IRC-Galleria

Maamiinat ovat hirvittäviä aseita.

Muistan kun nuoruusvuosinani asuin Egyptissä ja parikymppisen huolettomuuden maustamana kuljin pitkin aavikoita. Usein kävelin Siinain alueella virallisten teiden ulkopuolella ja minulla oli tapana oikaista kotimatkallani sellaisen aukean läpi, jolla ei kulkenut minkäänlaista merkittyä tietä eikä polkua. Yksinkertaisesti kuljin siitä mistä mukavalta tuntui ja mistä saattoi helposti oikaista.

Kerran saavuttuani kylältä kotiimme, joka sijaitsi vähän syrjemmällä silloisen niin sanotun Blue Lagoonin ja Canyon campin alueella, yritti tyttäreni isä varoittaa minua jostakin jota en ymmärtänyt.
Hänen englanninkielen taitonsa oli vaillinaista kun minä puolestaan harjoittelin arabiankielen alkeita eikä yhteisiä sanoja useinkaan löytynyt. Hän elehti käsillään alhaalta ylös ja sanoi: “Something in the ground do like this”. Jotakin hyppäisi maasta? Ilme kertoi etteivät käyttämäni reitit olleet hyviä, mutta en ymmärtänyt mitä hän tarkoitti.

Onnekseni lakkasin käyttämästä tuota reittiä muutenkin sillä sen vieressä sijaitsi Yhdysvaltain armeijan tukikohta. Kerran tukikohdasta karkasi villikoira jota sotilaat olivat pitäneet lemmikkinään. Koira juoksi kimppuuni ja haukkui ja murisi vietävästi. Paikalle säntäsi sotilas joka pahoitteli tämän “lemmikin” käytöstä. Hyvä etten hengestäni päässyt. Uteliaisuus heräsi ja kyselin sotilaalta miksi Yhdysvaltain armeijalla oli tukikohta Dahabissa. “Well, we can’t exactly tell what we are doing here”, kuului vastaus eikä nuori mies kertonut enempää.
Jatkoin matkaani eikä minua huvittanut kulkea samaa reittiä enää.

Vasta vuosia myöhemmin luin suurlähetystön sivuilta, ettei Siinain alueella olisi kannattanut kulkea merkkaamattomia reittejä sillä siellä todella oli maamiinoja. Vasta paljon myöhemmin mieleeni tuli mitä tyttäreni isä oli tarkoittanut. Hän ei ollut halunnut selittää liikaa tätä uhkaa, koska Egypti tarvitsi turisteja taloutensa tukemiseksi ja olisi ollut ikävää jos Egypti olisi saanut maailmalla sellaisen maineen, ettei siellä kulkeminen ollut turvallista.

Olin raskaana tuolloin ja häntä oli ilmeisesti pelottanut mitä minulle olisi tapahtunut jos olisin astunut miinaan. Liekö jokin enkeli sitten kulkenut vierelläni koska hengissä olen edelleen.
Mutta jos enkeleitä on niin voisivat kulkea sitten niiden Afrikan lasten vierellä jotka astuvat miinoihin.. Prinsessa Diana teki aikoinaan työtä maamiinojen kieltämisen eteen: https://www.is.fi/viihde/art-2000006252847.html

Nämä muistot tulvivat mieleeni kun kuulin että Suomi haluaa irtautua Ottawan sopimuksesta. Olin järkyttynyt. Maamiinat ovat niin hirvittäviä aseita, ettei niitä pitäisi kylvää mihinkään. Koska ihminen on sotaisa laji eikä evoluutio ole kehittänyt meitä vielä sotimisen yli, niin emmekö sentään voisi sotia vähän armollisimmilla aseilla - kuten kyberhyökkäysten keinoin? Miksi jalkoja pitää irrotella näin raa’alla tavalla?

Miinat jäävät luontoon vuosikausiksi sotien jälkeen. On silkkaa toppuuttelua ja villaisella painamista että niitä jotenkin tehokkaasti raivattaisiin sotien jälkeen. Aina löytyy joku yksittäinen kaunainen joka vihaa vastaan taistelevaa maata niin paljon että piilottaisi miinoja huvikseen mihin tahansa. Tämän lisäksi voi sattua yksinkertaisesti vahinkoja niin ettei kartoissa näy kaikkia kylvettyjä miinoja. Näistä olisi vahinkoa myös eläimille jotka muutenkin joutuvat kärsimään ihmisten asentamista väärin suojatuista pienpetoraudoista.

