IRC-Galleria

Oletteko ihmiset huomanneet että kelan säädökset tulisi työntää johonkin syvälle...?
Ilmoitus: ette saa työmarkkinatukea 27.8 alkaen. Perustelut: Olette palkattomassa työharjoittelussa.
Työvoimatoimistosta sanottiin etten heidän mukaansa ole työtön mutta ilmeisesti kuitenkin saisin työmarkkinatukea jos kyseessä olisi heidän järjestämänsä harjoittelupaikka.
V*ttuun työkkäri ja kela. Pitäkää räkäset penninne!

Pomon kanssa onkin ollut jo puhetta että jäisin tuntityöläiseksi eli käytännössä free lanceriksi... saas nähdä toimiiko. Toivotaan että näin käy. Mulla ei ole varaa olla enää ilmainen työntekijä.
Asiahan on näin että media-alalla käytetään hyväksi harjoittelijoita, jotka ilmaisina työntekijöinä tekevät saman työpäivän kuin muutkin. (Paitsi joskus harvoin galtsuilevat työpaikalla kun kuvauskeikka antaa odottaa itseään ja editistä ei löydy hommaa=)
Radiossa ollesani sain huikeat 2,5 e päivässä koululta. Nyt en saa sitäkään. Jee.
Kiva duuni mut ois kivaa saada joskus rahaakin jostain.

Jee, johan tärppäsi!
Menin tänä aamuna haastatteluun (firman nimeä ei lienee sopivaa mainita netissä =P ) kello yhdeksäksi. En ollut varsinaisesti ehtinyt syödä edes aamupalaa ja yöunet jäi surkeaan neljään tuntiin jännittämisen takia =P Kävipä kuitenkin niin kivasti, että pomo oli varsin rento ja mukava tyyppi ja haastattelu sujui kivasti. Lähdettiin sitten kierrokselle katsomaan kameroita ja rakennuksen editointilaitteistoa, studiota ym. Tuon kierroksen aikana ehdin hiukan tutustumaan kameraan ja ilmeisesti näytin varsin innostuneelta kun minut tempaistiin samantien kuvauskeikalle. Mentiin Piikkiöön tekeen juttua uutisiin (kyseessä oli jonkinlainen puutarha jossa oli avoimien ovien päivä). Oltiin siellä monta tuntia ja sain syödäkseni yhden omenan, suoraan puusta =) se helpottikin hurjasti, olo oli melkoisen heikko vähäisien yöunien takia ja kamera painoi todellakin enemmän kuin canonin xl ! Kyseessä oli ihan aito uutiskameravehje. Kuvasin suurimman osan koko materiaalista ja katselin sen juuri televisiosta =)

Nyt voi kyllä hyvällä omalla tunnolla sanoa (ja samalla koputtaa puuta), että mua on onni potkaissut!
Kaikki duunarit oli ihan ihmeissään että mites mä nyt näin nopeesti pääsin taloon että tää oli kyllä ennätys... Haastattelukaan ei ehtinyt päättyä kun olin jo keikalla!
Uskomatonta... eilen vielä kirjoitin masentuneena työhakemuksia ja ajattelin tuotakin firmaa ihan vaan sillä asenteella että no "yrittänyttä ei laiteta"... ja sieltä se sitten tärppäsi!

Maanantaina alkaa hommat virallisesti... vaikka käytännössä aloitin jo tänään =)

No niin, saatiinpa tuossa terassiremontti alkuun. Viikonloppuna hioin koko höskän semmosella kivalla "slow vibrate" koneella =P Mikolle jätin kattopuitteet, en jaksanut niitä hioo, kun se "vibraattori" tärisytti mun käsiä niin mahdottomasti!
Tänään sitten tuolla liki 30 asteen helteessä aloin öljyämään tuota puista kuistia, johon on ilmeisesti joskus kovasti yritetty tehdä kattoa. Yritykseksi on jäänyt, kun naapurit kertoivat että se on ollut ainakin 8 vuotta ilman kattoa, öljyämistä, hiomista jne..
Olihan se lauta todella halkeillutta ja öljyä meni 6 litraa. (Tuon määrän olisi pitänyt ohjeiden mukaan riittää paljon isomman alueen öljyämiseen, mutta osa taisi haihtua ilmaan kun oli niin kuuma ja osa meni vaan tuon janoisen kuistin imuun kun on ollut niin hiton kauan hoitamatta.)
Tässä herää jo kysymys: olisikohan mun pitänyt ryhtyä puusepäksi? Varmaan riittäis töitäkin paremmin =P
Päivä on todella kuuma. Pyöräilin tuossa uimaankin tonne laiturille, missä näkyi uivan pelottavia pikkuisia kaloja... Kammottavaa uida yksin venelaitureilla. Ilmeisesti pitäisi järjestää kavereiden kanssa jonkinmoinen beach päivä vaikka viikonloppuna, jos vaan lämpimiä kelejä riittää. =)

