Nyt kun olen toiminut noin kaksi kuukautta freelancerina, olen saanut huomata kuinka paljon huolellisempaa freelancer -toimittajan työ on verrattuna aikaisempiin työskentelytapoihini.
Toki tulot ovat pudonneet roimasti — pienet paikallislehdet eivät pysty paljon maksamaan — mutta omatunto on puhdas.
Tein noin 14 vuotta töitä valtamedioille. (Huomaa että yleisesti ottaen tällä tarkoitetaan niin sanottua “virallista” mediaa, joka käsittää myös paikallislehdet. Itse tarkoitan nyt tässä kohtaa termillä maamme suurimpia mediatuotantotaloja.)
Työnkuvani vaihteli tekniikan ja toimittamisen välillä, mutta havainnot olivat lähes joka puolella samat: valtamediat (varsinkin kaupalliset) ovat kuin liukuhihnoja.
Klikkijournalismi on kovan kilpailun alla: mitä enemmän artikkeleita, sitä enemmän mainostuloja. Monessa toimituksessa määrä korvaa laadun.
Kaikista omatuntoani soimanneista ilmiöistä pahin oli ehkäpä tieteisartikkelien kääntäminen. Työtä oli tehtävä nopeasti kilpailun tuottaman paineen vuoksi. Mutta millainen toimittaja kääntää nopeasti valtavaa tutkimustyötä ja faktojen tarkistusta vaativan artikkelin? Vastaisin että sielunsa myynyt toimittaja.
Otetaanpa esimerkki ulkomaisten yliopistojen maailmasta. Uusi tutkimus julkaistaan jossakin ulkomaisessa valtamediassa kohun saattelemana: skandaalimaiseen sävyyn tuodaan kansalaisten tietoon jotakin uutta, joka ehkäpä vaikuttaa ruokavalioomme tai muihin kulutustottumuksiin.
Kiireen syövereihin alistettu toimittaja kääntää artikkelin kaiken muun työnsä ohessa ja jälki on pahimmillaan suoranaista hutilointia.
Tällainen artikkeli saa meidät ehkäpä pelkäämään jotakin asiaa turhaan tai se voi olla myös täysin aiheellinen ja tärkeästä asiasta tehty, mutta julkaistu väärillä termeillä tai muutoin harhaanjohtavasti. Tämä kaikki johtuu usein kiireestä tai väärinymmärryksestä.
Lisäksi yliopistotutkimukset eivät aina ole luotettavia. Tästä on puhunut jo aikapäiviä sitten Finlandia-palkinnon voittanut kirjailija Jussi Valtonen kirjassaan “He eivät tiedä mitä tekevät”.
Esimerkiksi tutkimusten otantaryhmät saattavat olla liian pieniä tai muutoin vaillinaisia. Pahimmillaan tutkimus voi olla rahoitettu jonkun yrityksen toimesta ja yrityksellä puolestaan saattaa olla omat taloudelliset motiivinsa teettää jokin tietty tutkimus. Ovatko tutkimukset tällöin puolueettomia? Asiaa olisi syytä pohtia.
Pahimmillaan virheet pomppaavat esiin lääketieteellisten artikkelien käännösvirheistä tai yksinkertaisista väärinymmärryksistä, jolloin seurauksena voi olla jopa omaa turvallisuutta vaarantavaa toimintaa. Veikkaisin että jokainen sairaanhoitopiiri haluaisi antaa tähän oman kommenttinsa — ehkäpä se kuuluisi niin että tarkistakaapa asiaan ylilääkärin tai muun asiantuntijan mielipide ennen kuin julkaisette yhtään mitään.
Ongelma on se, että tuottajien ja muussa mediatalojen päätäntävallassa olevien henkilöiden pitäisi lukujen sijaan pitää huolta artikkelien laadusta. Tähän päästäisiin esimerkiksi sillä, etteivät tutkivat toimittajat työskentelisi jatkuvan kiireen ja paineen alla.
Avokonttorit eivät myöskään ole toimittajille soveliaita ympäristöjä —sanotaanhan että avokonttoreita suunnittelevat henkilöt eivät työskentele niissä itse.
En tietenkään voi vielä tässä kohtaa sanoa kuinka huolellisesti muut freelancerit tekevät työnsä tai mitä mieltä he ovat minun työni laadusta — sehän on yleisön arvosteltavissa oleva asia. Oletan kuitenkin että freelancereillä on enemmän aikaa kun tuottajat eivät ole hiillostamassa aikataulun suhteen.
Taukojakin ehtii varmasti pitää. Tauot puolestaan lisäävät työn tehokkuutta ja oman työnsä jäljen näkee myös uusin silmin kun välillä viivähtää kahvikupin ääressä tovin jos toisen.
Joissakin kaupallisissa mediataloissa tauot ovat olemassa ainoastaan työehtosopimuksessa, joka puolestaan kiinnostaa minun kokemukseni mukaan vain harvoja tuottajia. Miksi käyttää aikaansa työntekijöiden hyvinvoinnista huolehtimiseen kun voi jaella käskyjä kesken työntekijän flow-tilan ja saada työntekijä paiskimaan työtä orjan lailla? Näinhän saadaan liukuhihna pyörimään ja artikkelien virta kasvaa kasvamistaan — samoin kasvavat mainostuotot.
Toivon ettei yhteiskunta ole vielä ajautunut siihen pisteeseen, että journalismissa olisi kyse enemmän rahasta kuin yhteiskunnan palvelemisesta. Ehkäpä vielä löytyy päätoimittajia ja tuottajia, jotka arvostavat huolellista työskentelyä ja ovat valmiita joustamaan aikataulussa vastuullisuuden vuoksi; vaikka se sitten tarkoittaisi pienempää tuottoa rahallisesti.
Itse olin valmis tekemään tämän päätöksen: vähemmän rahaa mutta enemmän aikaa. Tuloksena on niin huolellista työtä kun vain ikinä pystyn tekemään.