IRC-Galleria

Tämä blogiteksti on uusisuomen puheenvuorossa. Pahoittelut siitä, julkaisualustoja kun on niin monia...

http://elisetykkylinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274057-ihmeidentekijat

Näin vuoden lähestyessä loppuaan, haluaisin kirjoittaa pienen tiivistelmän tästä vuodesta. Täytyy todeta ihan alkuun, että tämä on ollut yksi elämäni parhaimpia vuosia.
Viime vuonna kävin kaivon pohjalla; syvällä suossa. Sairastuin tyreoidiittiin, joka minun tapauksessani laukaisi sellaisia oireita että sain bipolaarin diagnoosin.
Maniaksi diagnosoitua tilaa seurasi masennus, kuten tyypillistä on. Sen kanssa taistelin koko syksyn 2017 pitkälle talveen 2018. Syksy 2017 oli koko elämäni vaikein. Taistelin masennuksen kanssa taloudellisissa vaikeuksissa puolityöttömänä, mutta sitten alkoi tapahtua.
Ensimmäisenä muuttuivat työkuvioni. Pääsin vaihtamaan nykyisen työpaikkani sisällä osastolta toiselle: paikallisuutisiin (Uudenmaan alueuutiset). Työ on ollut todella haasteellista, mutta samalla nautinnollista ja olen oppinut kokonaan uuden työnkuvan. Olen päässyt niin toimittamaan, kuin kuvaamaan ja leikkaamaan ja tekemään grafiikkaa. Uutta olen oppinut valtavasti.
Minulle freelancer -elämään tottuneelle tässä on ollut sulattelua, kun olen paahtanut täyttä listaa useamman kuukauden ja muutenkin aika runsaahkosti töitä miltei koko vuoden.
Tänä vuonna toimitin myös ensimmäisen radion suorani, joka oli henkilökohtaisella urallani hyvä saavutus. Myös jokusen kolumnin olen julkaissut, vaikka inspiraatio oli masennuksen aikaan katkolla.
Perinteisen Roskilden matkan (jonka viime vuonna jouduin jättämään väliin sairastumisen takia) tein myös. Sitä seurasi pari Norjan matkaa. Kävin myös ensimmäistä kertaa elämässäni Indonesiassa. Siellä kävin tervehtimässä suomalaista ystävääni, joka on muuttanut Balille. Matkustin serkkuni ja ihanan tyttäreni kanssa, joka nyt on jo 15,5 vuotias nuori neitonen. Mona suunnitteleekin tulevaisuutta jo ja lukiovaihtoehtoja... Aika näyttää, mihin päätyy.
Balin reissun jälkeen elämääni asteli mies.. Täysin yllättäen. Olin hyvin vakaumuksellinen sinkku; kyseenalaistin pitkälle koko parisuhteen konseptin. Minun ei pitänyt pariutua enää lainkaan.
Mutta mieli muuttui... tapasin ystäväpariskunnan kekrijuhlissa ihmisen, johon tykästyin heti. Meillä synkkasi ja eipä aikaakaan mennyt, kun - serkkuni sanoja lainatakseni- "me päätettiin olla me" (Viittaus Sannin tms. suomalaisen artistin biisiin ehkä havaittavissa. Noh. Serkkuni nyt sattuu olemaan fani...)
Näin on tämä vuosi vierähtänyt ja se on ollut upea! Toivon, että ensi vuodesta tulee yhtä ihana ja haasteellinen...
Toivotan kaikille lukijoilleni hyvää uutta vuotta 2019.

