IRC-Galleria

Nyt kun rasismikohu velloo perussuomalaisten ympärillä, on ajankohtaista kaivaa esille teema, josta olen jo pitkään aikonut kirjoittaa jotakin.

Olemmeko me maailman kansalaisia? Tämän kysymyksen kuulin ensimmäistä kertaa yli 20 vuotta sitten opiskeluaikanani. Opettaja halusi herättää keskustelua siitä koemmeko olevamme tietyn maan kansalaisia vai kohtaammeko asioita ihmiskuntana. Onko joitakin tilanteita jotka saavat meidät tuntemaan itsemme osaksi globaalia ihmiskuntaa? Onko asioita joihin reagoimme samankaltaisesti tai joissa tukeudumme automaattisesti kanssaihmiseen täysin spontaanisti?

Kuvittelepa seuraavia tilanteita hetken aikaa ja saatat kenties muistaa vastaavia oman elämäsi varrelta.

Kaksi toisilleen vierasta matkustajaa – noin 10-vuotias poika ja keski-ikäinen nainen – istuu vastakkain kiskobussissa joka kiitää metsän läpi. Kumpikaan heistä ei selaile puhelinta. Molemmat katselevat maisemia. Tuuli puhaltaa sisään avonaisesta ikkunasta. Yhtäkkiä kiskobussi viheltää kovaa. Sekä poika että nainen hätkähtävät. Sekunnin ajan naisen ja pojan katseet kohtaavat. Silmät pyöristyvät ja molempien mielessä käy taatusti sama kysymys: "Olemmeko törmäämässä johonkin?"
Törmäystä ei tule ja kiskobussi jatkaa matkaansa. Todennäköinen syy vihellykselle on ollut puomiton tasoristeys ja kuljettaja on vain halunnut varoittaa ohikulkijoita junan tulosta.
Tilanne sai silti kaksi ventovierasta reagoimaan samalla tavalla ja tukeutumaan hetkeksi toistensa katseisiin – onko edessä jotakin joka edellyttää meiltä toimia?

Kaksi toisilleen tuntematonta turistia kahlaa Balilla rantavedessä. Aallot lyövät rantaan sen verran kovin, ettei uinti oikeastaan onnistu. Kummatkin naiset ottavat aaltoja vastaan selkäpuolelleen eivätkä sukella niiden sisään kuten surffaajat. Yhtäkkiä naisia kohti ajautuu isompi aalto. Molemmat huomaavat sen ja vilkaisevat parin sekunnin ajan toisiaan. Kumpikin hymyilee ja tietää mitä on tulossa: kohta lävähtää takaraivoon.
Aalto otetaan vastaan ja se vyöryy yli. Molempien päät pistävät pian esiin pinnan alta. Tämän jälkeen kahlaaminen jatkuu eikä sanoja tarvita – molemmat selvisivät hauskasta koettelemuksesta vahingoittumattomina.

Villi kilpikonna on pudonnut albanialaisen kaupunkipuiston sadevesikouruun. Turisti pysähtyy katsomaan kilpikonnaparkaa joka ei pääse kuivuneesta betonikourusta ylös. Kourussa ei ole sille yhtään vettä eikä kasvillisuutta – pelkkää betonia. Turisti ei uskalla nostaa kilpikonnaa metsän puolelle, sillä hän ei ole koskaan pitänyt kilpikonnaa sylissään ja pelkää tämän puraisua.
Paikalle saapuu köyhä vanha mies, joka ei puhu sanaakaan englantia. Turisti viittelöi kilpikonnaa ja metsää. Molemmat ymmärtävät yskän. Kumpikin säälii kilpikonnaa ja ajattelee, että se on saatava turvaan. Vanha mies nostaa kilpikonnan metsän puolelle ja turisti taputtaa käsiään: "Bravo!"
Molemmat olivat tunteneet sääliä kilpikonnaa kohtaan ja kilpikonnan pelastaminen sai hymyn leviämään molempien kasvoille.

Nämä ovat esimerkkejä reaktioista ja käyttäytymismalleista jotka eivät katso ihonväriin, sukupuoleen tai ikään. Nämä ovat tilanteita, joissa ihminen on ihminen toiselle ihmiselle.

Kulttuurit ja tavat tulevat aina olemaan erilaisia mutta pohjimmiltamme olemme kaikki maailman kansalaisia.
Maahanmuutto ei ole yksinomaan se joka tekee maailmasta globalisoituvan vaan inhimillisyys – ihmislajille ominainen tapa kohdata asioita "laumana" toisen saman lajin edustajan kanssa riippumatta siitä mistä toinen ihminen tulee.

Oli ihminen rasisti tai ei, hän ei voi kiistää ihmisyyden perusluontoa.
Loppujen lopuksi on asioita joissa evoluutio on vaikuttanut meihin kaikkiin samalla tavalla.
Esimerkiksi jännitys, itsesuojelu, ilo ja halu auttaa ovat tunnetiloja, joita kaikki kokevat. On tilanteita jotka saavat ihmisen tukeutumaan toiseen ihmiseen riippumatta siitä onko tämä ihminen tuttu vai. On tilanteita jotka saavat kaksi ihmistä tuntemaan samaa tunnetta tai reagoimaan samalla tavalla.

Tässä on ajateltavaa rasistille ja jokaiselle joka harjoittaa syrjintää jossakin muodossa.

Rasistikaan ei voi kitkeä pois ihmisyyttä – sitä että olemme kaikki ihmisrotua ja tietyt käyttäytymismallit ovat meillä kaikilla samanlaisia.

Kuka tahansa meistä voi milloin tahansa joutua tilanteeseen, jossa kaipaa inhimillistä kohtaamista riippumatta siitä millainen ihmislajin edustaja lähellä sattuu olemaan.

Tällainen tilanne ei anna sijaa rasismille.
Tällaisissa tilanteissa olemme maailman kansalaisia.