Suomeen ei kohdistunut minkäänlaista sotilaallista uhkaa vuonna 2022. Miksi siis Natoon haluttiin väen vängällä? Ukrainaan toimitettiin kolmella miljardilla aseita vaikka 44 miljoonan kansalle oltaisiin voitu antaa 44 miljoonaa euroa ja evakuoida vaikka koko kansa Hawaijille ja muihin mukaviin paikkoihin rauhanneuvottelujen ajaksi. Sekin olisi tullut halvemmaksi kuin aseiden lähettäminen. Länsi valitsi tiensä ja päätti tarttua aseisiin humanitaarisen avun sijaan.

Nolottaa kun itsenäisyyspäivä on pian tulossa enkä enää tiedä minkä puolesta juhlisin. Senkö että täällä on kansa joka haluaa kylvää itärajan luonnon täyteen maamiinoja ja Britannian ydinaseita? Senkö että Naton sotaharjoitukset tuhoavat Lapin luontoa ja häiritsevät talviunillaan olevia karhuja? (Kuulin Lapin suunnalta että tumpeloivat siellä oikein huolella...)
Hävettää olla suomalainen kun poliitikkomme ovat tällaisia.

Ja mikä itsenäisyys? Suomi myytiin EU:lle ja Natolle jo kauan sitten.

Tämä on tiedostusluontoinen asia:

TE-palvelut siirtyvät kuntiin 1.1.1025. Olen juontanut tästä aiheesta kaksi TE-liven jaksoa: ensimmäinen suomeksi ja toinen englanniksi. Yrittäjille on vielä tulossa kolmas jakso joulukuun 5.pvä ja linkkaan siitäkin tallenteen tänne sitten kun se valmistuu.

Suomeksi: https://www.youtube.com/watch?v=7aJL5kJYs8k


Englanniksi: https://www.youtube.com/watch?v=RfM2XHW9ALQ

Kun miettii suomalaisen journalismin nykytilaa, ei voi kuin arpoa kuinka alas mennään ja kuinka lujaa ja kivutaanko sieltä koskaan enää ylös?
Tarkoitan tällä lähinnä niin sanottuja keltaisia medioita ja muuta roskaa jossa artikkelien tekemiseen ei selkeästi ole ollut riittävästi aikaa.

(Olen aikaisemminkin avautunut ”klikkijournalismista” ja tuo teksti löytyy aiemmista merkinnöistäni otsikolla ”Huolellista journalismia vai rahanhimoa?”)

Ajan puutteen lisäksi toinen syy roskan tuottamiseen on ikävillä asioilla ilakointi – kaikki sellainen joka herättää reaktion: ”Voi kauheaa, voi hirveää, kuinka tuo kehtaa?” Tällaiset jutut yksinkertaisesti keräävät klikkejä ja sitä kautta mainostuloja, mutta missä on moraali?

Pakko sanoa että nolottaa hieman kun olen itsekin ollut nuorempana ”klikkimediassa” muutaman vuoden töissä. Taloon tullessani olin innoissani siitä, että pääsin toimittamaan, koska Ylellä minut oli lähinnä korvamerkitty tekniikan puolelle vaikka osasin muutakin. Mutta into alkoi laantua kun tajusin millaisessa klikkitehtaassa olin ja kuinka moraalitonta sen tekeminen välillä oli. Eikä tällainen johdu aina tekijästäkään: useimmiten päivän tuottaja/päällikkö päättää aiheet ja aika tietenkin on kortilla. Työstä kieltäytyminen voisi johtaa irtisanomiseen tai töiden vähentämiseen varsinkin tuntityöläisen kohdalla.

Yhden ainoan kerran sanoin etten halunnut ahdistella puhelimitse
juuri läheisensä menettänyttä ihmisparkaa. Yhden ainoan kerran. Olen pahoillani etten kieltäytynyt monestakaan työstä… ja olen onnellinen että tajusin lähteä kolmen vuoden jälkeen.

Nykyään toimin freelancerina ja lisäksi olen ollut TE-palveluiden netti
tv:ssä kaksi vuotta töissä. (Kunnes koittaa kuntiin siirtyminen ja TE-liven lakkautus….)

Suurimpien medioidemme nykytaso nolottaa niin paljon, että olen harkinnut jopa Journalistiliitosta eroamista, mutta pohdin vielä koska silloin menettäisin myös Journalisti -lehden jossa on välillä ihan oikeasti hyödyllisiä artikkeleja. Samalla tietysti menisi työttömyyskassan jäsenyys, mutta ainahan on YTK...

Summa summarum, palvelkaa yhteiskuntaa hyvät journalistit – älkää mainostoimistojen ja konsernijohtajien edessä polvillaan olevia päälliköitä.

Näinä Elokapinan ja kaikenlaisen muunkin kapinan päivinä ajattelin kirjoittaa muutaman ajatuksen aktivismista.