Ystäväni isä oli kerran istuttamassa puuta omakotitalonsa pihamaalla ja hetken mielijohteesta lausahdin hänelle: ”Vanha kiinalainen sanonta kuuluu: ’Ihminen, joka on istuttanut puun ei ole elänyt turhaan’.” Muistan yhä huumorin sävyttämän hetken, kun hän naurahti: ”Sinäpä sen sanoit. Nyt löysin elämälleni tarkoituksen vihdoinkin.”
Ehkäpä voimme etsiä elämällemme tarkoitusta muualtakin, mutta kieltämättä lauseessa piilee viisaus. Puut ovat hiilinieluja yhdessä esimerkiksi meren kanssa. Nykyisellä menolla ihmisten toimesta maapallon ilmakehään vapautuu erilaisten arvioiden mukaan n. 7,9 - 8,6 gigatonnia hiiltä vuodessa, joista luonnon hiilinielut, kuten meret ja metsät yhdessä pystyvät sitomaan karkeasti puolet.
Vaikka metsiin sitoutunut hiilidioksidi lopulta vapautuukin ilmaan joko puun palamisen tai esimerkiksi lahoamisen myötä, sitovat metsän puut hiilidioksidia kuitenkin niin kauan, kuin ne kasvavat. Puukuutiometrissä on noin 0,9 tonnia hiilidioksidia. Samoin hiiltä sitovat myös puusta valmistetut tuotteet, kuten esimerkiksi huonekalut ja talot.
Ehkäpä puun kasvattaminen voi edustaa sitä pientä ”joka miehen” ympäristötekoa samalla tavalla, kuin vaikkapa roskien lajittelu.
Liekö kiinalaiset arvanneet tuota lausahdusta muotoillessaan, mitä tuleman pitää ilmastonmuutoksen suhteen, vai ajattelivatko vain, että puut ovat kauniita katsella; saattaapa niitä jopa halatakin. Oli asia miten tahansa, näinä päivinä olisi hyvä kiinnittää huomiota ympäristön tilaan.
Miltei koko elämäni paikasta toiseen muuttaneena, pohdin kerran, mihin voisin istuttaa puun, jonka kasvua voisin seurata. Ehkäpä suvun kesämökille. Se on ainakin tähän asti ollut pysyvä ”tukikohta”. Vaiko kenties ihmiskunta keksisi uuden kulttuuri-ilmiön ja alkaisimme istuttaa puita julkisille paikoille? Tai talkoovoimin avohakkuualueille?
Ilmastonmuutos vaatii paljon työtä, eikä kysymykseen elämän tarkoituksesta välttämättä vastausta löydy, mutta ainakin yksittäiselle ihmiselle puun istuttaminen on ehkä helpoimpia asioita, mitä ympäristön hyväksi voi tehdä.

Median murroksesta puhuminen on jo vanhanaikaista ja kliseistä. Voimme sen sijaan puhua jo täydellisestä muutoksesta yhteiskunnan tiedoksi julkistamisen rakenteissa. Tiedottaminen on kiistämättä tullut osaksi lähes jokaisen länsimaisen ihmisen elämää ja yhteiskunta on avoimempi. Monista asioista puhutaan nykyään julkisesti.
Jokainen toimii enemmän tai vähemmän oman elämänsä ja lähipiirinsä "verkkotoimittajana" somen piirissä. 90-luvun lopussa alkanut netin käytön lisääntyminen on yltynyt sähköpostien ja chat-huoneiden pikkuaallokosta valtavaksi some- hurrikaaniksi ja verkkouutisien mariaanien haudaksi.
Tulevaisuudessa kai press -kortin asemassa kilpailee jonkinlainen tubettajan kortti, kun nuorten sisällöntekijöiden katsojaluvut hipovat usein kymmenissä – jopa sadoissa tuhansissa.
Mielenkiintoista on lopulta nähdä, tuleeko perinteisen median osaksi tulevaisuudessa setviä somemyrskyjen jälkimainingit; rippeet siitä, mikä on jo uutisoitu. Niinä hetkinä, kun TV-talo odottelee prime timen alkamista, tekevät tavalliset ihmiset suoria lähetyksiä facebookilla ja lukuisilla muilla sovelluksilla.
Siinä missä vanhan koulukunnan toimittajat kilpailevat skuupeista, onnittelevat nykyajan tubettajat toisiaan menestyksestä ja jakavat toinen toisilleen aiheita. Julkaiseminen kun ei enää ole mikään kummoinenkaan juttu, kun jokainen voi tehdä tubevideoita ja pitää blogia verkossa.
Aikoinaan oikean toimittajasielun paras palkka oli nähdä tekstinsä painettuna sanomalehdessä. Nyt toimittajan menestyksen mittari on vaihtunut painomusteen tuoksusta youtuben ruudun alakulmassa koreilevaan katselukertojen määrään.
Mutta tämä voi olla hyväkin asia: julkaisualustan löytäminen ei enää ole ongelma. Jos jonkin mediatalon tuottaja kieltäytyy jostakin ideasta tai jokin teksti saa kielteisen julkaisupäätöksen, ei tekstin kirjoittajan enää tarvitse turhautua kohtuuttomasti. Hän voi aina laittaa tekstinsä blogiin ja levittää linkkiä itse.

