Onks kukaan miettinyt, miks ihmisellä on viisauden hampaat?
onko niitä joskus johonkin ihan oikeasti tarvittu?
Ja miksiköhän tätä olen pohtinut... siksi että otin eilen kaksi kertaa asperiinin kun olo oli kertakaikkiaan sietämätön tuon alarivissä puhkeavan kiusankappaleen kanssa. Tunnin kuluttua ne ilmeisesti repii sen pois (kiva yksityinen KALLIS hammaslääkärini). Ja sitten saa taas muistella puolentoista vuoden takaisia ihania verenmakuisia öitä, vahvoja särkylääkkeitä ja kerrassaan karmeaa jomotusta leukaluussa kun ensimmäinen viisauden hampaani poistettiin.
Tämä seuraava on nyt sitten toinen ja vielä kaksi jäljellä sitten. Ei kuulemma yksikään niistä tule mahtumaan pieneen suuparkaani.
*hammastenkiristystä, tuskaa ja itkua*