, mutten kehdannu edes yrittää.

Ens lukukaudella sitte harmoniaoppia ja Solfakokeeseen kolmatta kertaa.

Tänään oli kielioppikoulutusta koko toimitukselle. Pl. graafikoille opetettiin Illustratoria.

Oli oikein hauskaa huomata etten ollut ainoa, jonka teksteistä oli nostettu esimerkkejä kielellisistä virheistä tai mielenkiintoisuuksista. Niitä tuli kaikkien jutuista. Myös STT:n, UP:n ja ISP:n.

Jos lyhenne lausutaan niin kuin se kirjoitetaan, niin se taivutetaan "PAMin". Mutta jos se lausutaan kirjaimina, niin se taivutetaan "SAK:n". Jee. Ei voinu muistaa/tietää noita. Sitten kun on lyhenne, jossa ensimmäinen kirjain on iso, vaikka Sakki, niin se taivutetaan Sakin, kuten erisnimet. Uujee.

Olin onnistunu kirjottamaan yhteen tekstiini "arkipäivien osalta...". Ei saatana, että hävetti.

Oli sillä Tampereen yliopistolta tulleella naisella kyllä semmosiakin juttuja, että mulla tuli mieli heittää, että ei se nyt ihan noin mee. For real. Kieli muuttuu nopeemmin ku ihmiset. Jopa itse kielioppi. Vaikka siitä onkin nykyään ihan kauheita linjauksia siellä kielitoimistossa.

Sain kuvia Amnestylta. Nyt joudun vaan ite työstämään niitä, koska kuvatoimituksella ei oo aikaa. Ei voi mitään. Hidas kun olin.

Tänään musiikin teoriakokeen toinen osa. Ei kivaa.

Voisin kuvitella, että tilanteeni on vähän erikoislaatunen.
___________lisäksi__________________________
Mä tykkään kääntää asiat moraalikysymyksiks.
____________ja______________________
Mä en odota yhtään innolla huomisiltaa.

Jeps. Kirjotin kolumin alle tunnissa. Tipan alle 2000 merkkiä. Kuvatoimituksen kanssa pitää tsekata vielä huomenna, et mitä tehdään. Vaikkei kukaan oo virallisesti edes töissä, vaan koulutuksessa.

Oon tälleen tosi hienosti ottanu tän kuvapuolen huomioon tässä hommassa. Kävi tosiaan niin, että saan Amnestylta kuvia vasta huomenna aamulla. Pitää varmaan sormet ristissä toivoa, että ne on sopivia.

Viis (5) työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa istuvaa eri puolueiden edustajaa oli kaikki sitä mieltä, että siviilipalvelusaikaa tulisi laskea. Tää on merkki siitä, että uudet tuulet puhaltaa.

Niin. Se mun kolumni. Jätin pois puolustuspoliittisen näkökulman ja laitoin ehkä vähän räikeemmiltä vaikuttavammat kommentit, kuin mitä oli tarkotus. Tekstistä saa nyt semmosen kuvan, että ajattelen eri tavalla ku oikeesti ajattelen. Jos mun pitäis sanoa, et monta kuukautta sivarin pitäis olla, ni ehkä sanoisin 10, tai ehkä 11. Ensisijasesti varmaan 10.

Ja mun jutussa on tosiaan informaatiota, jota ei vissiin oo missään muualla ollu. Ei toki, että sitä ei ois ollu saatavilla, mutta kukaan ei oo tajunnu tsekata. En mä sillä STT:lle pääse.

Se jutun kokonaisuus. No se on kohtuu eheä. Heikko kohta on se pääjuttu. Siinä kun ei oikeen oo mitään. Sen alku on tosiaan aikakauslehtimäinen, mutta uutispäätoimittaja hyväksy sen. Sen alun jälkeen ikävä kyllä alkaa perkeleellinen luettelo irrallisia asioita. Vasta jutun puolessavälissä alkaa tulla jonku verran järkevää kamaa. You'll see. Tai jos ette, ni oisko aika tilata uus lehti?