Tätä kirjoittaessani on kulunut muutama päivä siitä, kun teini-ikäinen tyttäreni totesi, että: "Youtuben aika alkaa olla jo vähän ohi. Musta tuntuu, että jotain uutta on tulossa."
On mielenkiintoista seurata, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Millaisia muita sovelluksia viestintään ja tiedottamiseen kehitetään? Kuinka pitkään vielä perinteiset TV-uutiset tulevat, kun vanhempi sukupolvi ei enää ole katsomassa niitä?
Itse olen ajatellut jatkaa tubettamista ja pitää ehkä jonkinmoista reissublogia videoiden muodossa.
Silti minussa on sen verran vanhaa toimittajasielua, että aion jatkaa kolumnien kirjoittamista Metro -lehteen vielä niin kauan, kun painokoneita on olemassa ;)

Kun Berner nyt päätti, että junaliikenne avataan kilpailulle, niin julkaisen pari tällaista kuvaa kesän 2017 kesämökkireissulta.
Kyseessä on Joensuu-Nurmes välisen junanradan ja Uimaharjussa sijaitsevalle niin sanotulle Laiskanrannalle johtavan tien puomiton tasoristeys. Kuten huomata saattaa, tasoristeys näyttää huonokuntoiselta.
Mieleeni herää kaksi kysymystä. 1) Kuka tulee maksamaan suomalaisten puomittomien tasoristeyksien turvallisena säilymisen (eli esim. joko puomien asentaminen tai vähintään heinien niittäminen)? 2) Millä rahoilla pidetään rataverkosto sellaisessa kunnossa, että siinä uskaltaa edes junalla ajaa (olettaen, että junavuorojen määrä tulee lisääntymään)?

Neljäs suomenkielinen kirjani Vapauden siivet 2 on pian tilattavissa kirjakauppoihin ja kirjastoihin! Kirjassa on kanavointeja, joissa on Ihmeiden Oppikurssin mukainen elämänopetus.
Olen myös työstänyt kesän aikana isäni toista runokirjaa, joka ilmestynee syksyllä kirjastoihin ja kirjakauppoihin.

Taidesuonet sykkivät.....

Olin perjantaina 19.5. Herttoniemen sairaalassa kilpirauhasen ultraääni-tutkimuksessa.
Minua tutkinut lääkäri tuntui olevan jollakin tapaa ihmeissään. Hän totesi, että: ”Vilkasta verenkiertoa on kilpirauhasen kohdalla.” Myös imusolmukkeet katsottiin. Ei mitään vaarallista. Ei syöpää. Tulokset kuulemma menisivät heti Tikkurilan terveysasemalle sähköisesti.
Muistutin vuorossa ollutta hoitajaa kertomaan tuttavilleen, että olin saanut paranneltua huonoa oloani ruokavaliolla. Hän lupasi muistuttaa ja oli silmin nähden järkyttynyt, kun kerroin hänelle, että minut oli lähetetty kotiin kolmesta sairaalasta.
Herttoniemen sairaala oli neljäs ja siellä myös pääsi helpotuksen itku vessassa UÄ-tutkimuksen jälkeen. Sentään vessassa saattoi ainakin istua ja itkeä rauhassa. Niistä ei (ainakaan vielä) ajettu ulos.
Vihdoinkin joku näki, että jotain ehkä oli tai on pielessä. Vihdoinkin joku tutki kilpirauhasen UÄ-laitteella ja kuunteli minua; sen verran mitä nyt kurkusta kakisteltua sain.

