IRC-Galleria

Mun kommentti luettiin taas radiossa. Vuhuu!

No okei, YleX tänään.. Ei tartte olla kauheen nokkela.

Nautin romanttisesta pöperöstä. Yyyyh...

Uppouduin eilen, eikun toissapäivänä Frendeihin niin täysin kun sitcomiin vain voi uppoutua. Oi, Joey ja Rachel ovat niin rakastuneita, mutta eivät voi saada toisiaan. Snif, ihanaa, väreet menee. Sitten tulee bassonkaula television eteen ja melkein pääsee hengestään.

Oireita oli ilmassa jo jonkin aikaa sitten kun telkusta tuli Järki ja tunteet. Hugh Grant näyttää sliipatulta versiolta Nyyssösen Tuomosta, eikä näin ollen tunnu missään, mutta laitetaampa siihen Britannian etevin nainen vastanäyttelijäksi. Wow! Sitten vielä laitetaan molemman tuollaiseen viktoriaaniseen (vai mikä ikinä onkaan) miljööseen, jossa kädestä pitäminen ennen avioliittoa rangaistaan kuritushuoneella. Teititellään, ollaan kohteliaita ja kumarrellaan, vaikka oikeastaan haluttaisiin vain kietoa kaikki mahdolliset raajat toisen ympärille ja puhua pehmeitä.

Sitten napsahdetaan todellisuuteen. The chase is better than the catch, niin surullista kuin se onkin. Ei kukaan tee elokuvaa perhe-elämän romanttisesta arjesta, koska sellaista ei ole. Kaikki elämää suurempi tapahtuu ENNEN parisuhdetta. Näin sanoin yleistäen ja olen valmis seisomaan lausuntoni takana hurjan 22 vuoden elämänkokemukseni turvin.

Mikäköhän meikäläisen pointti oli? Jotain sinne päin, että onko minusta nyt sitten tullut nainen tai aikuinen tai aikuinen nainen, kun vaaleanpunainen huttu viihdyttää enemmän kuin miehen tappaminen porkkanalla?

(Ihmetteli hän röyhtäillen ja rapsutellen karvaista ahteriaan.)

Nousin vasta äsken. Syy: näin unta siitä Osbournen Ozzyn plikasta, enkä herättyäni muistanut hänen nimeään. Päätin maata sängyssä niin kauan, että se tulee mieleen. Jos olisin päättäväisempi ihminen, makaisin siinä vieläkin.

Saaterin Kelly, piti sekin googlettaa.

Outoja tekosyitä möhniä sängyn pohjalla. Mitenkä niin laiska? Minä vai? Äääääläs nyyt.

(Nämä ovat näitä "arvatkaa mitä näin tänään koulumatkalla" -alkuisia sepustuksia, jotka oikeastaan eivät kiinnosta ketään.)

Tuossa Laajavuoren ja Kortepohjan välimaastossa on leikkikenttä. Se on pengerretty rinteeseen niin, että kevyenliikenteen väylältä on kentälle viitisen metriä pitkä, melkomoisen jyrkässä kulmassa oleva rinne. Kenttä itsekin viettää hieman alaspäin ja sen toiselta puolelta jatkuu oikopolku järvenrannassa kulkevalle metsätaipaleelle.

Ovatko kaikki saaneet tämän kuviteltua? Hyvä.

Tänään ohi kävellessäni katselin kuinka isä asetteli kahta reilusti alle kouluikäistä lastaan stigaan siinä jalkakäytävällä. Menosuunta oli alaspäin. Refleksinomaisesti aloin jo hapuilla kännykkää takin taskusta ja miettiä soitanko paikalle palokunnan, ambulanssin vai sossun tädit. Liike pysähtyi kun mies tarttuikin rattiin, nousi rattikelkan jalaksille ja kyykistyi siihen. Lapset jäivät turvallisesti isän käsien väliin. Kolmikko väisti näppärästi reitillä nököttäneen rattikelkan ja viiletti oikopolkua alaspäin.

Näin se kuuluukin tehdä! Juuri näin! Hyvä hyvä hyvä!

Kiitos paljon avuliaalle elisan tädille, joka jaksoi runnoa liittymääni uuteen uskoon melkein puoli tuntia eikä yhtään tuominnut!

(Huomaatteko? Positiiviset palautteet sopivat kahteen riviin, negatiivisista saisi jatkonovellin MeNaisiin.)