5 vastausta -palsta. Ai saatana! Siinä puol 5 vika vastaaja, eli kokoomuslainen kansanedustaja soitti mulle toimitukseen. Oisin taas varmaan luetellu tässä ison kasan ärräpäitä ja kettuillu sille, että otti niin myöhään yhteyttä, MUTTA! Valitettavasti olin antanu sille alunperin väärän puhelinnumeron. Ei hävettäny ei. Ja arvatkaa mikä numero se oli, jonka olin unohtanu. Oma kännykkänumero. Voin nyt siis virallisesti todeta potevani varhaisiän dementiaa, koska en muista omaa kännynumbaani. Tyhmä mikä tyhmä.

Se nainen oli silti ihan ok sen asian kanssa. Naureskeli vaan, ku myönsin, että oon tosiaan unohtanu oman numeroni. En ollu antanu toimituksen numeroa, ku en kuvitellu päivystäväni siellä siihen aikaan. "Hei ei oo mun pöytä." Joka tapauksessa sain kommentit ja sillä samalla sekuntilla mun koko juttu oli finaalissa. Nyt voin sitte vielä korjata siitä kokonaisuudesta jotain ilmasuja. Eli en.

Menenkö vai enkö mene musiikin teoriatunnille nyyttäreille. Kas siinä pulma. Hmm, mun on kyl pakko käydä siellä joku lähipäivä kuitenkin, jotta saan ilmottauduttua harmoniaoppiin. Jee.

Niiiiiiiiiiin, ja sain kiitokset yhdeltä keskustalaiselta kansanedustajalta siitä, että korjasin sen tekstiä. Fuck yeah!

Opettelis ees ihmiset ny vittu skrivaa. Mä oon niin hyvä, et upt suositteli mulle mun teksteihin ainoastaan, et voisin laittaa yhteen virkkeeseen predikaatin. "Oho." Ja oli mulla lisäks yks epäsuora sivulause. Tein siitä virkkeestä kaks päälausetta ja homma selkeyty huomattavasti.

Ja yht'äkkiä housut jäässä, mirri ajeltu ja muna uunissa. Niinpä niin. Näinhän se menee.

Pakotin ton pääjutun tekstini vähän reiluun 3000 merkkiin. Eli hävitin noin 2000 merkkiä valmista kamaa. Kun sitä ei tarvittu. Tai tarvittu ja tarvittu. Ei tota koko pääjuttua tarvittais. Tai koko perseen aihetta. Oon epäonnistunu tehtävässäni kaivaa tarpeeks kiinnostavaa ja järkevää ajankohtasta informaatiota tosta aiheesta. Paska jätkä.

En kuitenkaan oo vielä menettäny uskoani siihen, että jokaisella ihmisellä (no okei, ei nyt ihan kaikilla) on jonkun verran järkeä, ja että jokainen pystyy sillä järjellään jotain ihan oikeesti ajattelemaankin.

Taidan jättää sen kolumnin huomiselle. Kyllä semmosen nyt vaikka 15 minuutissa vääntää. Niin ainaki Ändi kerran teki pääkirjotuksen. 15 minuutissa. Ja lopputulos: Diipadaapaa. Mut ei sitä kukaan perusidiootti varmaan ees tajunnu. Korulauseita ja irrallisia tapahtumia.

Mä kuvittelen, että varmaan otan sen puolustuspoliittisenkin näkökulman mukaan siihen kolumniin. Pakko, että saa jotain ees oikeesti väännettyä.

Ja se kainalojuttu? Niin. No se on ihan paska kans. Ja siinä on riskinä, että laitan siihen tietoa, jota joku ministeriön peelo saattaa ihmetellä. En haluis ekassa harjottelupaikassa joutua puolustautumaan lähdesuojalla.

Vielä pitää skrivaa tommonen kysymysvastauspalsta. Harmikseni kansanedustajilta tuli aika lyhyitä vastauksia. Eli periaatteessa mun pääjutulle vois laittaa vielä 1000 merkkiä lisää tarvittaessa. --> Lisää turhaa paskaa?

Ei se mua autuaaks tee.

Joo. Mä koitan kompensoida "maalailemalla" ja koristelemalla tota mun asiapohjan vähyyttä tossa mun tekstissä. Harmi vaan, et nyt oon jo skrivannu enemmän tekstiä, ku voin. Pakko lyhentää ja editoida. Aikaa palaa ihan sikana. Ja vasta se pääjuttu kyseessä.