Herkkä kilpirauhaseni tuntui ”stressaantuneen” ultra-äänestä, koska viikonloppuna kaulalla tuntunut paine taas hieman lisääntyi. Asiaa tuskin auttoivat lauantaina syömäni makeat tuotteet, kuten karkit ja suklaa. Päätin, että palaan välittömästi minua auttaneeseen ruokavalioon.
Soitin tänään jälleen terveysasemalle varatakseni ajan päivystykseen. Automaattisen vastaajan jälkeen tuli takaisinsoitto. Kiukkuisen kuuloinen hoitaja kysyi minulta, miksi haluaisin päivystysajan. Selitin, että olin kärsinyt kilpirauhasen liikatoiminnan aiheuttamista oireista siitä lähtien, kun minut vietiin ambulanssilla sairaalaan. (Tämä oli siis tapahtunut 3.5. ensimmäisen kerran tähän asiaan liittyen.) Hän sanoi, että asia kuuluu lääkärille, joka on tehnyt lähetteen ultra-ääneen. Ko. lääkärin puhelinaika –lippusessa lukee, että hänellä olisi soittoajat maanantaina, tiistaina ja torstaina ja perjantaina. Tänään maanantaina lääkäri ei kuulemma ollut paikalla.
”No miten sinä sitten ohjeistat minua tekemään?”
”Soittamaan huomenna hänelle.”
”Selvä, tehdään niin.”

Noh. Nyt on sitten niin, että arvioin itseni työkykyiseksi tänään. Otan evääksi kilpirauhasen toimintaa rauhoittavia ruokia, kuten linssejä ja kaalia.

[Kyselyä ei löydy]Nyt kun olen jo sen verran voimissani, että olen saanut enemmän tutkimustyötä tehtyä kilpirauhas –asioihin liittyen, tuntuu siltä, että kilpirauhanen vaikuttaa kaikkeen ja kaikki vaikuttaa kilpirauhaseen. En halua syyllistää ketään ruokailu- ja/tai alkoholitottumuksistaan, mutta jos kilpirauhanen alkaa tiltata, niin kannattaa katsoa vähän, mitä suuhunsa laittaa.
Itselläni olo koheni huomattavasti, kun aloin tasapainottamaan mahdollisesti pielessä olevia kilpirauhasarvoja ruokavaliolla (toki meditaatiollakin oli suuri osuus).
Itse en ole lääkkeitä vielä edes saanut, koska olen vasta jonossa ultraääneen palpoen mahdollisesti suurentuneen kilpirauhasen takia. Tuskin niitä hakisinkaan, koska olen joiltakin ihmisiltä kuullut, ettei lääkkeilläkään aina saada täydellistä tasapainoa aikaiseksi kilpirauhasen suhteen ja oma oloni on jo nyt kohentunut huomattavasti.
(Suosittelen kuitenkin, että jos sinulle on määrätty lääkkeitä kilpirauhasen vajaa- tai liikatoimintaan niin syö niitä niin kauan, kuin siltä tuntuu ja niin kauan, kun sinulla on uskoa lääkärisi ja lääkkeidesi parantavaan kykyyn. Se on silloin sinun keinosi hoitaa kilpirauhasta ja ruokavaliokin on jokaisen oma valinta.)

Kokemukseni mukaan liika- ja vajaatoiminta voi vaihdella päivän mittaan, kuten tällä ihmisellä
https://kilpparikilppari.wordpress.com/2016/06/29/jonossa-ollaan-eika-kukaan-tieda-mitaan/
Yllä (ja aiemmissakin teksteissäni) mainittu linkki on tietysti ääritapaus. Mutta Nämä vaivat ovat jo niin yleisiä, että hyvin moni voi tunnistaa itsensä vajaa- tai liikatoiminnan puolelta, jos googlaa oireet. Suomessa on tuhansia kilpirauhas –ongelmista kärsiviä ihmisiä.
Kun syö intuition mukaan sitä mikä kiihdyttää tai alentaa tyroksiinin tuotantoa, niin voi saada tasapainoisemman olon ruokavaliolla. Molempiin, sekä liika-, että vajaatoimintaan on omat ruokavalionsa, jotka löytyvät googlaamalla.
Minun tapauksessani (olen mahdollinen struumapotilas) vajaa- ja liikatoiminta vaihtelee vuorokauden ajasta riippuen. Luulen, että minulle on hyväksikin, jos se menee "vajaatoiminnalle" yöllä ja on aktiivisempi päivällä.