Olen ehdottomasti sen kannalla että sukupolveni tulisi jättää seuraaville sukupolville elinkelpoinen planeetta. Tämän totean heti aluksi, ettei kukaan ajattelisi että olisin välinpitämätön ympäristön tilan suhteen.

Olen pohtinut että kuinkahan moni näistä Elokapinan aktivisteista tietää minkä asian puolesta he osoittavat mieltään? Nythän syy viimeisimmissä mielenosoituksissa on ollut kapinointi ympäristölle haitallisia tukia vastaan, mutta sanotaan nyt että jos jokin luontoaktivisti olisi barrikadeilla metsien hakkuita vastaan, niin tietääkö hän lopulta miksi vastustaa metsien hakkuuta?

Eräs typerimmistä kommenteista mihin olen törmännyt näiden luontoaktivistien kohdalla on se, että puut vapauttaisivat hakkuuhetkellä kaiken imemänsä hiilidioksidin. Tämä ei missään tapauksessa pidä paikkaansa. Kuinkahan moni on tälle kyseiselle aktivistille opettanut tällaista ja kuinka monelle hän tulee tämän valheellisen tiedon levittämään?
Metsien hakkuun suhteen totean että metsä on sitä tehokkaampi hiilinielu mitä tehokkaammin sitä hoidetaan. Tästä olen puhunut ennenkin esimerkiksi tällä videolla.
https://www.youtube.com/watch?v=WstHGzC9pkI

Puukuutio sisältää keskimäärin 200 kg hiiltä (750 kg hiilidioksidia). Tämä on siis sitoutunut puuhun jolloin esimerkiksi keskiverto suomalainen puutalo sisältää noin 25 tonnia hiilidioksidia. Hiili siis pysyy ”nieltynä” puutuotteessa niin kauan kuin puutuote pysyy kunnossa.
Lisäksi vielä kun metsää hoidetaan siten että leikatun sadon tilalle istutetaan uutta puuta niin nämä nuoret puut imevät hiiltä tehokkaammin kuin vanhat puut. Vanha puu vapauttaa lahotessaan kaiken imemänsä hiilidioksidin takaisin ilmakehään.
Luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi tarvitaan myös luonnontilaisia metsiä siksi että näissä metsissä syntyy ja elää lajeja joita ei talousmetsissä ole. Mutta koko Suomea ei voi peittää pelkästään luonnontilaisilla metsillä koska myös talousmetsiä tarvitaan hiilinieluina.

Moniko aktivisti on keskustellut näistä asioista yliopisto-oppineen metsäasiantuntijan kanssa? Veikkaan että ei kovinkaan moni.

Kapinointi on ominaista nuorille ja se kuuluu heidän luonnolliseen kehitysprosessiinsa. Mutta olisi kaiken järjen nimissä hyvä tietää miksi kapinoi. On meidän vanhempien vastuulla antaa nuorille oikeaa tietoa, jotta heidän mielenosoituksensa ei pohjautuisi valheelliseen oppiin.

Toinen asia mikä luontoaktivismissa pistää silmään on tekopyhyys. Tähän törmää usein.
The Guardian uutisoi hiljattain että Googlen kasvihuonekaasujen päästöt ovat kasvaneet viidessä vuodessa liki 50 prosenttiyksikköä tekoälyn tarvitseman datan ylläpidon vuoksi. Kuinka moni meistä hyödyntää tekoälyä?
(https://www.theguardian.com/technology/article/2024/jul/02/google-ai-emissions)
Ja kuinka monella meistä on älypuhelin? Nämä puhelimet käyttävät litiumioniakkuja energianlähteenään. Litiumin kaivaminen vaatii suuria määriä vettä, mikä voi johtaa vesivarojen ehtymiseen ja paikallisten ekosysteemien häiriöihin. Tämä on erityisen ongelmallista alueilla, joilla vettä on muutenkin niukasti.
Litiumioniakuissa tarvitaan myös kobolttia ja nikkeliä. Niiden louhinta voi aiheuttaa merkittäviä ympäristöongelmia, kuten maaperän ja veden saastumista. Älypuhelinten ja niiden komponenttien valmistus vaatii paljon energiaa ja resursseja, mikä johtaa kasvihuonekaasupäästöihin ja muihin saasteisiin.

Ja sitten kun tehdään lentomatkoja (joita kyllä itsekin teen) maksetaan kompensaatiomaksu ja pyhitetään omatunto. Mutta tuo kompensaatiomaksu ei taio lentokoneesta päästötöntä, joten parempi olisi olla lentämättä.

