IRC-Galleria

Eli alkoivathan ne luennotkin lopulta. Kovin hurjasti en onnistunut kursseja itselleni haalimaan, sillä luennot olivat ikävästi päällekäin tai haittasivat vapaa-aikaa... Joka päivä on kuitenkin jotain. Tähän asti proffat ja muut puhujat ovat ilmaisseet itseään varsin ymmärrettävällä saksalla eli kauhukuva täkäläistä murretta vääntävästi mongertajasta eivät ole vielä toteutuneet. Täkäläiset autoteollisuuden kasvatit käyttävät myös esimerkkeinä (lähes) pelkästään - yllätys - autoteollisuutta. Uudet esimerkit piristävät kyllä mukavasti osittain tuttuja aiheita, mutta muutamalla miniluennolla proffat haluavat olla kovin interaktiivisia ja kyselevät opiskelijaparoilta tiukkoja kysymyksiä. Hyvä siinä on yrittää arpoa vastauksia aiheesta, joka on täkäläisille yhtä tuttu kuin Nokia suomalaisille. Toisaalta kännykkäesimerkeillä voi kerätä pisteitä kotiin :)

Vapaa-aikaa siis jää varsin mukavasti. Steppitunnit alkoivatkin jo. Opettaja puhuu pääasiassa käsittämättömiä, mutta aina voi seurata muita :). Samoin osa askelista on tullut tutuksi jo irkkutunneilla ja nimetkin ovat englanniksi. Muut tuntilaiset (aikuisten alkeiskurssi) olivat kovasti kiinnostuneita Suomesta ja jälleen kerran sain selittää kotomaan eksoottista, pimeää talvea ja kesän yöttömiä öitä...

Ilmeisesti olisi pitänyt kiltisti uskoa jo Suomessa, että perusteellisen byrokraattisia saksalaisia kiinnostavat Suomen hallinto, pörssin toiminta, työttömyysaste, lamasta selviäminen jne. Viimeksi eräs rouva tenttasi kyseisiä asioita reilun tunnin junamatkalla. Eli olisi kannattanut kiltisti opetella alan sanasto jo etukäteen.

Lopuksi voin todeta, että Aachen on viimeinkin näyttänyt todellisen luontonsa. Vettä tulee taivaalta joka päivä useita kertoja ja mielellään kovina ukkoskuuroina. Eilen sitten kävelin pari kilometriä tallilta kotiin, kun totesin sen bussia nopeammaksi vaihtoehdoksi. Puolimatkassa ratsastuksenopettaja tosin poimi minut kaatosateesta kyytiin ja moitti kovasti, etten ollut kertonut olevani kyytiä vailla...

Kielikurssi loppui perjantaina kokeeseen. Koe koostui luetun ja kuullun ymmärtämisestä, kielioppiosuudesta ja aineesta. Kahta ensimmäistä helpotti reilusti se, että opettaja selitti epäselvät sanat ennen vastaamista... Kuullun ymmärtämiseen saatiin lisäväriä palohälytyksellä eli sali tyhjäksi vain. Itse hälytys osoittautui kylläkin aiheettomaksi.

Luennot siis alkavat ensi viikolla, joten väliin jää nyt viikon odotteluvaihe. Osa vaihtareista on lähtenyt kotiin tai muuten vaan reissuun, itse jäin tänne vaan olemaan :). Eilen huristelimme Belgiaan Maasmechelen Villageen, joka on siis outlet-myymälöistä koostuva kylä. Valitettavasti shoppailu jäi hieman vähäiseksi, kun yhteysongelmien takia myymälät pystyivät eilen hyväksymään vain belgialaisia pankkikortteja... Luonnollisesti paikan ainoa pankkiautomaatti oli rikki. Onneksi ei kovin kauaksi tarvinnut lähteä, matkaa kertyi vain 40 km/suunta.

Ensi viikolla alkavat myös steppitunnit. Yliopiston liikuntaosasto tarjoaa kaikkea mahdollista vesijumpasta itäaasialaisiin itsepuolustuslajeihin, mutta irkkutanssia ei luonnollisesti ole. Steppitunnitkin putosivat tarjonnasta pois, mutta kaupalliselta puolelta sentään löysin aikuisten alkeiskurssin. Hintakin on kohtuullinen.

Nyt olen sitten ehtinyt käydä jo pari kertaa ratsastamassakin. Hevoset puhuvat samaa kieltä täälläkin, mutta opettajan puhe ei aina heti aukea... Toisella kertaa rupesin kyllä jo erottamaan paremmin ohjeita, onneksi voi aina vakoilla muita. Toiset tuntilaiset ovat ottaneet minut erittäin hyvin vastaan. Välillä oikein naurattaa, kuinka hitaalta oma puhe kuulostaa muihin verrattuna, mutta kärsivällisesti muut kuuntelevat ja välillä korjailevat.