Nyt saan jo nukuttua. Nukuin viime yönä ainakin 8 tuntia yhtä soittoa heräämättä. Näin päivällä oloni on aktiivinen aivan täysin selvin päin.
Ensi viikon perjantaina on aika ultraääneen, mutta epäilen jo sitäkin, liekö siellä mitään näkyykään. Pystyn jo hengittämään ja nielemään normaalisti.
Toivon, etteivät minua hoitaneet lääkärit tuntisi syyllisyyttä, jos joskus tämän lukevat. He yksinkertaisesti tekivät parhaansa niillä olosuhteilla ja puitteilla, mitä sillä hetkellä oli. Ei ole heidän vikansa, että kilpirauhasvaivoille ei ole Käypä –hoito suosituksia. Ei ole heidän vikansa, että sairastuin.
Ehkä silläkin oli tarkoituksensa, että minä laitoin ruokavalioni uusiksi ;)
Hyvää vointia kaikille ja aurinkoista äitienpäivää!

Soitin minua hoitaneen lääkärin puhelinaika –numeroon. Jostakin syystä hänellä oli sellainen numero, johon kuulemma oli mahdollista soittaa ilman erikseen varattua lääkärin puhelinaikaa. Olisin kysynyt, josko joitakin hänen määräämiään verikokeiden tuloksia olisi jo valmiina. Puhelu ohjautui vastaajaan, jossa oli äänite: ”Minut tavoittaa seuraavan kerran puhelimitse 15.5.”
Soitin tiimi 4:n (johon kuulun) hoitajien puhelinaikaan. Siellä oli äänite: ”Peruttu tältä päivältä.”
Toivon kipinä jäi klo 13-14 olevaan tiimin yleiseen puhelinaikaan. Sielläkin oli äänite: ”Peruttu tältä päivältä.”
Olisi sitten kai pitänyt soittaa aamulla, mutta minä luulin tavoittavani minua hoitaneen lääkärin, jolla olisi ollut puhelinaikaa 11.30-12.00, ellei sitä olisi peruttu.

Vointini on kuitenkin onneksi jo parempi. Kaulalla ollut patti ei enää purista kovinkaan pahasti. Jaksan syödä, nauraa ja kirjoittaa (tosin välillä leväten). Vatsan löysyys jäi pois. Rautatabletit sain haettua. Sain nukuttua ainakin viitisen tuntia yhtä soittoa.

Kyllä se kuulkaa tästä! Lippu korkealle vaan!

Kuten otsikosta näkyy, tämä teksti on jatko-osa aiemmin julkaistulle tekstille (voit scrollata alaspäin, jos haluat lukea 1.osan.)

Heikko oloni jatkui ja aloin jo tuntea kaulalla painetta ja nielemisvaikeuksia. Minulla oli maanantaina jälleen lääkärin tapaaminen Tikkurilan terveysasemalla. Tällä kertaa kyseessä oli ihan akuuttiaikana varattu aika eli ei päivystystapaaminen. Nämä ajat terveysasemilla tarkoittavat noin viittätoista minuuttia.