On hyvä muistaa että kaikki kuluttaminen kuormittaa luontoa jollakin tavalla. Läheisiään ei voi tuomita eikä lihaa syöviä kavereitaan haukkua murhaajiksi kun omakin toiminta kuormittaa luontoa. Paras luonnonsuojelija on kuollut luonnonsuojelija. Kaduilla meuhkaaminen ja läheisilleen huutaminen on mielestäni todella tekopyhää.
Ympäristönsuojelijoiden tulisi hillitä itsensä tällaisesta toiminnasta ja keskittyä omaan toimintaansa. Lisäksi nuorille aktivisteille voisi opettaa faktoihin pohjautuvaa tietoa, että he osaavat olla barrikadeilla oikeista syistä.

Kaikkien tulee kantaa kortensa kekoon, että saamme rakennettua teknologioita joilla ympäristöystävällistä energiaa voidaan tuottaa tehokkaammin. Aikaa olisi varmasti parempi kuluttaa tällaisten asioiden opiskelun äärellä eikä kadulla maaten.

Jos haluaa osoittaa mieltään – koskee se sitten taloutta, luontoa, rasismia tai mitä vaan – tulee faktojen olla kunnossa. Parasta olisi keskustella niistä yliopisto-oppineiden ja muiden asiantuntijoiden kanssa. Näin tietää miksi kapinoi silloin kun kapinoi ja barrikadeilla hyppiminen pohjautuu faktoihin eikä huhuihin.
Näin osataan myös perustella poliitikoille miksi mielenosoitus on tarpeellinen ja mitä päätöksiä siitä tulisi seurata, jolloin toiminta on tehokasta eikä pelkkää kapinoinnin vuoksi kapinointia.

Onneksi olen itse parisuhteessa tällä hetkellä, mutta tulipa kuitenkin mieleeni että lausuisin muutaman sanasen nykyajan deittailukulttuurista. Onpa siitä kuitenkin itsellänikin kokemusta jokunen vuosi poikineen.

On silmiinpistävää kuinka yksilökeskeistä on ainakin oman sukupolveni ajattelutapa. Otetaanpa tähän haarukkaan nyt vaikka 1970- ja 1980-luvuilla syntyneet.
Tämä tulee esille niin parisuhteissa kuin deitti-ilmoituksissakin. Lähtökohta tuntuu kaikessa olevan oma elämä ja omat tarpeet.

Vanhempi miespuolinen kollegani totesi aikoinaan havainneensa, että miehillä on tapana ajatella vain itseään hyvin kypsälle iälle asti. ”Minä minä, minä minä, minä minä 50-kymppiseksi asti. Kunnes sitten ruvetaan ajattelemaan että entäpä se toinen ihminen”, hän puuskahti. Toki hän puhui omasta kokemuksestaan ja omista havainnoistaan eikä tätä tietenkään voi yleistää kaikkiin – ja sama asia pätee myös naisiin.
Tämä oli kuitenkin ajatuksia herättävä toteamus.

Oletko huomannut että deitti-ilmoituksissa ja ensimmäisillä treffeillä moni korostaa sitä mitä itse haluaa? Ilmoitus voi olla täydellinen luettelo ominaisuuksista joita ihannekumppanilla tulisi olla. Hänen tulee olla sellainen ja tällainen ja tuollainen ja antaa minulle sitä ja tätä ja tuota. Samat asiat todetaan usein suhteen tai deittailun alkaessa.
Lisäksi esitellään itseä kuin viimeistä päivää. Minun urani sitä ja tätä. Minun harrastukseni sitä ja tätä. Minun aikatauluni sitä ja tätä. Minun ystäväni sitä ja tätä.

Mutta heps ja stop.

Oletko koskaan ajatellut mitä voisit itse antaa toiselle ihmiselle? Mitä sinulla on tarjottavana? Mikä tekee sinusta hyvän kumppanin joka ansaitsee toisen hyvän kumppanin?
Suosittelisin jokaiselle tämän äärelle pysähtymistä ja tuokion pohdiskelua.

Entäpä jos kirjoittaisit deitti-ilmoitukseen: ”Voin halata ja lohduttaa sinua kun itket” tai ”voin hieroa hartiasi ihan pyytämättä kun tulet väsyneenä töistä”, tai ”olen hyvä kuuntelija ja voit purkaa huoliasi minulle”?
Jokainen voi kohdallaan miettiä miten ilmoituksesta saa sellaisen josta saa käsityksen siitä että ilmoituksen laatijallakin on jotakin tarjottavaa.

