IRC-Galleria

Keskiviikkona alkoi sitten kuukauden intensiivikurssi, että jotenkin tulisi täällä ymmärretyksi. Tasokoe kurssia varten meni onneksi hyvin (vaikka en turhan aktiivisesti valmistautunutkaan), sillä varsin moni suomalainen joutui espanjalaisten leikki- ja lauluryhmään. Omassa ryhmässäni taso on kuitenkin sellainen, että tuntien sisällöstä on varmaan oikeasti hyötyä.

Byrokratian rattaat ovat jauhaneet ahkerasti ja kohta on paperihommat pääosin hoidettu. Virastoissa on saksaa mongertaviin suomalaisiin suhtauduttu hyvin ystävällisesti, kunhan vain osaa oikealle luukulle. Omatoiminen neuvominen oikeaan osoitteeseen ei varsinaisesti kuulu saksalaisen byrokratiaihmisen luonteenpiirteisiin. Pankkitiliä avatessa palvelu oli lähes ylitsevuotavan ystävällistä, kun keskustelimme virkailijan kanssa tunnin Suomen ja Saksan eroista ja yhtäläisyyksistä ja siinä sivussa sain avattua tilinkin...

Saksan puhuminen käy työstä, mutta sitkeästi sitä on muiden vaihtarien kanssa väännetty. Pari kertaa on lipsahtanut englannin puolelle, kun sanavarasto on loppunut ja mielenkiintoinen asia on pitänyt saada keskustelluksi.

Lensimme viime viikolla Helsinki-Vantaalta Brysseliin, sillä SN Brussels Airlinesin lento oli halvin, aikataulultaan RyanAiria parempi (perillä iltapäivällä) ja kulkuyhteydetkin olivat Hahnia paremmat. Lisäksi lennolla sai ruokaa, joka osoittautui varsin herkulliseksi. Tortellinit taitavatkin olla ainoa lentomatkustusta ja teollista valmistusta kestävä ruoka...

Yövyimme pari ensimmäistä yötä Brysselissä, sillä ratsastuksen MM-kisojen takia Aachenista ei majoitusta saanut. Sieltä piti sitten junalla huristella joka päivä Aacheniin hoitamaan asioita. Byrokratia jyllää Saksassa...