No johan oli taas hauskaa...!!
Kildessä aina sama meininki kuin ennenkin paitsi että tällä kertaa kahlattiin mudassa jota oli paikoin polviin/pohkeisiin asti =P taisi tuossa punainen risti antaa jonkin asteen hukkumisvaroituksen mutta sehän toki luonnollisesti koskee vain niitä jotka sammuvat siihen mutaan =P (kuten ystävälleni Jukalle kävi, mutta se oltiin kyllä käyty herättämässä sieltä=)
Kuvia tuli tällä kertaa otettua vähän... mutta reissu oli loistava.
Ilon itku tuli kun mentiin kihloihin hiukan ennen In Flamesin keikkaa orange stagen edessä... että se Mikko osaakin yllättää niin ihanasti!! =`)))
Roskilde on mulle niin sydämen asia että ei oikeastaan olis voinut keksiä legendaarisempaa paikkaa kosia =) mutta en silti osannut odottaa sitä... joten ihana ylläri oli!!
Rakkaus eläköön.. ja rock =) ja hipit =) Ne eivät kuole koskaan. Eivät edes mutaan =P

Loistavaa elämöintiä taas... aah!
Jukka ja kumppanit on etsineet meille leiripaikan tällä kertaa festarialueen lammikon vierestä. Kuulemma mäen päältä ettei valu muta telttaan. Ou Jeah! Pojathan menivät alueelle jo lauantaina. (kun varsinainen festari alkaa torstaina)
Loppuunmyyty festari (ja vieläpä melko aikasin meni), mahtaakohan tässä olla nyt kyseessä jonkinlainen siirtymävaihe niihin vanhoihin hyviin aikoihin, joista olen kuullut vain legendoja.. suuria mellakoita, järjettömän hulvatonta meininkiä ja riehumista =D
Itse olen aloittanut kilde-elämän 01, joka oli juuri sen jälkeen kun ne kaikki tyypit kuoli Pearl Jamin keikalla. Luonnollisesti siis kaikki perinteisen sunnuntain mellakat olivat jo pienentyneet ja meininki keikoilla rauhoittunut.
Saas nähdä mitä tänä vuonna tapahtuu...
Huomen aamulla koittaa lähtö =)

Päätettiin tossa sunnuntai-iltana Monan kanssa lähteä pikavisiitille Pohjois-Karjalaan =) Mikko on vaihtanut audin pois mersupakuun ja ajeltiin sillä sitten (aivan putkeen, vain neljä todella lyhyttä pysähdystä) isäni kotitilalle Uimaharjun seudulle. Mikko jäi "talonvahdiksi" Turkuun, hällä ei vielä ole kesälomaa... (toisin kuin minulla raukalla joka epätoivoisesti etsii töitä!)
Täytyy todeta, että ajomatka oli pisin, mitä olen koskaan ajanut ihan itse =P ja se tuntui jo jaloissakin... vietiin kuormallinen tavaraa vanhan hevostallin kunnostamista varten. (Suunniteltiin jo viime kesänä Mikon kanssa että rakennetaan siitä kesäasuttava mökki).
Mona oli yllättävän reipas koko matkan, hyvin jaksoi autossa istua eikä valittanut oikeastaan yhtään...
Tänään tultiin pois (muutama tunti sitten), kerittiin siellä olla kokonaista kolme yötä ja kaksi päivää =)
Juhannusta odottelen ja mietin mitä kaikkea kivaa voisi grillailla =P

Hih, olipas taas hassut keskustelut ruokapöydässä.. Syötiin siinä taas perinteiseen tyyliin Mikon ja Monan kanssa ja juteltiin niitä näitä.. Jotenkin puhe kääntyi siihen, kuinka Mona on kasvanut minun mahassani ja tullut sieltä ulos.
Kun näytin Monalle vatsaani ja kerroin, että se on mun mahassa kasvanut ja muistan ensimmäiset potkutkin, jotka tunsin silloin. Sanoin, että kaikki vauvat potkii mahassa.
Mona siihen sitten kirkkaalla äänellä: "Söiksä mut?"