Aina voi toki esittää joitakin toiveita, että ilmoituksen lukijakin näkee kannattaako hänen ottaa yhteyttä ilmoittajaan. Mutta jos toiveet ovat luokkaa: ”Mikäli kuuntelet musiikkia, et soita sitä ainakaan YouTubesta”, niin aletaankohan olla jo aika pinnallisella tiellä? (Tämä esimerkki on ihan tosielämästä.)
Totesin kerran että jos ihmiset tietäisivät mitä yksinäisyys on, he eivät valittaisi leivänmuruista pöydällä. (Tällä en tarkoittanut sitä etteikö olisi ystäviä vaan ylipäätään yksineläjän tuntemuksia.)

Pysähdyhän pohtimaan näitä asioita hetkeksi jos toiseksi.

Tsemppiä kaikille sinkuille kumppanin etsintään ja muistathan korostaa ilmoituksessasi mitä itse voit tarjota toiselle ihmiselle. Ehkäpä tällainen ilmoitus herättää enemmän aitoa kiinnostusta ja kunnioitusta.

Tulinpa miettineeksi tässä syntyjä syvällisiä.

Olen tällä hetkellä Siinain Dahabissa ja pian jatkuu matka kohti Sharm el Sheikhiä josta sitten aamuyöstä lento Istanbulin, Ateenan ja Varsovan kautta stadiin. (Vinkki vitonen, älä käytä kiwi.comia jos haluat säästää rahaa ja hermoja.. Markkinoidaan halpisyhtiönä mutta lopulta kun matkaan tulee reitinmuutoksia halpisyhtiöiden peruuntuneiden lentojen vuoksi, niin jokainen niistä maksaa erikseen jos et ota kallista takuuta. Lopulta yhteen laskettu hinta on joka tapauksessa sama kuin jos ottaisit suoraan lentoyhtiön kautta lennot paremmilla yhteyksillä)

No, ne synnyt syvät. Dahabissa tuskin järjestetään tänä vuonna ilotulituksia koska Gazalaisille halutaan osoittaa empatiaa jättämällä juhlinnat väliin. Samoin on luultavasti Sharm el Sheikhissä, mutta piipahdamme kuitenkin katsomassa samalla kun matkani jatkuu lentoasemalle.

Maailman tilanne on mikä on ja kuten edellisessä kolumnissani totesin, on ikävää ettei ihmiskunta kollektiivisena lajina ole päässyt sotimista pidemmälle.
Varmaan jostakin kaukaisuudesta löytyy planeettoja joilla on älykkäämpää elämää. Ehkä pyörähtävät silloin tällöin planeettamme ohi ja ajattelevat että "hitto mitä hulluja, jatketaan matkaa" :D
Jos meidän astronauttimme löytäisivät joskus planeetan jossa ollaan vielä luolamiesten tasolla niin haluaisimmeko mekään siihen puuttua? Tuskinpa.

Noh, valittaminen ei auta. Kerran eräs viisas ihminen sanoi että kun maailmalla myrskyää niin voimme keskittää huomiomme pieniin asioihin. Mitä me voimme tehdä? Mitä yksittäinen ihminen voi tehdä? Et voi muuttaa maailmaa, mutta ehkäpä voit juoda kupin kahvia ja olla kiitollinen siitä.

Nyt kun vuosi on vaihtumassa ja mahdollista on, ettei sitä täällä juhlita, niin mitäpä minä voin juhlia omassa henkilökohtaisessa elämässäni? Hyvää parisuhdetta, hyvää kotia, hyvin tehtyä työtä, sinnikkyyttä, rakasta lasta joka on kasvanut aikuiseksi. Voin myös olla kiitollinen tästä kaikesta ja antaa kiitollisuuden energian täyttää mielen.

Missä ikinä tahansa uutta vuotta juhlitkin - yksin tai yhdessä - mieti mistä olet kiitollinen. Onko sinulla jotakin josta voit olla kiitollinen vaikka se olisi vain lasillinen puhdasta juomavettä?
Kun listaat asioita joista olet kiitollinen, alkaa kiitollisuus kasvaa mielessä ja silloin voit todellakin juhlia.
Toivotan sinulle näiden sanojen kera hyvää uutta vuotta 2024!

Israel on hyvä esimerkki siitä mitä tapahtuu kun politiikka ja uskonto kohtaavat.
Israelin ja Palestiinan tuoreimman konfliktin kuolinluvut ovat tällä hetkellä suurin piirtein 1300 versus 3000.
Kun kinastellaan siitä kumpi osapuoli on tappanut enemmän ja vertaillaan lukuja (ikään kuin jokaisen numeron takana ei olisi ihminen, jolla on omaisia ja jonka henki on arvokas kansalaisuudesta riippumatta), tulisi muistaa ongelman juurisyyt.
Mistä Israelin ja Palestiinan ongelmat ovat alun perin lähtöisin? Mikä on saanut Hamasin kaltaiset terroristijärjestöt muodostumaan? Minkä takia Israelin ja Palestiinan alueella on ollut vaihtelevissa määrin konflikteja, terrori-iskuja ja militaristisia selkkauksia vuosikymmeniä?