Lääkäri oli ehtinyt tutkia taustojani ja hoitohistoriaani. (Niin hän ainakin itse sanoi.) Kerrataanpa tähän. Toistuvat virtsatietulehdukset, fysioterapeutilla tutkittu ajoittain kipeä notkoselkä, jollakin tavalla heikentynyt immuniteetti, koska herpesinfektiot olivat pompanneet esiin, kuukautishäiriöt, joihin Jorvin lääkäri oli syksyllä tiuskaissut: ”Miksi te sitten olette täällä, jos teillä kerran on aina ollut kuukautishäiriöitä?” (Tuolloin kohtu oli kyllä ultrattu ja limakalvoilta otettu näytteitä, mutta sain myöhemmin kuulla toiselta lääkäriltä, että kuvatkin olisi voitu ottaa isompina. Jotkut ovat myös sitä mieltä, että löytyneet munasarjakystat tulisi seurata loppuun, että puhkeavatko vai eivät.)
”Niin, miksi?” Tikkurilan lääkäri sanoi mietteliäästi ja katseli ruutua.
Hän kokeili kilpirauhastani käsillä ja pyysi minua nielaisemaan. Ei onnistunut, kun hänellä oli jokin tietty ote kaulastani.
”Hmm, saattaapa olla suurentunut tosiaan. Laitetaan lähete ultraääneen.”
Lisäksi hän määräsi joitakin verikokeita, joissa en pysy enää edes kärryillä. Edelleen hän väitti minulle, että Peijaksessa otetut arvot olivat kunnossa, mutta kuulemma jotakin puuttui.
Kysyin, tarvitsisinko jodilisän ruokavaliooni.
”Ei. Älä tee mitään hätiköityjä johtopäätöksiä.”
Hätiköityjä? Kuukautiseni olivat olleet epäsäännölliset teini-iästä asti. Nyt olen 36-vuotias. Kierto oli vaihtunut ylipitkästä (n. 30-40 päivää) välillä jatkuvasti vuotavaan kohtuun. Lisäksi minulla oli ollut omituista hiustenlähtöä jo teini-iässä. Parikymppisenä puolestaan kuukautiset olivat kokonaan jääneet pois puoleksi vuodeksi ”ilman syytä” ja painoni noussut yhtäkkiä 15 kiloa – masennusjaksoista puhumattakaan.
(”Kyllä minä kuule haen sen jodilisän”, sanoin ajatuksissani hänelle.)
Menin laboratorioon ja verikokeet otettiin. Sainpa taas annettua pari purkkia todennäköisesti liian tyroksiinin saastuttamaa verta pois. Heh, kuten intiaanit aikoinaan toisiaan hoitivat: pahaa verta pois.
Samalla varasin myös ajan ultraääneen. Sain sen ensi viikon perjantaille.

Koska tämä on aiheuttanut jonkinmoisen ”somehöyryn”, aloin saada paljon ohjeita muilta ihmisiltä ja moni alkoi kertoa kilpirauhasongelmistaan. Erään ystäväni äiti on fysioterapeutti ja hänellä on myös asiantuntemusta luontaistuotteiden suhteen. Hän sanoi minulle, että: ”Kilpirauhanen ei konstaile ilman jodinpuutosta.” Siksi hain merilevävalmistetta.
Tässä jodiasiassa minua askarruttaa pari kysymystä ja voitte olla varmoja, että selvitän ne.
1) Miksi suurtalouskeittiöt (esim. työpaikkaruokalat ja valmisruokien valmistajat) ovat vähentäneet jodipitoisen suolan käyttöä, jos kerran struuma oli kansantauti Suomessa 50-luvulla?
2) Miksi luontaistuotekaupan myyjä jäykistyi, kun kysyin jodilisää, eikä hän uskaltanut suositella mitään erityistä tuotetta, vaan osoitti vain purkkeja?

Nämä seuraavat ohjeet pohjautuvat täysin omaan kokemukseeni ja muiden ihmisten kokemukseen. Niitä ei ole vahvistettu virallisesti missään, enkä ole lääkäri. Ne ovat keräämiäni itsehoitovinkkejä, jos satut joutumaan samanlaiseen pyöritykseen, kuin minä tai esim. tämä ihminen https://kilpparikilppari.wordpress.com/2016/06/29/jonossa-ollaan-eika-kukaan-tieda-mitaan/
(järkyttävää luettavaa)

Lainaan tähän ET-lehden artikkelia:
Tutkimuspäällikkö Iris Erlund, THL:
”Jodin päivittäinen saantisuositus aikuisille on 150 mikrogrammaa. Tämän määrän saa, jos noudattaa ravitsemussuosituksia. Niiden mukaan kannattaa nauttia vähärasvaisia nestemäisiä maitotuotteita 5-6 dl päivässä ja pari palaa juustoa. Näistä saadaan jo vähän yli puolet jodin saantisuosituksesta. Loput täyttyy, jos syö kalaa 2-3 kertaa viikossa ja lisäksi kananmunia. Jos käytetystä suolasta jodioitua on kaksi grammaa päivässä, saadaan jo 50 mikrogrammaa jodia.”
(http://www.etlehti.fi/artikkeli/terveys/asiantuntijan-ohjeet-nain-varmistat-riittavan-jodin-saannin)
Tämän luettuani, heräsi välittömästi kysymys: ”Kuinka moni ehtii syödä näin terveellisesti?” Monihan syö työpaikkaruokalassa, mitä nyt tarjolla sattuu olemaan ja kotiin päästyään valmisruokaa, jos ei ehdi tekemään ruokaa. Jos kerran suurtalouskeittiöt ovat vähentäneet jodin käyttöä, niin mitähän meidän jodiarvoillemme on tapahtumassa?

