IRC-Galleria

Se on nyt sitten taas hyvästi Säästömarketille. Eilen lähdin. Yhtä olisin halannut, jos olisin irronnut kassasta, yhdelle tein legioonalaistervehdyksen, yhdelle ostin tarpeettoman pikkuesineen ja muita moikkasin tassu pystyssä, että "kiitos nyt taas ja moi". Myymäläpäällikölle sanoin "soitellaan". Okei, en sanonut, mutta tarkoitin. Olen lähtenyt kolme kertaa viimeistä kertaa, tällä kertaa ajattelen ehkä palaavani vielä. Johan se nyt on nähty, että minä en lähde siitä firmasta, eikä se firma lähde minusta. Pitäisikö ostaa pala? Pankista sais rahaa.

Katselimme äidin ja miehensä kanssa kymppiuutisia iltateen ohessa. Juttu koski tätä eu:n sinistä korttia ja ulkomaalaisten työskentelyä meillä täällä. Jostain syystä kameramies oli eksynyt kuvaamaan muutaman sekunnin klippejä vanhainkotiin. Yksi pätkä sisälsi yksinäiset Aino-tohvelit lattialla. Tähän kommentoi äitini: "Mh, mummo on tempaistu taivaaseen."

Noin viisi sekuntia sen jälkeen räjähdin nauramaan.

Viuh! Missäs Ingrid on? Ingriiiid!! Huhuu!

Okei, on ehkä vähän liioittelua kutsua minua numismaatikoksi. Olen vain keksinyt uuden tavan olla ahne ja riistää työpaikkaani.

Kaikki alkoi siitä, kun rahapaja painoi nk. risurahan EU:n laajentumisen kunniaksi. Löysin niitä kolme, joista yhden hukkasin, yhden annoin pomolle (joka aluksi suuttui siitä, että olin hyväksynyt sen maksuvälineeksi) ja yhden säilytin. Nyt sen arvo huitelee 17 eurossa. Juhlarahoja alkoi tulla kuin sieniä sateella ja minä noukin niitä talteen aina silloin kun satuin muistamaan. Osa meni parkkimittareihin ja pelikoneisiin, mutta jotain jäi säilöön.

Sitten törmäsin asiakkaaseen, joka valaisi minua siitä, että joinain vuosina painetut rahat ovat arvokkaampia kuin toiset. "Viittikö ettiä mulle 2000 vuoden 20-senttisen?" Hei kamoon! Jos mä tiedän, että se on arvokas, niin miks mä sen sulle ettisin!? No kyllähän minä etsin, mutta alle kympillä en sitä sitten myisi. Ja siitä se ajatus sitten lähti.

Silmät tirrissä surffaan pitkin netin syövereitä, kahlaan loputtomia keskustelupalstoja ja kyttään huuto.netissä ihan vain kolikkovinkkien perässä. Mitenkäs tällainen painovirhe? Montako kakkosta painettiin tuolloin? Tietääkö kukaan, onko tällaisella mitään arvoa?

Asiat ovat edenneet jo niin pitkälle, että minulla työtakin taskussa purkillinen "pillereitä", joihin sitten muovipussin avulla napsin mielenkiintoisen näköisiä kolikoita. Vain hyväkuntoisilla rikastuu, jos niilläkään.

Onneksi kohta alkaa opiskelijaelämä, eikä rahaa näy missään.

Seisoin tänään Säästömarketin pihassa kännykkä kourassa ja yritin soittaa äidille. Ei vastannut. Tiedän, että velipoika kyllä lähtisi hakemaan, mutta hän joutuisi tekemään isomman lenkin. Sitä paitsi riiatkoon nyt kun kerran vielä voi.

Lähdin kävelemään. Työmatkani on noin neljä kilometriä, mikä on täysin riittävästi erittäin tärkeiden havaintojen tekemiseen:

- Taivas on vihreä. Sillä on pakko olla jotain tekemistä ilmastonmuutoksen kanssa. Pitää taas lyhentää suihkuaikaa ja motkottaa yksityisautoilijoille.
- Tänä yönä on vähän niin kuin täysikuu. En ole ihan varma, se oli pilvessä.
- Ysin jälkeen on riittävän pimeää, että autot eivät havaitse jalankulkijaa, jolla ei ole heijastinta. Ainakaan kaikki eivät.
- Nyt on syksy. Ei tarkene enää t-paidalla ja kollegetakilla.

Olipas opettavainen päivä.