Sit mulla on ongelma, että tein aikakausilehtimäisen alun. Tarjoon sitä huomenna uutispäätoimittajalle, mutta heitän siihen viereen neutraalimman kärjen. Saas nähdä. Jos olisin yhtään ammattimaisempi niin käyttäisin "kill your darlings" -ohjenuoraa. Mut nyt mulla ei riitä aika tai halu siihen.

Ja se Serbian viisuvoittaja on kaappilepakko. Se oli sanonu Hesarissakin, että se haluu aviomiehen ja lapsia ja laulaa 40-vuotiaaks asti. Niille, jotka ei snaijaa, ni kysykää itseltänne kuinka moni hetero 22-v viisuvoittaja sanoo noin viisuvoittohaastiksessa? Ja kyllä oli mielenkiintosta, että sen taustakuoron ja -tanssijoiden kommentit siitä oli, että "se on ihan "normaali" 22-vuotias". Nyt sitä aivojenkäyttöä peliin.

Enkä mä lupaa, et mä oon oikeessa. Tää ei oo eksakti tiede. Eikä seksuaalisuuskaan kovin eksakti asia.

Luulin, että mulla ois oikeesti aikaa, kun oon tekemässä juttua vasta ens maanantaiks, mutta kävikin ilmi, että keskiviikkona ja torstaina ei oo toimituksessa ketään töissä ja perjantaina juttu pitää taittaa. Ja sitä ennen mun pitää sopia kuvista kuvatoimituksen kanssa. Eli siis huomenna aamupäivällä.

Shite.

Mun pitää siis nyt tän illan aikana skrivaa reilu 6k tekstiä näistä taustoista, joita mulla on. Toimituksellisesti mun työstä tulee miinusta siitä, etten saanut käsiini Amnestya tutkinutta tutkijaa. Multa puuttuu siis puolueeton näkemys koko paskasta. Kivakiva.

Ja mun pääjutun sisältö. Niin... Kyllä mä saan noilla kamoilla siihen kirjotettua vaikka kuinka paljon tavaraa, MUTTA! siitä koko kirjotuksesta puuttuu osapuilleen kokonaan se itse juttu. Se pointti. Se syy koko kirjotukselle. Taskete!

Sivujutusta saan onneks ihan asiallisen. Mielipidevangit. Onnistuu. Taustat on. Ja suoraan sanottuna mulla on (tänään totesin) semmosta tietoa, jota mulla ei pitäis olla. Mut sitä on vaikee käyttää. Onneks se ei oo hirveen tärkeetä kamaa. Oli vaan hassua soitella tänään kansanedustajille ja todeta, että ne ei tiedä mun asiasta mitään muuta, ku samat vanhat jutut, jotka on ollu esillä jo sata vuotta sitten. Kamoon. Kyllä pitäis olla perillä omista asioista stana! Juuei. Ihan sama.

Niiiiiiiin, ton 6000 lisäks mun pitäis vielä skrivaa kolumni... Jeejee. Pääsee duunaamaan ekan oman kolumnin. Jee... ... ... En pidä sitä ihmeellisenä. Mielipidetekstiähän osaa kaikki skrivaa. Ja mulla taas on harvoin mielipiteitä. Paitsi tähän asiaan kehitin mielipiteen. Sulavan puolueettoman. Eli en. Mun mielipiteessä perustellaan asiat ihmisoikeusnäkökulmasta, vaikka tosissaan asiaan paneutuva tois mukaan myös puolustuspoliittisen näkökulman. MUT HEI KAMOON, ONKO MULLA MUKA AIKAA!?!

Saatanan kokkarit! Mun piti soittaa tänään viidelle kansanedustajalle. En saanu ku kolme kiinni. Ekana vihreiden edustaja vastas suoraan toimistostaan. Demareiden edustaja oli tarpeeks ystävällinen, että soitti mulle toimitukseen takas nopeammin ku sen avustaja edes lupas. Harmi, et se oli vähän harvasananen. Sit vasemmistoliiton sedän piti avustajan mukaan soittaa mulle, mut se ei A)muistanu tai B)sen avustaja unohti. Ihan sama. Soitin sille klo 3 ja se vastas ihan mielellään ja hyvin vielä. MUT SE KOKKARI. HYI SAATANA! Saatanan apina kieltäyty sanomasta mitään. "Jätän kommenttini syksylle, kun asia tulee käsittelyyn." Kiitti vitusti runkkaripaska mä halusin sun mielipiteen enkä mitään asiantuntijalausuntoa helvetti sentään. Vittu se setä ei tienny ELOKUVISTA MITÄÄN!!! JA SE MUNANLUTKUTTAJA EI OIS EDES TIENNY, ETTÄ SE ASIA TULEE KÄSITTELYYN SYKSYLLÄ JOS EN OIS KERTONU SITÄ SILLE! Voi perkele tommosta. Keskustalaista edustajaa en saanu kiinni. Enkä liiemmälti muita kokkareita.

