kun juttu on niin, että minä en varsinaisesti "tarvitse" ketään ihmistä. Kiitän kaikkien ystävällisistä ja kantaa ottavista kommenteista / huolenpidosta, mutta totean tässä, että ei mua tarvise "sääliä" tai ottaa osaa. Kuten olen joskus aiemminkin todennut, ero voi olla positiivinenkin juttu. Mun mielestä on vanhanaikaista esim. pitää väkisin yllä suhdetta, joka ei vain toimi. Silloin on aika siirtyä uusiin haasteisiin. Ja kenties on "tarkoituskin" silloin siirtyä toiseen suhteeseen oppimaan jotakin uutta.
Tässä Jacobin ja mun jutussa on nyt pikemminkin kyse siitä, että kaukosuhteet on vähän hankalia pitää yllä. Ei mitään sen kummempaa.
Ja jos joku on käsittänyt jotakin väärin, totean vielä, että tällä hetkellä en ole KENESTÄKÄÄN kiinnostunut muuten kuin kaverimielessä. (Huvikseen "deittailu" on täysin asia erikseen).
Jos mennään vielä syvemmille tasoille, niin voin vielä sanoa, että uskon siihen, ettei parisuhde välttämättä ole mitenkään "erityinen" johonkin toiseen suhteeseen nähden. Elämässä voi olla tarkoituskin käydä sielullisella tasolla läpi esim. jotain ystävyyssuhdetta. Se voi olla joissakin tapauksissa tärkeämpää kuin jokin parisuhde. (Ainakin ihmiset, jotka uskovat jälleensyntymään voisivat ymmärtää tämän asian, sillä menneisyys ei aina ole vain aistihavaintojemme tasolla menneisyyttä.:)
Kuten ne ihmiset tietävät, jotka tuntevat mun taustan, olen muuttanut kotoa pois jo 17-vuotiaana ja ollut aina hyvin itsenäinen. Pärjään loistavasti yksinkin. Toivoisin, että ihmiset voisivat päästä eroon loputtomasta kaipuustaan löytää parisuhde ja jakaa arki jonkun kanssa. Joihinkin tilanteisiin se toisinaan sopii. Mutta luovutaanhan siitä ajatuksesta, että sinkkujen poikkeuksetta pitäisi olla etsimässä parisuhdetta. Kaikki eivät sitä näet todellakaan etsi.