IRC-Galleria

Nyt olen sitten ehtinyt käydä jo pari kertaa ratsastamassakin. Hevoset puhuvat samaa kieltä täälläkin, mutta opettajan puhe ei aina heti aukea... Toisella kertaa rupesin kyllä jo erottamaan paremmin ohjeita, onneksi voi aina vakoilla muita. Toiset tuntilaiset ovat ottaneet minut erittäin hyvin vastaan. Välillä oikein naurattaa, kuinka hitaalta oma puhe kuulostaa muihin verrattuna, mutta kärsivällisesti muut kuuntelevat ja välillä korjailevat.

Pyörällä on hieman päässyt tutustumaan Aachenin ympäristöön ja ehtinyt kauppaankin hieman ennen sulkemisaikaa :D. Valitettavasti ajoasu ja muut tykötarpeet ovat vielä Saksan postilaitoksen hellässä huomassa, joten pidemmille reissuille en ole lähtenyt mukaan. Toivottavasti paketti tulee huomenna tai ylihuomenna.

Neljäskin solumme asukas palasi vanhempiaan tervehtimästä ja oli kovin iloinen saatuaan viimeinkin toisen tytön kaverikseen. Kuulema lokakuun puolivälissä vietetään sitten maalaustalkoita keittiön seinien siistimiseksi...

Sää on ollut turhankin hieno. Ei hirveästi jaksa kierrellä maisemia ihailemassa, kun ulkona on noin 30 astetta lämmintä ja aurinko porottaa. Viime sunnuntaina kävimme kuitenkin Dreiländereckellä eli Saksan, Hollannin ja Belgian yhteisellä rajapisteellä. Samaisesta paikasta löytyy myös Hollannin korkein kohta, huikeat 320 metriä ja risat.

Kielikurssi on nyt päässyt kunnolla vauhtiin ja jotain on kai jo tullut opittuakin. Ryhmässä on ihan rento meininki, mutta neljä tuntia saksaa päivässä meinaa välillä puuduttaa. Tiistaina kävin kurssin järjestämällä vierailulla ihailemassa Aachener Domia, eli suomeksi täkäläistä kirkkoa. Vanhimmat osat olivat yli 1200 vuotta vanhoja ja kirkossa oli mm. Kaarle suuren arkku (jossa oli joitakin Kaarlen luita vielä sisälläkin).

Myös saksalaiset opiskelijat viettävät aikaansa yliopiston kerhotoiminnoissa, mutta eivät sentään sauno :). Sen sijaan asiaan kuuluu kokoontua viikottaiseen Stammtischiin johonkin paikalliseen kapakkaan. Tiistaina kävinkin selvittämässä täkäläisiä hevostelukuvioita opiskelijaratsastajajien yhdistyksessä. Tunti tuli varattua ja nyt jännityksellä odotan, kuinka onnistuu saksankielinen ratsastustunti.

Keskiviikkona alkoi sitten kuukauden intensiivikurssi, että jotenkin tulisi täällä ymmärretyksi. Tasokoe kurssia varten meni onneksi hyvin (vaikka en turhan aktiivisesti valmistautunutkaan), sillä varsin moni suomalainen joutui espanjalaisten leikki- ja lauluryhmään. Omassa ryhmässäni taso on kuitenkin sellainen, että tuntien sisällöstä on varmaan oikeasti hyötyä.

Byrokratian rattaat ovat jauhaneet ahkerasti ja kohta on paperihommat pääosin hoidettu. Virastoissa on saksaa mongertaviin suomalaisiin suhtauduttu hyvin ystävällisesti, kunhan vain osaa oikealle luukulle. Omatoiminen neuvominen oikeaan osoitteeseen ei varsinaisesti kuulu saksalaisen byrokratiaihmisen luonteenpiirteisiin. Pankkitiliä avatessa palvelu oli lähes ylitsevuotavan ystävällistä, kun keskustelimme virkailijan kanssa tunnin Suomen ja Saksan eroista ja yhtäläisyyksistä ja siinä sivussa sain avattua tilinkin...

Saksan puhuminen käy työstä, mutta sitkeästi sitä on muiden vaihtarien kanssa väännetty. Pari kertaa on lipsahtanut englannin puolelle, kun sanavarasto on loppunut ja mielenkiintoinen asia on pitänyt saada keskustelluksi.

Lensimme viime viikolla Helsinki-Vantaalta Brysseliin, sillä SN Brussels Airlinesin lento oli halvin, aikataulultaan RyanAiria parempi (perillä iltapäivällä) ja kulkuyhteydetkin olivat Hahnia paremmat. Lisäksi lennolla sai ruokaa, joka osoittautui varsin herkulliseksi. Tortellinit taitavatkin olla ainoa lentomatkustusta ja teollista valmistusta kestävä ruoka...

Yövyimme pari ensimmäistä yötä Brysselissä, sillä ratsastuksen MM-kisojen takia Aachenista ei majoitusta saanut. Sieltä piti sitten junalla huristella joka päivä Aacheniin hoitamaan asioita. Byrokratia jyllää Saksassa...