Erinäisten tapahtumien kautta tuli puhetta ihmisten yleisistä moraalikäsityksistä ja sehän sai taas käteni syyhyämään, että nyt täytyy kirjoittaa. (Valmistautukaa tulivuoren purkaukseen.)
Muistan aikoinaan, kun lukioaikaan käsittelimme moraalia psykologian tunnilla - vai olikohan filosofia, en muista tarkkaan. Opettaja esitti taululla erilaisia käsityksiä ja arvioituja prosenttilukemia siitä, kuinka pitkälle ihmiset yleensä pääsevät. Taisi olla niin, että 90% ihmisistä ei ikinä pääse sitä ajatusta pidemmälle, että ”jos sä teet mulle näin ni mä teen sulle noin”. Vai olikohan prosentti hiukan pienempi, en ihan tarkkaan muista, mutta joka tapauksessa pointti oli se, että suurin osa ihmisistä ei koskaan pääse tuota ajatusta pidemmälle.
On huvittavaa, miten ihmiset riidoissaan sekoittavat toisiinsa kuulumattomia asioita keskenään. Esimerkiksi jos tarvitset toiselta ihmiseltä jotain ja hän sattuu suuttumaan sinulle, on heti seuraava luonnollinen repliikki yleensä: ” Jos sä sanot noin, ni mä en sit lainaa sulle sitä tai tätä” tai ”Jos teet niin ni sit en anna sulle sitä tai tätä”. Ikäänkuin kyydin tarjoaminen, kirjan tai auton lainaaminen (esimerkkejä kertoakseni) liittyisivät jollakin tavalla erimielisyyden aiheeseen.
Tavallaanhan siihen asiaan, josta erimielisyyttä on, sekoitetaan näin sellaisia asioita, jotka eivät taas liity aiheeseen tippaakaan.
Käsittämättömän monilla ihmisillä on edelleen tällainen ajattelutapa. Sitä esiintyy kaiken ikäisillä ihmisillä leikki-ikäisistä ainakin kuusikymppisiin asti. Merkillistä, että ihmisen kehon ja aistien kehittyessä, sekä kokemuksen lisääntyessä, moraalikäsitys ei välttämättä muutu leikki-ikäisen tasolta miksikään.
Olen todennut, että ihmiseltä, joka omaa tällaisen moraalikäsityksen, ei välttämättä kannata pyytää apua. Varsinkaan ,jos hän sattuu olemaan niin läheinen, että riitoja syntyy helposti :)Tai sitten, jos on sellaiselta ihmiseltä sattunut apua pyytämään, ei kannata alkaa riitelemään :)