IRC-Galleria

Miksi saippuoista ja pesunesteistä tehdään geelimäisiä? Puristat pullosta sopivan annoksen saippuaa märkään käteen ja lups, se tippuu lattialle. Samanlainen koostumus on siinä tötinässä, jolla pesen vessan. Puristan altaan reunoille pari sinistä rinkulaa ja kun otan harjan esiin, siitä tippuva kosteus hajoittaa geelin ja se valuu reunoja pitkin veteen. No siis saahan sen sieltä sitten koukittua, mutta kaiken kaikkiaan aika järjetön koostumus pesuaineille tuo geeli.

Kuka se juuri sanoikaan, että meikä saa tänne (melkein) joka päivä jotain järkevää aikaiseksi? Siellä se nyt peruu puheitaan.

Tiedän, että Pääministerin morsiamesta on aikaa. Tiedän, että olen myöhässä. Tiedän, että aihe on passé. Minä puutun siihen kuitenkin vasta nyt. Miksi? te kysytte. Siksi, että kun ostattaa kirjan ystävättärellään Kirjatorin alekorista kahdella eurolla, kunninanarvoisa rouva kirjailija ei saa siitä litin latia. Poistotuotekoodilla myydystä tuotteesta ei jää mihinkään merkintää. Minua ei voida jäljittää enää.

Sitä paitsi joistain asioista ärsyyntyminen on ajatonta. Voisin odottaa vielä toisen vuoden ja nähdä ihan yhtä paljon punaista kuin nyt.

Luin siis Susan Kurosen teoksen Pääministerin morsian eräänä lumisena iltapäivänä bussissa. Ideana hyvä, mutta kun liikkeen takia piti pitää pahoinvoinninestotaukoja ja sulkea kirja, näin Susan Kurosta aivan liikaa. Kannessa hän poseeraa Matti Vanhasen kainalossa, hymyillen "katseenkestävän ja huumorintajuisen naisihmisen" parasta valokuvahymyä. Näen naisen, joka ei vaatinut kuuta ja tähtiä taivaalta, vain ihmisen, joka vie häneltä jalat alta. Omien sanojensa mukaan hän olisi yhtä hyvin voinut pyytää kuun ja tähdet. Mielestäni tämä on mielenkiintoinen lausunto naiselta, joka on ollut kaksi kertaa naimisissa ja riiustellut pääministerin kanssa.

Tarina menee siis näin (anteeksi, jos spoilaan): espoolainen yksinhuoltajaäiti laittaa poikansa avustuksella hemmetin mielenkiintoisen ilmoituksen suomi24-treffipalstalle, siihen vastaa pääministeri, siirrytään chattailun kautta saunaan, rakastelemaan ja syömään uuniperunoita, ihmetellään kuinka erilaisissa maailmoissa eletään, pakoillaan julkisuutta, katkeroidutaan julkisuudesta pakoilusta, annetaan ruusunpunainen haastattelu, tullaan jätetyksi ja kirjoitetaan tärkeä kirjallisuuden kulmakivi erään elämän surkeasta kohtalosta. Vapise Silja!

Kuinka moneen asiaan haluaisinkaan kirjassa puuttua? Kuinka moni pieni yksityiskohta viilsikään tajuntani läpi kuin huhtikuussa pellolta löytynyt ruostunut viikate? Kuinka moni virke sattui silmiini kuin katkeruuden kyynelien musta happo? (Okei, jälkimmäisessä ei ole enää mitään järkeä, myönnetään.)

Aloitetaan nyt siitä, että Susan Kuronen ei ole kirjailija. Itseasiassa luettuani tilityksiä siitä, miten paha mieli lehtien kirjoittelusta tuli, huomasin pohtivani osaako Susan Kuronen lukea. Kirjoittaa hän kyllä osaa; moni sana menee ihan oikein alusta loppuun.

"Jännittävää kyllä oli jo toisella tapaamisella mennä saunaan. Sauna on minusta sauna, eikä mikään eroottinen paikka. Sitten kun menet miehen kanssa joka on saanut sukat pyörimään jaloissa saunaan, sauna tuntuu kauhean henkilökohtaiselta ja intiimiltä. Me molemmat pidämme saunomisesta kovasti."

Missä on kustannustoimittaja!? Ammattiylpeys, halooooooooo?!!

Sanajärjestysvirhe, pilkkuvirhe, toinen pilkkuvirhe, viittausvirhe, toistoa... Lukiko kirjaa kukaan ennen kuin se pääsi painoon? Vaikka kuinka kustaisiin juosten, niin voisi sen silti tehdä hereillä, sano minun sanoneen.

En taida jatkaa siihen, miten Susan on ristiriitainen, sinisilmäinen ja katkera. En puhu nyt siitä, miten hän selvästi oppi miten hyödynnetään suuret tuloerot. En mainitse miten typerää on ajatella, että parinkymmenen vuoden avioliitosta selvitään muutamassa kuukaudessa. En kritisoi häntä siitä, että hän syytti Mattia mediamyllytyksestä, johon joutui ja omasta avuttomuudestaan sen keskellä. Jätän sen myöhemmäksi tai jollekin muulle. Sen vain sanon, että hyhhyh, roskaa.