Viime yönä keksin, mikä Jyväskylän paikallisliikenteessä tökkii. Siinä aikatauluja selaillessani satuin huomaamaan, että linjat yhdestä noin kahteenkymmeneenseitsemään kulkevat loogisia reittejä fiksuihin kellonaikoihin ja yleensä seitsemän päivää viikossa. Onneksemme asumme suhteellisen vanhalla asuntoalueella, mistä tällainen linja kulkee.

Mutta jukolauta kun aletaan pohtia miten päästään pois joltain uudemmalta asuntoalueelta, esimerkiksi Kuokkalasta! Siitä sillan yli kulkee reittikartan mukaan yhdeksän (YHDEKSÄN) eri linjaa, joista useimmat kulkevat vain arkipäivinä, moni on pelkkiä koulukuljetuksia, toiset kääntyvät heti sillan jälkeen kohti huitsin nevadaa ja jotkut menevät kyllä keskustaan, mutta Mattilanniemen kautta (toisin sanoen heittävät kymmenen kilometrin lenkin). Kahlattuani kaikkien näiden yhdeksän bussin aikataulut totesin, että lauantaina kuuden-seitsemän aikaan sopivia busseja kulkee yksi.

Niin ja onkos nämä uudet hienot linjat sitten numeroitu kolmestakymmenestä ylöspäin sataanseitsemäänkymmeneenkahdeksaan? Ei ole. Uudet reitit, poikkeuskiekkaukset ja muut sellaiset on merkitty aikatauluihin kirjaimin x, y ja z. Toisin sanoen yöllä saatetaan tulla kotiin bussilla 25K joka kulkee reittiä z. Ja tämä on se looginen, yksinkertainen linja! Jos haluaa Kuokkalaan pitää ihan oikeasti selvittää yhdeksän linjan aikataulut, reitit ja minä viikonpäivinä mikäkin kulkee ja mistä. Ei voi katsos luottaa siihen, että jos aikataulussa lukee Laajalahti-Keskusta-Laajavuori, että annettu aika olisi se, jolloin bussi on Laajalahdessa. Ehei! Se saattaa aivan hyvin olla keskustassa. Sivun alaraunassa on merkintä, että tästä ajasta noin kymmenen minuuttia (=5-20 min) taaksepäin bussi on Laajalahdessa ja kymmenen minuuttia eteenpäin Laajavuoressa. Niin että arvaile siinä sitten koska hyppäät kyytiin mistäkin! Bussipysäkille saapuessasi voit heittää kolikkoa, että onko dösä jo mennyt vai ei.

Otin eilen bussista aikatauluvihkosen ja se näyttää jo nyt samalta mitä meikäläisen MAOL-taulukot näyttivät 11 matematiikan- ja kuuden fysiikankurssin jälkeen!

Toisin sanoen Jyväskylässä bussilla matkustaminen edellyttää a) säähän sopivaa vaatetusta, b) diplomi-insinöörin päättelytaitoa, c) Jyväskylän kartan muistamista, d) valmiutta kävellä sitten, kun huomaat että linja 463kzx ei kuljekaan karkausvuonna niinä kuukausina, jolloin on kuunpimennys.

Koko systeemiin pitäisi soveltaa jonkinlaista hajoita ja hallitse -tekniikkaa. Koko kartta pitäisi pyyhkiä tyhjäksi, katsoa mihin on rakennettu uusia taloja, missä ihmiset asuvat ja minne heidän pitäisi päästä. Ei se voi olla niin vaikeaa? Tekisivät sen ensi kesänä kun ihmiset pääsevät pyörällä paikkoihin eikä puolen tunnin pihalla odottaminen syö niin paljoa! Olisko paha, häh?

(Ja sitten copypastetetaan tämä Jyväskylän liikenteen palautelaatikkoon..)

Kotona syötiin tänään hyvin. Pöydässä oli väkivaltaisesti uunitettua lohta, piparjuurikastiketta, höyrytettyjä kasviksia ja perunoita. Illalla mennään Memphisiin, jotta ruokavalio ei pääse liian tasapainoiseksi.

Ulkona sataa räntää. Tieto vahvistui kun kirjeenvaihtajamme kävi Palokassa ostamassa työtasoa yleiskoneelleen ja sekosi bussiaikatauluihin. Toimenpiteisiin Jyväskylän liikennelaitosta vastaan ei ryhdytä, koska ei olla vielä onnistuttu todistamaan heidän syyllisyyttään huonoon keliin.

Sotkan palvelun taso on noussut. Työtason toimitusaika oli noin puolitoista minuuttia, kun vuosi sitten sohvaa jouduttiin odottamaan kahdeksan viikkoa. Toimitus epäilee tämän johtuvan tuotteen laadusta, ja on esitetty myös tutkimusotoksen olevan liian pieni valideihin päätelmiin.

