IRC-Galleria

Keväällä minuun iski pitkästä aikaa kova hinku päästä maastoon, ihan hevosen kanssa siis. Täällä on todella paljon kivoja pieniä metsäteitä, jotka risteilevät pitkin ja poikin täkäläisiä kukkuloita ja metsäntekeleitä. Menin innossani jopa niin pitkälle, että harkitsin maastotunnin varaamista. Ongelma kuitenkin ratkesi hieman kunniallisemmin, kun Loxleyn omistaja tiedusteli halukkuuttani lähteä herran kanssa maastoon.

Seuraava vaikeus olikin löytää sopiva kaveri. Vaikka Loxley kuulema loistava maastokaveri onkin ja omistaja harrastaa sen kanssa erityisesti metsästysratsastusta (josta todisteena herran kaapissa ovat aito metsästystorvi ja piiska), en olisi kyllä yksin lähtenyt liikenteen sekaan. Omistajakin mainitsi vain herra Gellerin, joka on kuulema usein maastoillut hevosellaan Nellyllä Loxleyn seurana. Noinkin selvillä ohjeilla lähdin metsästämään kyseistä herraa 54 hevosen tallilta.

Herra Geller osoittautui reilu kuusikymppiseksi vanhaksi herraksi ja Nelly puolestaan pieneksi ja pippuriseksi puokkitammaksi. Ponikoosta se oli kasvanut viisi senttiä yli ja nuo viisi senttiä olivat tiputtaneet sen hintaa vaivaiset 6000 €. Lisäksi kyseessä oli kuulema herran 23. hevonen. Huonossa seurassa en siis maastoon lähtenyt. Tosin minua muistutettiin huolestuneena ratsuni iloisesta taipumuksesta nousta pystyyn ja toimintaohjeetkin on nyt kerrattu pariin kertaan.

Täytyy kyllä rehellisesti todeta, että en ole koskaan mennyt maastossa niin lujaa kuin kyseisen vanhan herran kanssa. Loxleykin osoittautui maineensa veroiseksi eli täysipäiseksi maastoratsuksi, joka selvittää sen kummemmin hätkähtämättä niin ohi sujahtavat polkupyörät, tuijottavat lehmät ja nelikaistainen tiekin ylittyy rauhallisesti. Tällä kertaa esitimme myös ymmärtämättömälle yleisölle, miten kunnon kouluhevonen pyyhkäisee lisättyä ravia reilulla ylämäki-ajatuksella. Herra ei nimittäin ollut aivan samaa mieltä ravin temposta kohtuullisessa ylämäessä...