Oma vika, mitäs luin.

...ovat tervassa uimista. Onneksi kohta on huominen.

Poistuin kotoa ja heti on tavaraa raportoitavana vino pino. Mielenkiintoista eikö?

"Ope saaks kirjottaa ranskalaisilla viivoilla?"

Saa saa.

- Istuin lumimyrkyssä bussissa kuunnellen, kun radiojuontajat puhuivat liukkaista keleistä. Käytössä olivat tiuhaan sanat turvaväli, nopeus, risteysalue ja hengenvaarallinen. Silti ei pelottanut yhtään ja sanoinkin sen kuskille.
- Luin Pääministerin morsiamen (ja mietin miksi).
- Näin Tampereella tutun, joka matkusti kanssani samalla bussilla kotiin.
- Pojat painavat seitsemän kiloa kappale ja alkavat muistuttaa aikuisia koiria (kuvia tulee, jahka löydän kameran).
- Totesin, että Kiikoisissa pidetään huolta omista.
- Nukuin samassa sängyssä kissan kanssa. Tai siis nukuin ja nukuin. Heräsin aina kun piti kääntää kylkeä ja kartoitin katin sijainnin, etten vahingossa kierähtäisi sen päälle ja pääsisi samalla kätevästi eroon silmämunistani.
- Se perhanan eläin ei voi käydä yöpisulla ja sitten tulla takaisin JALKOPÄÄN kautta. Ehei! Se haluaa hypätä naaman viereen, tuff. Peljästysin.

Tällaista. Kurosesta jatkanen myöhemmin. Oli se sen verran kaamea.

Mun kommentti luettiin taas radiossa. Vuhuu!

No okei, YleX tänään.. Ei tartte olla kauheen nokkela.

Nautin romanttisesta pöperöstä. Yyyyh...

Uppouduin eilen, eikun toissapäivänä Frendeihin niin täysin kun sitcomiin vain voi uppoutua. Oi, Joey ja Rachel ovat niin rakastuneita, mutta eivät voi saada toisiaan. Snif, ihanaa, väreet menee. Sitten tulee bassonkaula television eteen ja melkein pääsee hengestään.

Oireita oli ilmassa jo jonkin aikaa sitten kun telkusta tuli Järki ja tunteet. Hugh Grant näyttää sliipatulta versiolta Nyyssösen Tuomosta, eikä näin ollen tunnu missään, mutta laitetaampa siihen Britannian etevin nainen vastanäyttelijäksi. Wow! Sitten vielä laitetaan molemman tuollaiseen viktoriaaniseen (vai mikä ikinä onkaan) miljööseen, jossa kädestä pitäminen ennen avioliittoa rangaistaan kuritushuoneella. Teititellään, ollaan kohteliaita ja kumarrellaan, vaikka oikeastaan haluttaisiin vain kietoa kaikki mahdolliset raajat toisen ympärille ja puhua pehmeitä.

Sitten napsahdetaan todellisuuteen. The chase is better than the catch, niin surullista kuin se onkin. Ei kukaan tee elokuvaa perhe-elämän romanttisesta arjesta, koska sellaista ei ole. Kaikki elämää suurempi tapahtuu ENNEN parisuhdetta. Näin sanoin yleistäen ja olen valmis seisomaan lausuntoni takana hurjan 22 vuoden elämänkokemukseni turvin.

Mikäköhän meikäläisen pointti oli? Jotain sinne päin, että onko minusta nyt sitten tullut nainen tai aikuinen tai aikuinen nainen, kun vaaleanpunainen huttu viihdyttää enemmän kuin miehen tappaminen porkkanalla?

(Ihmetteli hän röyhtäillen ja rapsutellen karvaista ahteriaan.)

Nousin vasta äsken. Syy: näin unta siitä Osbournen Ozzyn plikasta, enkä herättyäni muistanut hänen nimeään. Päätin maata sängyssä niin kauan, että se tulee mieleen. Jos olisin päättäväisempi ihminen, makaisin siinä vieläkin.

Saaterin Kelly, piti sekin googlettaa.

Outoja tekosyitä möhniä sängyn pohjalla. Mitenkä niin laiska? Minä vai? Äääääläs nyyt.

(Nämä ovat näitä "arvatkaa mitä näin tänään koulumatkalla" -alkuisia sepustuksia, jotka oikeastaan eivät kiinnosta ketään.)

Tuossa Laajavuoren ja Kortepohjan välimaastossa on leikkikenttä. Se on pengerretty rinteeseen niin, että kevyenliikenteen väylältä on kentälle viitisen metriä pitkä, melkomoisen jyrkässä kulmassa oleva rinne. Kenttä itsekin viettää hieman alaspäin ja sen toiselta puolelta jatkuu oikopolku järvenrannassa kulkevalle metsätaipaleelle.

