Kyllä. Reissulla oli toivottu vaikutus :) siellähän se kirjoitussuoni aukesi ja sainkin taas väkerrettyä jotain uutta kirjaani. Nyt alkais olla edessä kappaleiden järjestelyä ja otsikointia. Se onkin hieman haasteellista, koska olen kirjoittanut aina milloin mitäkin, milloin mihinkin osioon, inspiraation suonen nytkähtelyjen mukaan. Näin ollen kirjani on vielä hieman sekaisin. Mutta eiköhän se siitä järjesty :)
Oli aivan mahtavaa käydä Kairossa ja Dahabissa ilman sitä höyryävää tyttäreni biologista isää. Sain todellakin liikkua vapaasti ja tehdä mieleni mukaan. Näin uskomattoman paljon vanhoja kavereita ja olin todella yllättynyt siitä, että jotkut niistä yhä asuvat Egyptissä, eivätkä ole muuttaneet esim. Japaniin, kuten useat "downtownin" pojat tekevät.
Tapasin myös Nourin, beduiiniystäväni vuosien takaa. Täytyypä sanoa, että hän olisi kyllä kutakuinkin "se oikea" :) Nourin kanssa olen kokenut asioita, joista tiedän, ettei niitä voi kokea kenenkään muun kanssa. Välillämme on suorastaan taikaa. Tiedän, että hän on erityinen ja ketään hänen kaltaistaan ei tule koskaan eteeni. Too bad, että tyypillä on jo kaksi egyptiläistä vaimoa ja yksi slovenialainen (josta on tosin eroamassa). Beduiinillahan saa olla neljä vaimoa. Ei se sinänsä mua haittais. Tärkeintä olisi, että saisin olla yhdessä hänen kanssaan. Mutta vaikea täältä nyt olisi lähteä takaisin Egyptiin muuttamaan kun alkaa tuo Monan koulunkäyntikin ja kaikkea. Tytön pitäis oppia englantia ensin... No äkkiäkös sen oppii :)