Tinnitus jatkuu vaimeana. Vasemman korvan sirinä alkoi toissapäivänä ja kuuluu edelleen täysin hiljaisissa tilanteissa. Vaiva on todennäköisesti tilapäinen, sillä se ei esiinny molemmissa korvissa eikä ääni ole yhtenäinen.

Sää jatkuu tyhmänä koko maassa.

Hyvää illanjatkoa.

Minulle on kerrottu tinnityksestä. Se on kuulemma kettumainen vaiva, mikä häiritsee jokapäiväistä elämää ja yöunia ja tekee hulluksi. Joo joo, kurja juttu.

Right.

Viime yönä vasemmassa korvassa alkoi siristä. Se ei ollut sellaista tasaista ulinaa, mitä joskus konserttien jälkeen on molemmissa korvissa. Tämä oli korkeampaa, terävämpää ja pätki. Ensimmäinen ajatus oli, että voihan nyt muna. En minä ole rokkari, en edes käy kovin usein keikoilla enkä kuuntele musiikkia lujalla (krhm)! Ei minulle kuulu tällaista tulla! Toinen ajatus oli, että pitääpäs antaa enemmän empatiaa tästä kärsiville kavereille.

Puolen tunnin valvomisen jälkeen ymmärsin kääntää kylkeä, niin että soiva korva sai ilmaa. Älkää kysykö, mistä sain päähäni, että se tarvitsee ilmaa, en tajua. Pikkuhiljaa sirinä lakkasi ja sammahdin.

Mutta juma, kun pelästyin! Vasta tätä kirjoittaessani hoksasin, että minulla on AINA musiikki lujalla kun kävelen kaupungilla. Eikä siinä vielä kaikki! Korvissani on Sonyn hienot Noice Cancelling -kuulokkeet, jotka pienen mikrofonin avulla poimivat ympäristön hälyääniä ja lähettävät vastasignaalin. Jos rumpukalvon ympärillä tapahtuu näin paljon kolme tuntia päivässä, niin onko se sitten mikään ihme, jos alkaa pää ulista?

Nyt ruvetaan kohtelemaan korvia kehon temppelin osana. Ostan halvat ja huonot kuulokkeet. Piste.

Juuri kun olin vannonut, etten poistu tänään kotoa, postisetä tuuppasi luukusta sisään saapumisilmoituksen. Minulle oli tullut viiden kilon möhkäle Kortepohjan postiin! Ei sellaista voi siellä seisottaa, joten otin ja menin.

Niin siis ei hetkeäkään pidä luulla, että joku huvikseen lähettelisi meikälle viiden kilon postipaketteja. Ehei, kyllä minä tästä maksoin. Ja ihan riittävästi maksoinkin. Kilohinnaltaan paketti lähenteli suhteettoman prameaa pihvilihaa.

Lovi lompakossa ja repun saumat natisten raahasin aarteeni kotiin. Mitäs laatikosta sitten paljastuikaan? Kolmiosainen kielitoimiston sanakirja ja etymologinen sanakirja A-K. Näihin meni puolikas opintotuki, noin kymmenen kuukauden käteen jäävä summa. Niin että mitäs hemmettiä? Antaakaas kun selitän (niin kuin te aina annatte):

Rauhoittelen laiskuudesta, motivaation puutteesta ja hienoisesta typeryydestä vauhkoontunutta omaatuntoani hassaamalla opettajan työtä huomattavasti houkuttelevammassa kassatyössä ansaitut rahat siihen tulevaisuuteen, johon pyrin.

Jotenkin noin.

Jos on ottanut asiakseen russuttaa joka päivä jostain eikä keksi mitään, niin eikös silloin russuteta säästä?

Minulla ei ole mitään loskaa ja märkää vastaan, päinvastoin. Lumi on inhaa ainetta ja on mukavaa nähdä kuinka se muuttuu ruskeaksi, muodottomaksi mössöksi ja hitaasti kituen häviää maailmasta. Ah! Lumesta päästään siis eroon, mutta tammikuussa on pikkuisen hankalaa uskoa, että muutos on pysyvä. Noita tappavan liukkaanmärkiä teitä on vaikeaa niellä, kun tietää että nekin jäätyvät vielä. Niiden päälle tulee satamaan metri lunta ja koko loskahärdelli alkaa alusta uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.

Tämä ei ole ohi.

Tämä ei tule olemaan ohi pitkiin aikoihin.