Ovatko kaikki saaneet tämän kuviteltua? Hyvä.

Tänään ohi kävellessäni katselin kuinka isä asetteli kahta reilusti alle kouluikäistä lastaan stigaan siinä jalkakäytävällä. Menosuunta oli alaspäin. Refleksinomaisesti aloin jo hapuilla kännykkää takin taskusta ja miettiä soitanko paikalle palokunnan, ambulanssin vai sossun tädit. Liike pysähtyi kun mies tarttuikin rattiin, nousi rattikelkan jalaksille ja kyykistyi siihen. Lapset jäivät turvallisesti isän käsien väliin. Kolmikko väisti näppärästi reitillä nököttäneen rattikelkan ja viiletti oikopolkua alaspäin.

Näin se kuuluukin tehdä! Juuri näin! Hyvä hyvä hyvä!

Kiitos paljon avuliaalle elisan tädille, joka jaksoi runnoa liittymääni uuteen uskoon melkein puoli tuntia eikä yhtään tuominnut!

(Huomaatteko? Positiiviset palautteet sopivat kahteen riviin, negatiivisista saisi jatkonovellin MeNaisiin.)

Viime yönä keksin, mikä Jyväskylän paikallisliikenteessä tökkii. Siinä aikatauluja selaillessani satuin huomaamaan, että linjat yhdestä noin kahteenkymmeneenseitsemään kulkevat loogisia reittejä fiksuihin kellonaikoihin ja yleensä seitsemän päivää viikossa. Onneksemme asumme suhteellisen vanhalla asuntoalueella, mistä tällainen linja kulkee.

Mutta jukolauta kun aletaan pohtia miten päästään pois joltain uudemmalta asuntoalueelta, esimerkiksi Kuokkalasta! Siitä sillan yli kulkee reittikartan mukaan yhdeksän (YHDEKSÄN) eri linjaa, joista useimmat kulkevat vain arkipäivinä, moni on pelkkiä koulukuljetuksia, toiset kääntyvät heti sillan jälkeen kohti huitsin nevadaa ja jotkut menevät kyllä keskustaan, mutta Mattilanniemen kautta (toisin sanoen heittävät kymmenen kilometrin lenkin). Kahlattuani kaikkien näiden yhdeksän bussin aikataulut totesin, että lauantaina kuuden-seitsemän aikaan sopivia busseja kulkee yksi.

Niin ja onkos nämä uudet hienot linjat sitten numeroitu kolmestakymmenestä ylöspäin sataanseitsemäänkymmeneenkahdeksaan? Ei ole. Uudet reitit, poikkeuskiekkaukset ja muut sellaiset on merkitty aikatauluihin kirjaimin x, y ja z. Toisin sanoen yöllä saatetaan tulla kotiin bussilla 25K joka kulkee reittiä z. Ja tämä on se looginen, yksinkertainen linja! Jos haluaa Kuokkalaan pitää ihan oikeasti selvittää yhdeksän linjan aikataulut, reitit ja minä viikonpäivinä mikäkin kulkee ja mistä. Ei voi katsos luottaa siihen, että jos aikataulussa lukee Laajalahti-Keskusta-Laajavuori, että annettu aika olisi se, jolloin bussi on Laajalahdessa. Ehei! Se saattaa aivan hyvin olla keskustassa. Sivun alaraunassa on merkintä, että tästä ajasta noin kymmenen minuuttia (=5-20 min) taaksepäin bussi on Laajalahdessa ja kymmenen minuuttia eteenpäin Laajavuoressa. Niin että arvaile siinä sitten koska hyppäät kyytiin mistäkin! Bussipysäkille saapuessasi voit heittää kolikkoa, että onko dösä jo mennyt vai ei.

Otin eilen bussista aikatauluvihkosen ja se näyttää jo nyt samalta mitä meikäläisen MAOL-taulukot näyttivät 11 matematiikan- ja kuuden fysiikankurssin jälkeen!

Toisin sanoen Jyväskylässä bussilla matkustaminen edellyttää a) säähän sopivaa vaatetusta, b) diplomi-insinöörin päättelytaitoa, c) Jyväskylän kartan muistamista, d) valmiutta kävellä sitten, kun huomaat että linja 463kzx ei kuljekaan karkausvuonna niinä kuukausina, jolloin on kuunpimennys.

Koko systeemiin pitäisi soveltaa jonkinlaista hajoita ja hallitse -tekniikkaa. Koko kartta pitäisi pyyhkiä tyhjäksi, katsoa mihin on rakennettu uusia taloja, missä ihmiset asuvat ja minne heidän pitäisi päästä. Ei se voi olla niin vaikeaa? Tekisivät sen ensi kesänä kun ihmiset pääsevät pyörällä paikkoihin eikä puolen tunnin pihalla odottaminen syö niin paljoa! Olisko paha, häh?

(Ja sitten copypastetetaan tämä Jyväskylän liikenteen palautelaatikkoon..)