Betasalpaajien käytöstä kilpirauhasen liikatoiminnan aiheuttaman sydämen kohonneen sykkeen hoidossa ollaan eri mielisiä. Emconcor –nimisen betasalpaajan tuoteselosteessa lukee, ettei sitä tulisi käyttää kilpirauhasen liikatoiminnan hoidossa.

Korjaus 10.5. klo 23.41:
Ko. lääkkeen kannattajat huomauttivat minulle, että tuoteselosteessa lukee: "Ole erityisen varovainen Emconcor comp -tablettien suhteen, jos sinulla on tai on ollut kilpirauhasen liikatoiminta" (sekä 11 muuta ole erityisen varovainen -luokkaan kuuluvaa varoitusta)

Itse otin ko.valmistetta, koska kaksi kunnallista lääkäriä sanoi minulle, että betasalpaajat voivat auttaa. (Sitä suositellaan todennäköisesti muutenkin, koska luullaan, että olet hullu tai vähintäänkin loppuunpalanut tai paniikkihäiriöinen).
Otin puolikkaan tabletin kahtena iltana ja aamuna. Sen toisen päivän aamuna heräsin vasen käsi sormiin asti kipeänä ja oikea jalka täysin puutuneena. Lopetin betasalpaajan käytön välittömästi.
En ollut niitä muutenkaan syönyt, kun niitä aikoinaan minulle määrättiin rytmihäiriöiden takia. Olen sitä mieltä, että rytmihäiriöihin auttaa liikunta. Kaksi kertaa viikossa aerobista liikuntaa on ihan hyvä määrä ja sen lisäksi vielä yleisesti suositellaan reipasta liikuntaa (esim työmatka polkupyörällä) puolisen tuntia päivässä.
Liikunta ylipäätään auttaa hyvin moneen vaivaan. On paljon ns. ”turhiakin” lääkärissä käyntejä, jotka voitaisiin kaikki hoitaa liikuntaa lisäämällä. Itseäni esim. vaivasivat aikoinaan nivelkivut, mutta ne helpottivat heti, kun aloin liikkua enemmän.

Tyroksiini on niin sanotusti ”kovaa kamaa”. Toiset sanovat sen olevan aminohappo. Kun kilpirauhanen erittää sitä liikaa, voivat kivut äityä melkoisiksi. Kivuista voit lukea lisää tämän ihmisen kokemuksen kautta: https://kilpparikilppari.wordpress.com/2016/06/29/jonossa-ollaan-eika-kukaan-tieda-mitaan/
Kilpirauhasen liikatoiminnasta seuraavaa vatsan löysyyttä voi helpottaa suola-sokeriliuoksella, kuten esim. ns. turistiripuliakin. Jos sinun on vaikea niellä suolaa, laita vaikkapa hienonnettua merisuolaa tyhjennetyn kapselin (esim. maitohappobakteerit) sisään ja nielaise se kokonaisena. Sokerin voit liuottaa veteen. Suolan sanotaan myös sitovan nestettä kudoksiin, joten se voi helpottaa nestehukasta aiheutuvia lihaskramppeja, jotka voivat olla hyvin kivuliaita. (Itse olen kärsinyt pohjelihaskrampeista jo parisen vuotta.)
Huomaa suolan käytössä, että älä ylitä jodin saanti –arvoja. Laske itse tarvittavan jodin määrä ravintosuosituksista ja käyttämäsi jodipitoisen tai jodittoman suolan määrästä.
Jos vatsasi on muutenkin löysä aina aamuisin, voit miettiä, oletko kärsinyt kilpirauhasen liikatoiminnasta öisin.