Ensinnäkin Palestiinan alueelle on muuttanut arvion mukaan yli kolme miljoonaa juutalaista muualta maailmasta Israelin valtion perustamisen (v.1948) jälkeen. Tätä muuttoliikettä kutsutaan aliyaksi. Monet tulivat Euroopasta, erityisesti holokaustin jälkeen, sekä Pohjois-Afrikasta, Lähi-idästä, entisistä Neuvostoliiton maista ja muualta maailmasta. Israelin lain mukaan jokainen, jonka isovanhemmista vähintään yksi on juutalainen saa oikeuden muuttaa maahan.
Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu on julkisesti kehottanut esimerkiksi vuonna 2015 eurooppalaisia juutalaisia muuttamaan Israeliin

( https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/2015021619205576 )

Paluumuuton periaate on kärjistettynä tämä: “Pyhän kirjani mukaan tämä maa kuuluu minulle. Se kuului minulle jo kolme tuhatta vuotta sitten, koska kirjassani olevan legendan mukaan Mooses johdatti kansani pois Egyptin orjuudesta luvattuun maahan. Lisäksi esi-isiäni kuoli keskitysleireillä ja kansani on kohdannut syrjintää. Tällä maalla myös teloitettiin noin puoli miljoonaa juutalaista vuonna 132 keisari Hadrianuksen aikaan Bar kophkan kapinan jälkeen”.


Myös osa islaminuskoisista ajattelee israelilaisten olevan oikeutettuja valtaamaan alueita, koska koraani sisältää samoja kertomuksia kuin juutalaisten pyhä kirja Toora.
Kaiken kukkuraksi kristityt puolustavat Israelia henkeen ja vereen - kokemukseni mukaan jopa enemmän kuin juutalaiset. Kiihkomieliset kristityt sulkevat silmänsä palestiinalaisten ongelmilta. He sulkevat silmänsä siltä että Gazan alue oli monta päivää ilman sähköä, ruokaa, vettä ja lääkkeitä, koska “Herran pyhällä kansalla on oikeus olla Mooseksen osoittamalla maalla”.

Mutta oikeuttaako mikään uskonto sulkemaan alueella asunutta toista kansaa (palestiinalaisia) piikkilanka-aitojen taakse pieniin kyliin? Olen vieraillut itse parissakin tuollaisessa kylässä asuessani Israelissa parisen kuukautta noin 20 vuotta sitten. Oli kauhistuttavaa nähdä kylien ahtaus ja köyhyys.
Ylipäätään mitään aluetta ei tulisi näinä päivinä lähteä valloittamaan historian, eikä varsinkaan uskonnon perusteella. Jos näin lähdettäisiin toimimaan, menisivät maapallon kaikki rajat täysin uusiksi ja kinaa syntyisi myös siitä, mikä sivu historiankirjasta valitaan.

Toisekseen Yhdysvallat tukee Israelin jo entuudestaan vahvaa armeijaa jatkuvalla rahoituksella, joka on jo 20 vuotta sitten ollut yli kuusi miljardia dollaria vuodessa. Tämä saa aikaan valtavan epäsuhdan: palestiinalaisilla ei käytännössä ole muuta armeijaa kuin terroristijärjestöt, jotka ryhtyvät epätoivoisiin tekoihin Israelin ja Yhdysvaltojen edessä.
Hamasin toimet ovat toki täysin tuomittavia eivätkä ne edusta tavallisia palestiinalaisia.
On kuitenkin ymmärrettävä, ettei tällaisia terroristeja synny tyhjästä, eikä ylipäätään Israelin ja Palestiinan alueella vuosikymmeniä jatkunut taistelu ole syntynyt tyhjästä.
Niiden syntyjä pohtiessa täytyy palata juurisyyhyn, joka on Israelin valtion perustaminen vuonna 1948. Yhdysvallat oli ensimmäinen ulkopuolinen valtio, joka tunnusti Israelin valtion ja antoi samalla siunauksensa sille, että palestiinalaiset voidaan ahtaa pieniin kyliin piikkilanka-aitojen taakse koska Herran Pyhät Kirjat.