Vedin tänään tuulilasinpesunestettä henkeen. Sellainen vaatii aika hiivatin hyvää ajoitusta. Antakaahan kun kerron.

Tiellä ajaa auto, joka päättää juuri pestä tuulilasiaan. Sillä samaisella hetkellä minä katson takaviistoon, enkä näe nestepilveä, jonka se jättää jälkeensä. Seuraavalla hetkellä lähden ylittämään tietä samalta kohtaa, jossa auto oli ja samalla hetkellä avonainen suuni (nenäni on yhä hieman tukossa, joten hengitän suu auki) vetää keuhkoputkeen kolme litraa lauantaista alkuiltailmaa, mikä kihisee pieniä lasol-pisaroita.

Minä vien imppaamisen uudelle tasolle. Yäk!

Miten osaa olla näin pöhkö olo? Asiat tippuvat käsistä. Yksinkertaisetkin selitykset tuntuvat mahdottomilta ymmärtää. Jutut ovat laaduttomia, mutta niitä on sitäkin enemmän. Itsestään on vaikeaa saada mitään irti. Hommat jää tekemättä, tai ne tulee tehdyksi vain puolitiehen, koska sen jälkeen unohtaa mitä oli tekemässä. Naurattaa koko ajan.

Näin meni minun päiväni. Miten sinun päiväsi meni?

Nukuin viime yön hyvin, söin tänään herkullista makaronilaatikkoa ja jaksoin fillaroida töihin. Mikä tämä tällainen flunssa muka on? Missä on kahden viikon vetämättömyys? Missä sohvannurkka, viltti ja teemuki? Missä tahmeat lakanat ja niljainen olo kolmen päivän suihkuttomuuden jälkeen?

En käsitä.

(Kirjoittaja koputtaa vimmatusti pikkuveljensä tietokonepöydän lastulevypintaa.)

Menin eilen nukkumaan täysin tietoisena siitä, että tästä yöstä ei tule mitään. Nieleminen sattui, pikkuhiljaa alkoi sattua hengittäminenkin, sitten ihan vaan paikoillaan oleminen. Amputoikaa mun kurkku! Kolmen aikaan huuhtelin buranan alas tulikuumalla vedellä. Eiköhän tokene!

Ei toennut.

Tänään olen vakavana seurannut, miten jossain pääni uumenissa on alettu tehtailla räkää. Paine kertyy nuppiin hitaasti mutta varmasti.

Tästä menen suoraan keittiöön juomaan konjakkia. Se on näitä flunssan mukavia puolia, että saa kitata kirkkaita lääkinnällisissä tarkoituksessa.

Ukkoni aikoo ostaa perheeseen toisen tietokoneen. Se tulee tarpeeseen sitten kun molemmat hakkaavat koulujuttuja 24/7. Tai siis toinen meistä hakkaa ja toisen pitää päästä päivittämään galtsupäiväkirjaa.

Kaivoin tänään aamulehdestä Veikon koneen mainoksen ihan vain tarkistaakseni missä lähin toimipiste sijaitsee. Siinä selaillessani mainitsin veljelleni, että pitäis varmaan hommata se sellanen langaton netti -juttu, kun tulee toinen kone taloon. "Ai reititin?", "Just se. Reititin."

On oikeasti aika noloa mennä ostamaan asioita, joiden nimiä ei tiedä. Nyt on trendikästä olla pihalla digiboksien kanssa, mutta jokainen ainakin tietää mitä hakee. Yksi digiboksi kiitos. Ja jos tulee hätä, auttavia puhelimia on miljoona ja Ylen kamppanjoita joka sormelle. Mutta kuka lohduttaisi Nyytiä, kun kyse on langattomista interneteistä? Minä en niistä mitään ymmärrä, eikä kyllä ymmärrä miehenikään. Langaton internet (eli onko se nyt siis niinku WLAN?) on sen sortin hienostelua, että normaalin kuolevaisen saa rauhassa jättää yksin lyhennemereen. Jos sellainen kerran on saatava, on siis oltava niin valveutunut ihminen, että jaksaa ottaa itsekin selvää.

Huoh...

Saa nähdä mitä tästäkin tulee.

Seisoin eilen hyvinhoidetulla nurmikolla ja katselin, kun ystäväni tuhkauurna laskettiin varovasti maan sisään. Yleisöä ei ollut paljon, mutta ainakin joka ikinen sielu sillä paikalla sillä hetkellä kuului siihen. Anteeksi, että sanon näin, mutta se oli mahtava hetki.

See you when we get there.