=)))

Nyt se sitten on saavutettu, lakki mustalla tupsulla =)
kaikki jotka tuntee mut varmasti tietävät, ettei ole helppoa ollut. Kaiken tapahtuneen jälkeen jaksoin kuitenkin vielä opiskella itselleni ammattitutkinnon.
aivan uskomatonta.. kaikkien näiden "hullujen vuosien" jälkeen, jolloin moni on varmasti jo luopunut toivostaan mun suhteen.

Huh, olipas taas incident eilen... lähettiin hakeen hevosen paskaa kottikärryillä tuolta talleilta meidän kompostiin ja ruusupenkkiin. (se kuulemma lannoittaa ja edesauttaa kompostin maatumisprosessia =). Noh, lähti sieltä sitten kissanpentu meitä seuraamaan. Ne oli just sinne tallille tilanneet kaksi uutta pentua. Se kissa pysyi sitkeästi meidän perässä, eikä millään suostunut palaamaan tallille. No ajateltiin, että jos se sitten tulee kylään, annetaan sille vaikka lihapulla tai jotain. Ja Monakin oli ihan innoissaan, haluaisi sekin lemmikin meille.
Kun saavuttiin kotipihaan niin huomattiin että naapurin karvinen ja koira olivat ulkona. Rupesi sitten "karvinen" puolustamaan reviiriään ja ajoi sen tallin kissanpennun puuhun. Tuollainen juuri pentuiän ylittänyt kissa, ei edes aikuinen vielä, on hyvin ketterä. Juoksi niin kovaa puuhun että silmissä vilisi. Ja korkealle se kiipesikin. Niin korkealle, ettei päässyt alas. Yritettiin kaksi tuntia houkutella sitä sieltä ja mentiin jopa niin pitkälle että otettiin lakana puun alle ja kannateltiin sitä. Yritettiin houkutella sitä hyppäämään. Mutta kissa kun oli 10 metrin korkeudessa, ei tietenkään hypännyt. Puussa ei ollut edes alaoksia, olisin toki muuten kiivennyt sinne.
Lopulta soitettiin vapaapalokunnalle ja kysyttiin mitä tehdä. Sanoivat että tulevat katsomaan. Eihän nyt kissaa viitsinyt yöksi jättää puuhun.
Lopulta pihallamme oli kolme maasturia ja yksi varsinainen paloauto. Äijiä tuli about 10. Yksi niistä otti tolppakengät ja kiipesi puuhun. Toinen "vittuili" mulle, että olenko koskaan nähnyt kissan luurankoa puussa. Heh, no en tietenkään ole, mutta tuo kissa oli oikeasti vielä pieni ja en usko että se ois itse päässyt alas.
Toki se on aivan naurettavaa, että esim. Helsingissä voi ihminen kuolla raitiovaunupysäkille ilman että kukaan välittää mitään ja sitten soitellaan vaan jostain lokin poikasista jotka ovat emonsa hukanneet. Mutta milläs hitolla noin korkealle kiivenneen kissan ois muuten saanut alas?
No, palokunta sen lopulta sai alas ja ojensivat sen mulle. Kissa raukka itki ja rääkyi =( vein sen takaisin hevostallille ja sanoin sille ettei se saa enää tulla meille koska naapurin kissalla on reviiri. Mutta ei se poloinen tainnut puhetta ymmärtää kun meinasi heti loikkia perääni pellon yli.

Saunaan tein valkean
ja kohta riemusta ratkean,
omaa kultaa odotan
seurakseni saunaan,
yhteiseen taikaan.
Hämärässä tahdomme saunoa
vain tuli luo valoa.
Yhteisiä muistoja luomme
ja samalla tunnelmaa tuomme.
Hehkukoon hiilet,
kuten rakkautemme,
tulisena... ikuisena.

*illan runoilua saunaa lämmittäessä
by E. Tykkyläinen* =P