IRC-Galleria

Nyt kun kohu velloo pääministeri Marinin ympärillä, päätin kirjoittaa siitä, miksi itse en luota Sanna Mariniin.

Vakuutan teille, että kyseessä ei ole bilettäminen. Minulla ei ole mitään bilettäjiä vastaan, kunhan vain hoitavat hommansa kaiken biletyksen ohella. (Olinhan itsekin nuorempana aikamoinen bilehirmu ja olen sitä yhä aina tilaisuuden tullen. Rakastan keikkoja, festareita ja kotibileitä sekä teknobileitä ja niin edelleen).

Minä en luota Sanna Mariniin koska hän ei ole osoittanut mitään muita merkkejä pätevyydestään poliitikkona kuin jäätävän kylmäävän julkisen esiintymisen lausuntoja annettaessa. Hän lausuu jokaisen sanan niin oikein artikuloidusti, että alarivin hieman vinot hampaatkin näkyvät.

Mainitsin kerran tästä ystävälleni, koska äänityshommiakin tehneenä minulla sattuu olemaan tarkka korva erilaisille puhetyyleille. Sanoin että Sanna Marin käyttää samantyylistä artikulointityyliä kuin esimerkiksi Anni Sinnemäki — lausuu sanat miltei yliselkeästi.

“Poliitikot varmastikin harjoittelevat sellaista aivan kuten näyttelijätkin. Se on osa heidän työnkuvaansa”, kuului vastaus.

No selvä sitten. Artikulaatio on selkeää — puheet taloudesta eivät ole. Taloustieteilijä Tuomas Malinen kertoi Marinin luennoineen korona-aikaan taloudesta niin epäselvästi, ettei kukaan huoneessa olleista ymmärtänyt häntä.

Kuinkas sitten puhe “vihreästä siirtymästä”, joka sai viime vuonna koko eduskunnan hörähtämään nauruun. Kiusallinen tilanne, vai mitä? Kysehän oli surullisen kuuluisasta Nesteen jalostamosta ja sen päätymisestä Rotterdamiin. Syinä tähän olivat muun muassa logistiikka- ja rakennuskustannukset, mutta Marin puhui pokkana "vihreästä siirtymästä".

Sanna Marinin kokemus politiikasta on erittäin vähäinen, jos verrataan häntä konkaripoliitikoihin kuten esimerkiksi saman puolueen (sd.) Erkki Tuomiojaan.
Marin oli ehdokkaana vuoden 2008 kunnallisvaaleissa Tampereella, eikä tullut valituksi. Kaupunginvaltuuston varajäsenenä hän toimi vuosina 2009-2012, jonka jälkeen hän on toiminut muun muassa kaupunginvaltuustossa ja valtuuston puheenjohtajana. Eduskunnassa Marin aloitti 2015.

Näistä pesteistä huolimatta Marinin olisi mielestäni pitänyt kuunnella Tuomiojaa esimerkiksi Nato-kysymyksessä: jos ei ole tehnyt ulkopolitiikan kotiläksyjään kunnolla, olisi pitänyt kuunnella itseään viisaampia. Olen näet aiemminkin todennut, että Turkin suhtautuminen Suomen ja Ruotsin Nato-kysymyksiin ei ollut minkäänlainen yllätys minulle.

Tuomiojahan aiemmin ehdotti Suomen ja Ruotsin yhteistä puolustusliitosta Naton sijaan.

Ylimielisesti Marin kuitenkin lateli Niinistöä mukaillen lausuntojaan tiedotustilaisuudessa: “We will join Nato...”

Mitä ylimielisyyteen tulee, olen kuullut kauhujuttuja mediatalojen studioiden lämpiöistä, joissa Marinin käytös on ollut jäätävää.

Lisää kauhujuttuja kuulee Marinin oman puolueen rintamalta: epätasapainoista ärhäkkää käytöstä, jota omat alaiset joutuvat peittelemään ja estelemään.

Eipä tähän muuta voi todeta kuin että voihan postikohu.

Rinne olisi taatusti ollut parempi näiden kriisiaikojen koittaessa, kun korona ja apinarokko ilmestyivät vitsauksiksi ihmiskuntaa vastaan.

Joku salaliittoteoreetikoita kuunteleva voisi jopa kysyä, oliko taustalla jonkin sortin salaliitto Rinnettä vastaan?

Kohu jonka vuoksi Rinne joutui eroamaan oli verrattain pieni ja sille naureskeltiin europarlamentaarikoiden keskuudessa: Suomen aiempi pääministeri joutui eroamaan paketinlajittelijoiden työehtosopimuksen vuoksi, josta nyt oli esitetty hieman ristiriitaisia lausuntoja ja muutamat alkoivat väittää Rinteen valehdelleen eduskunnalle. Täytyypä todeta, että maailmalla on nähty hurjempiakin tapauksia.

Rinteen ei mielestäni olisi tarvinnut erota näin mitättömästä syystä (joka saattoi loppujen lopuksi olla pelkkä väärinkäsitys). Luoja paratkoon miten toivon, ettei hän olisi eronnut.