Pyörällä on hieman päässyt tutustumaan Aachenin ympäristöön ja ehtinyt kauppaankin hieman ennen sulkemisaikaa :D. Valitettavasti ajoasu ja muut tykötarpeet ovat vielä Saksan postilaitoksen hellässä huomassa, joten pidemmille reissuille en ole lähtenyt mukaan. Toivottavasti paketti tulee huomenna tai ylihuomenna.

Neljäskin solumme asukas palasi vanhempiaan tervehtimästä ja oli kovin iloinen saatuaan viimeinkin toisen tytön kaverikseen. Kuulema lokakuun puolivälissä vietetään sitten maalaustalkoita keittiön seinien siistimiseksi...

Sää on ollut turhankin hieno. Ei hirveästi jaksa kierrellä maisemia ihailemassa, kun ulkona on noin 30 astetta lämmintä ja aurinko porottaa. Viime sunnuntaina kävimme kuitenkin Dreiländereckellä eli Saksan, Hollannin ja Belgian yhteisellä rajapisteellä. Samaisesta paikasta löytyy myös Hollannin korkein kohta, huikeat 320 metriä ja risat.

Kielikurssi on nyt päässyt kunnolla vauhtiin ja jotain on kai jo tullut opittuakin. Ryhmässä on ihan rento meininki, mutta neljä tuntia saksaa päivässä meinaa välillä puuduttaa. Tiistaina kävin kurssin järjestämällä vierailulla ihailemassa Aachener Domia, eli suomeksi täkäläistä kirkkoa. Vanhimmat osat olivat yli 1200 vuotta vanhoja ja kirkossa oli mm. Kaarle suuren arkku (jossa oli joitakin Kaarlen luita vielä sisälläkin).

Myös saksalaiset opiskelijat viettävät aikaansa yliopiston kerhotoiminnoissa, mutta eivät sentään sauno :). Sen sijaan asiaan kuuluu kokoontua viikottaiseen Stammtischiin johonkin paikalliseen kapakkaan. Tiistaina kävinkin selvittämässä täkäläisiä hevostelukuvioita opiskelijaratsastajajien yhdistyksessä. Tunti tuli varattua ja nyt jännityksellä odotan, kuinka onnistuu saksankielinen ratsastustunti.

Keskiviikkona alkoi sitten kuukauden intensiivikurssi, että jotenkin tulisi täällä ymmärretyksi. Tasokoe kurssia varten meni onneksi hyvin (vaikka en turhan aktiivisesti valmistautunutkaan), sillä varsin moni suomalainen joutui espanjalaisten leikki- ja lauluryhmään. Omassa ryhmässäni taso on kuitenkin sellainen, että tuntien sisällöstä on varmaan oikeasti hyötyä.

Byrokratian rattaat ovat jauhaneet ahkerasti ja kohta on paperihommat pääosin hoidettu. Virastoissa on saksaa mongertaviin suomalaisiin suhtauduttu hyvin ystävällisesti, kunhan vain osaa oikealle luukulle. Omatoiminen neuvominen oikeaan osoitteeseen ei varsinaisesti kuulu saksalaisen byrokratiaihmisen luonteenpiirteisiin. Pankkitiliä avatessa palvelu oli lähes ylitsevuotavan ystävällistä, kun keskustelimme virkailijan kanssa tunnin Suomen ja Saksan eroista ja yhtäläisyyksistä ja siinä sivussa sain avattua tilinkin...

Saksan puhuminen käy työstä, mutta sitkeästi sitä on muiden vaihtarien kanssa väännetty. Pari kertaa on lipsahtanut englannin puolelle, kun sanavarasto on loppunut ja mielenkiintoinen asia on pitänyt saada keskustelluksi.

Lensimme viime viikolla Helsinki-Vantaalta Brysseliin, sillä SN Brussels Airlinesin lento oli halvin, aikataulultaan RyanAiria parempi (perillä iltapäivällä) ja kulkuyhteydetkin olivat Hahnia paremmat. Lisäksi lennolla sai ruokaa, joka osoittautui varsin herkulliseksi. Tortellinit taitavatkin olla ainoa lentomatkustusta ja teollista valmistusta kestävä ruoka...

Yövyimme pari ensimmäistä yötä Brysselissä, sillä ratsastuksen MM-kisojen takia Aachenista ei majoitusta saanut. Sieltä piti sitten junalla huristella joka päivä Aacheniin hoitamaan asioita. Byrokratia jyllää Saksassa...