WSJ kertoi jo parisen viikkoa sitten, että Iranin epäillään sekaantuneen Hamasin toimintaan.

https://www.wsj.com/world/middle-east/iran-israel-hamas-strike-planning-bbe07b25


Tämä voi tehdä tilanteesta vaarallisemman kuin osaamme ajatellakaan jos konflikti laajenee ja ydinaseet astuvat kuvioihin.
Iranin on raportoitu esimerkiksi hankkineen Pohjois-Koreasta ohjuksia, jotka kantavat jopa Länsi-Euroopan kaupunkeihin asti. Iran on myös tutkinut esimerkiksi Shabab 3-ohjusten varustamista ydinkärjillä. Kansainvälinen atomienergiajärjestö on ilmoittanut vuonna 2021 Iranin valmistavan ydinaseisiin soveltuvaa uraanimetallia.

Skenaarioita siitä että terroristit onnistuisivat tämän vuosisadan alkupuolella räjäyttämään ydinaseen jonkin suurkaupungin keskustassa julkaistiin jo vuosina 2004 ja 2006.
Sittemmin on ilmestynyt arvio, jonka mukaan kohde olisi Tel Aviv.
Nyt näyttää jo pahasti siltä että olemme menossa sitä kohti jos ei tätä konfliktia saada pysäytettyä.

On selvää ettei ihmiskunta kollektiivisena lajina ole päässyt barbaarimaista sotimista pidemmälle (sotimista on muuallakin kuin Israelissa ja Ukrainassa. Esimerkiksi mantereella jota kutsutaan Afrikaksi, mutta se ei juurikaan kiinnosta mediaa, kun valtamedioiden tuottajat tekevät päätöksiä asenteella “älä kirjoita tuosta, se ei kerää klikkauksia”) mutta täytyykö meidän todella olla vielä niin brutaaleja että ydinaseet ovat mahdollinen vaihtoehto?

On monia asioita joissa ihmiskunta on edistynyt. Löytyy teknologiaa josta emme olisi voineet haaveillakaan vielä sata vuotta sitten. Löytyy ihmisiä, jotka ovat halukkaita harjoittamaan uskontojaan rauhallisin menetelmin. Löytyy ihmisiä jotka ovat kiinnostuneet meditaatiosta ja mielen voimasta. Evoluutio on siis tehnyt tehtäväänsä joissakin yhteisöissä, mutta kuinka pitkälle täytyy vielä mennä että ihmiskunta herää kollektiivisena lajina omaan barbaarimaisuuteensa?
Bob Dylania lainatakseni: “How many times must the cannonballs fly before they're forever banned?”
Vastaus leijaili Dylanin mukaan tuulessa, mutta toivottavasti meidän ei tarvitse tällaista tuulta odotella kovinkaan pitkään.

Tämän vuoden kesä meni todella nopeasti ohi. Muutaman viikon sain pidettyä lomaa - puolet siitäkin palkatonta kun kertymiä ei vielä ole.

Tässä kuitenkin muutama linkki videoihin joita kuvasin kesä-heinäkuun vaihteessa kun tein parin viikon reissun Balkanin maihin. Kävin itse asiassa nyt ensimmäistä kertaa Kroatiassa, Montenegrossa ja Albaniassa.

Part 1

https://www.youtube.com/watch?v=w8K1RFMchDk&t=17s&ab_channel=mooni1980

Part 2

https://www.youtube.com/watch?v=2H3CjfHpT-E&ab_channel=mooni1980

Part 3

https://www.youtube.com/watch?v=oJCROcYCU7w&ab_channel=mooni1980

Nyt kun rasismikohu velloo perussuomalaisten ympärillä, on ajankohtaista kaivaa esille teema, josta olen jo pitkään aikonut kirjoittaa jotakin.

Olemmeko me maailman kansalaisia? Tämän kysymyksen kuulin ensimmäistä kertaa yli 20 vuotta sitten opiskeluaikanani. Opettaja halusi herättää keskustelua siitä koemmeko olevamme tietyn maan kansalaisia vai kohtaammeko asioita ihmiskuntana. Onko joitakin tilanteita jotka saavat meidät tuntemaan itsemme osaksi globaalia ihmiskuntaa? Onko asioita joihin reagoimme samankaltaisesti tai joissa tukeudumme automaattisesti kanssaihmiseen täysin spontaanisti?

Kuvittelepa seuraavia tilanteita hetken aikaa ja saatat kenties muistaa vastaavia oman elämäsi varrelta.