Kilpirauhasen toiminnan heittely syö myös rautavarastoja. Tässä on lisää tietoa raudasta: https://kilpparikilppari.wordpress.com/2016/12/27/raudanpuuteanemia-ja-kilpirauhanen/
Hemoglobiiniarvot tipahtavat vasta, kun varastot on käytetty. Niiden pysyminen viitteissä (itselläni oli kuulemma jotain 130 ambulanssipäivänä), ei kerro koko totuutta. Olettaisin rauta-arvojen nyt laskeneen, kun minulla on ollut viikon verran liikatoiminnan oireita. Myös ajoittainen huimaus kertoo siitä ja olenkin menossa hakemaan rautatabletteja apteekista. Myös luontaistuotekauppiaat tietävät rautapitoisista tuotteista (esim. nokkonen) enemmän. Niitä kysyessäsi he eivät varmaankaan jäykisty.

Jodin puutos, joka lopulta voi sairastuttaa kilpirauhasen, on tila, johon tottuu pikkuhiljaa. Masennustakaan (voi liittyä kilpirauhasen vajaatoimintaan) ei niinkään huomaa, jos se on ollut luonnollinen tila monta vuotta. Liikatoimintaan sairastuneet puolestaan saattavat tottua ärtyneisyyteen ja tykyttelykohtauksiin.
Kilpirauhasongelmat ovat hyvin tavallisia ja niitä tuntuu olevan vähän yhdellä, jos toisella. Moni sairastaa myös kilpirauhasen vajaa- tai liikatoimintaa tietämättään. On myös hyvin tavallista, että he ovat saaneet täysin asiatonta kohtelua lääkärillä käydessään; niin yksityisellä, kuin julkisellakin puolella. Tähän ei siis välttämättä vaikuta se, oletko työterveyshuollon piirissä vai et (minä en).
Kilpirauhasvaivat eivät ole Käypä-hoitosuosituksien (kansan kielellä lääkärien toimintaohjeiden) piirissä. Tämä voi olla yksi syy siihen, miksi potilaiden kokemukset lääkäreistä ovat niin paljon toisistaan poikkeavia ja keskenään ristiriitaisia. Kilpirauhasliitto on yrittänyt saada niitä Käypä-hoitosuosituksiin monta vuotta.

Itselläni kaulalla oleva enemmän sisäänpäin pullistunut patti tuntuu olevan hieman pienentynyt, kun aloitin nämä itsehoito -ohjeet ja lisäksi teen myös meditatiivista itsehoitoa. Lihassärky on hieman helpottanut; samoin tykyttely. Saan jo nukutuksi. Silmäoireet ovat myös hieman helpottaneet.

Tämän voitte ainoastaan käyttää tai jättää käyttämättä yhden ystävän ohjeena. Jos puhutte kilpirauhasongelmista lääkäreille, on hyvin todennäköistä, että teidät ohjataan mielenterveys –puolelle hoitoon, koska kilpirauhasarvot vaihtelevat suuresti. Ne eivät läheskään aina näytä mitenkään huonoilta, jos esim. liikatoiminta on juuri vaihtumassa vajaatoimintaan. Vaihtelu on täysin yksilöllistä ja riippuu kellon ajastakin.
Kilpirauhasongelmaa ei voi ymmärtää kukaan muu, kuin sellainen, joka sen on itse kokenut tai nähnyt läheisellään, jota pitää muutoin täysin terveenä. Tässäkin tapauksessa on mahdollista, että läheisesi pitää sinua loppuun palaneena tai seonneena. Luota siis vain omaan intuitioosi siitä, tarvitsetko ravintolisää vai et.

Tulin siihen tulokseen, etten aio raportoida hoitovirheistä. Lääkärit ja hoitajat tekevät kiireessä parhaansa.
HUS:n sivuilla on kuulemma jokin lomake, josta voi lähettää lääkäreille palautetta.
Se, tarvitaanko Suomeen vapaaehtoispalvelua sairaaloihin jakamaan niitä huopia ja näkkileipiä, on asia erikseen.