Huomenna joko musiikin teoriatunnille nyyttäreille (kärsimään) tai toimitukseen läksiäisiin (tekemään mitä?), jotka pidetään poistuvalle politiikantoimittajalle, johon ehdin tutustua hädin tuskin 2 viikkoa. Keskiviikkona on illalla musiikin teorian kokeen toinen osa (josta siis suoritan vaan rytmiosuuden). Mut paskaa se silti on. Ja hävettää mennä sinne.

Tänään en käyttäny edes konetta tai skrivannu paperille kysymyksiäni, kun soittelin niille kansanedustajille. Alkaa puhetaito parantua sen verran, että kykenen kyselemään ja miettimään asioita samalla kun jauhan sontaa. Takkusta se on silti vielä.

Lisähauskuutena oli se, että se politiikantoimittaja oli neuvonu mulle, miten niiden kansanedustajien kännykkänumeroihin saa yhteyden. Niitä kun ei löydy eduskunnan nettisivuilta (yleisesti). Siitä oli nimittäin hyötyä. En ois muuten saanu niitä kahta kansanedustajaa tänään kiinni. Hah.

Kello on nyt 6 ja mulla koko tuleva ilta naama kiinni näyttöpäätteessä. Ei hyvä, ei kiva ja koska mä pääsen lukee pääsykokeisiin?

Tuhlattu. Koko päivä. En saanu luettua ku 3 sivua. KOLME!!! Ja oon ollu 9 tuntia pystyssä ilman, että ois ees ollu krapulaa.

Mä en tuu pääsemään lipastolle. Se alkaa olla realiteetti. Mut mä en halua uskoa sitä. Mun koko elämä perustuu tällä hetkellä sille oletukselle, että oon opiskelemassa syksyllä. Mitään muuta mulla ei oo.

Mun ajatukset harrastaa samaa leikkiä, kun jo yli kymmenen vuotta sitten. Ainoo ero on, että tarinat on muuttunu entistä todellisimmiks. En enää liitele pilvissä, vaan luovin siinä samassa virtaavassa joessa, jossa oikeastikin lillun. Mun mielikuvitusmaailmassa sen joen uomat vaan kulkee eri tavalla. Tai ei edes aina. Jos keksin jotain oikeesti älytöntä, ni se on usein ihan toteutettavissa.

I should be writing books.

Mut se ei tuu tapahtumaan. Sen sijaan, mä haaveilen tunteja pääsykoekirja käsissä ja jumitan samalla aukeemalla, kunnes joku asia herättää hetkeks. Sit pari kappaletta tekstiä ja joko sorrun taas harhailuun tai sitte pitää tehdä jotain konkreettista. Vaikka syödä.

Mun elämässä ois paree tapahtua jotain. Oon kohta suljetulla osastolla tätä vauhtia. Menee vielä kokonaan kontakti todellisuuteen joku päivä. Ja ei tässä oikeesti mitään. Kunhan lämpimikseni kirjottelen.

Se, mikä on sitten taas jotenkuten lähempänä todellisuutta on se, että oon onnistunu hankkimaan itselleni ongelmia ton opiston kanssa. Ois pitäny vaan olla ottamatta sitä katsekontaktia keheenkään, niin kohta ei tuntuis vitullisen paskalta. Ja vitsivitsivitsivitsi. Hahhahhaa.

Vitut. I just hate goodbyes. Kaikki vituiks ton opiston takia. Opin ehkä skrivaamaan uudestaan (jotenkuten), mutta onko siitä hyötyä jos en sitte kuitenkaan pääse käyttämään sitä taitoa hyväkseni?

Ongelma on, et mä en haluis, ja mä haluun, mut mä en pysty, kykene.