IRC-Galleria

Tämä sitkeä sissi sai nyt sitten hankittua sen uuden kämpän meille ja "the famous ass alley" jää pian historiaan :) Ok-talossa asuminen on tiettyyn pisteeseen asti ihan mukavaa. Tykkään puuhastella puutarhassa ja jonkin verran tehdä lumitöitäkin. Tiettyyn pisteeseen asti. Mut sit kun sitä lunta on pari kuukautta putkeen ja niin hitosti, että auto jää moneen kertaan kiinni lumeen (ja aina silloin kun olen menossa töihin tai kurssille tms...) ja kuistin katto alkaa kallistua uhkaavasti pienistä harjausyrityksistä huolimatta niin tulee sellainen fiilis, ettei jaksa enää. + kaikki se, mitä on naapurien puolelta tullut "savea niskaan" pitkin syksyä ja talvea (tuollaisia omituisuuksia kun täällä tuntuu asuvan), jotenkin iskee fiilikset, että nyt me täältä muutetaan pois.
Joskus oikein ihmettelee omaa vahvuuttaan, sitä miten täällä aina jaksaakin porskuttaa hampaat irvessä eteenpäin. Erot ja muutot ja lamat takana... kaikki. Huh, mutta tällaistahan tämä elämä tässä maailmassa näin "kehojen tasolla" on. Useinmiten *ituttaa kuin pientä oravaa, mutta eteenpäin mennään. Nyt on ihan hyvät fiilikset. Saadaan isompi ja mukavampi kämppä, ei tarvitse huolehtia pihatöistä, eikä viemäreiden/ilmastoinnin jäätymisestä pakkasella. Ei tarvitse aamulla pisulle mennessä miettiä, että kuinka paljon sinne viemäriin pitää laskea vettä, että se lakkaa löyhkäämästä! :D jne.... olen minäkin tässä kohtaa sen verran "tylsä", että kallistun kerrostalon puolelle ehdottomasti.
Näin sitä mennään! :)

tässä keväällä. Pakko päästä täältä vähäks aikaa pois näistä kuvioista. Taiteelliselle inspiraatiollekaan ei ole ollut aikaa koska olen ollut ns. työn nielaisema. Mun työ on niin "hektistä" ja kaiken energian ja keskittymisen vaativaa, etten pysty inspiroitumaan esim. kirjan kirjoittamisen suhteen tällaisina aikoina.
Muistan aavikon tuulen inspiroineen aikoinaan kovasti. Siinä on jotain erityistä voimaa... ja sinne voisin lähteä viimeistelemään kirjani.
Nyt pelkkää rendausta ja pakkausta ja levylle polttoa... ämpekkiä, flashia, dvd:tä bläpbläpbläp... krooh.

vähän enemmän kuin yleensä.

Kun väsää pari 12 tuntista työpäivää putkeen muutaman tunnin yöunilla ja ajaa sitten n. 200km ja saapuu turkuun vain lähteäkseen tampereelle seuraavana aamuna kera kollegan ja kameroiden ni tuntuu siltä, että aivot nukkuu. Sit keho vaan niinku on tässä ja säätää kaikkee ja valmistelee huomista. Mut ihan niinku mä en ois oikeesti tässä.

tell me there's no other............ soi toi biisi päässä koko ajan :p wtf.

Olipa eka kerta kun kuvasin ns. kansainvälisiin uutisiin. Tämä zombie nukkui tossa vuoden vaihteen kekkereiden kuvaamisen ja tämän päiväisen sellosetin välissä about pari tuntia. Siihen nähden melkoisen hyvä suoritus.
http://www.egraffat.fi/news.htm

Käväsin Sellossa ottaan muutaman minuutin kuvituskuvia, murda tais olla viel siellä sisällä, huh, olipa horror keikka :o Ja poliiseilla tuntui olevan hermot kireellä.
Noh, tunto palautunee sormiin pian. Sitten Epun kekkereihin kallioon, tosin vesiselvänä ja sieltä suoraan töihin. Seuraava keikka 21. Meneehän se uuden vuoden aatto näinkin.

Alustavat aikataulut ja suunnitelmat joulun - alkuvuoden ajalle. Muutokset mahdollisia.
23.12. Turkuun, illalla Hevinkelium Klubilla
24.12. Riksuun mummin ym. sukulaisten luo Monan kanssa
25.12. - 26.12 mahdollisesti nämä päivät vielä Riksussa
27.12. Monan vienti Turkuun
28.12. - 4.1. YLE:n yöpäivystys Helsingissä

Näin toivottelen tässä kaikille hyvät joulut ja kauniit vuoden vaihtumiset, oikeastaan pitäisi sanoa vuosikymmenen vaihtumiset? :D
Turussa kerkii varmaan huomenna muutamat tyypit moikkaamaan?! ainakin kaikki jotka klubille ilmestyvät :D

Rules! Tämmönen pitää talven olla oikeasti. Ei mitään räntää/loskaa/mustaa/pimeyttä vaan just tämmönen. Muffe Hanurikujalla seikkailemassa :D
Joo, pistin tässä uutta kämppää hakuseen. Täytyypä todeta, että onneksi Mona on Turussa joululomailemassa. Eilen alkoi taas toi naapuri tykittään stereoita about volat kaakossa kello neljältä aamulla. Sama meininki jatkui seiskalta aamulla ja vuokraemäntä kävi valittaan sille. Sit oli pari tuntii hiljasta ja taas jatkui...
Sit se ääliö kehtas tulla mun oven taakse:
"Hei eikö tästä asiasta voi puhua, hei naapuri, hei s**tanan naapuri, nyt jutellaan. Ko määä haluun niinku oikiasti puhua tästä asiasta. Tuu ny aukaseen. Mä välillä juopottelen Mä arvostan sun perhettäs... Mut mulle ei V*ttuilla. Hei naapuri...."
Minä siihen: "Mee v*ttuun sieltä tai soitan kytät" !
semmosta.

**tun täysikuu.