Kaksi toisilleen vierasta matkustajaa – noin 10-vuotias poika ja keski-ikäinen nainen – istuu vastakkain kiskobussissa joka kiitää metsän läpi. Kumpikaan heistä ei selaile puhelinta. Molemmat katselevat maisemia. Tuuli puhaltaa sisään avonaisesta ikkunasta. Yhtäkkiä kiskobussi viheltää kovaa. Sekä poika että nainen hätkähtävät. Sekunnin ajan naisen ja pojan katseet kohtaavat. Silmät pyöristyvät ja molempien mielessä käy taatusti sama kysymys: "Olemmeko törmäämässä johonkin?"
Törmäystä ei tule ja kiskobussi jatkaa matkaansa. Todennäköinen syy vihellykselle on ollut puomiton tasoristeys ja kuljettaja on vain halunnut varoittaa ohikulkijoita junan tulosta.
Tilanne sai silti kaksi ventovierasta reagoimaan samalla tavalla ja tukeutumaan hetkeksi toistensa katseisiin – onko edessä jotakin joka edellyttää meiltä toimia?

Kaksi toisilleen tuntematonta turistia kahlaa Balilla rantavedessä. Aallot lyövät rantaan sen verran kovin, ettei uinti oikeastaan onnistu. Kummatkin naiset ottavat aaltoja vastaan selkäpuolelleen eivätkä sukella niiden sisään kuten surffaajat. Yhtäkkiä naisia kohti ajautuu isompi aalto. Molemmat huomaavat sen ja vilkaisevat parin sekunnin ajan toisiaan. Kumpikin hymyilee ja tietää mitä on tulossa: kohta lävähtää takaraivoon.
Aalto otetaan vastaan ja se vyöryy yli. Molempien päät pistävät pian esiin pinnan alta. Tämän jälkeen kahlaaminen jatkuu eikä sanoja tarvita – molemmat selvisivät hauskasta koettelemuksesta vahingoittumattomina.

Villi kilpikonna on pudonnut albanialaisen kaupunkipuiston sadevesikouruun. Turisti pysähtyy katsomaan kilpikonnaparkaa joka ei pääse kuivuneesta betonikourusta ylös. Kourussa ei ole sille yhtään vettä eikä kasvillisuutta – pelkkää betonia. Turisti ei uskalla nostaa kilpikonnaa metsän puolelle, sillä hän ei ole koskaan pitänyt kilpikonnaa sylissään ja pelkää tämän puraisua.
Paikalle saapuu köyhä vanha mies, joka ei puhu sanaakaan englantia. Turisti viittelöi kilpikonnaa ja metsää. Molemmat ymmärtävät yskän. Kumpikin säälii kilpikonnaa ja ajattelee, että se on saatava turvaan. Vanha mies nostaa kilpikonnan metsän puolelle ja turisti taputtaa käsiään: "Bravo!"
Molemmat olivat tunteneet sääliä kilpikonnaa kohtaan ja kilpikonnan pelastaminen sai hymyn leviämään molempien kasvoille.

Nämä ovat esimerkkejä reaktioista ja käyttäytymismalleista jotka eivät katso ihonväriin, sukupuoleen tai ikään. Nämä ovat tilanteita, joissa ihminen on ihminen toiselle ihmiselle.

Kulttuurit ja tavat tulevat aina olemaan erilaisia mutta pohjimmiltamme olemme kaikki maailman kansalaisia.
Maahanmuutto ei ole yksinomaan se joka tekee maailmasta globalisoituvan vaan inhimillisyys – ihmislajille ominainen tapa kohdata asioita "laumana" toisen saman lajin edustajan kanssa riippumatta siitä mistä toinen ihminen tulee.

Oli ihminen rasisti tai ei, hän ei voi kiistää ihmisyyden perusluontoa.
Loppujen lopuksi on asioita joissa evoluutio on vaikuttanut meihin kaikkiin samalla tavalla.
Esimerkiksi jännitys, itsesuojelu, ilo ja halu auttaa ovat tunnetiloja, joita kaikki kokevat. On tilanteita jotka saavat ihmisen tukeutumaan toiseen ihmiseen riippumatta siitä onko tämä ihminen tuttu vai. On tilanteita jotka saavat kaksi ihmistä tuntemaan samaa tunnetta tai reagoimaan samalla tavalla.

Tässä on ajateltavaa rasistille ja jokaiselle joka harjoittaa syrjintää jossakin muodossa.

Rasistikaan ei voi kitkeä pois ihmisyyttä – sitä että olemme kaikki ihmisrotua ja tietyt käyttäytymismallit ovat meillä kaikilla samanlaisia.

Kuka tahansa meistä voi milloin tahansa joutua tilanteeseen, jossa kaipaa inhimillistä kohtaamista riippumatta siitä millainen ihmislajin edustaja lähellä sattuu olemaan.

Tällainen tilanne ei anna sijaa rasismille.
Tällaisissa tilanteissa olemme maailman kansalaisia.