IRC-Galleria

Eilen oli HEO:n Trombit-projektin päättöjuhlat. Suoraan sanottuna mulla ei oo vuosiin kadonnu muisti näin pahasti.

Ja se krapula. Jos mä nyt laitan tähän, että HIRVEIN IKINÄ, ni en luultavasti liiottele yhtään. Ainoo plussa on, että mul ei oo pää kipee. Heräsin noin kello 6 eteisen lattialta, kun käänsin päätäni saadakseni paremman asennon ja huomasin, että käytin Helsingin Sanomia tyynynä. Menin sitten sänkyyn nukkumaan ja join litroittain vettä... ja lähetin tekstareita, että miten mä oon tänne päätyny. En tienny siinä tilassa juuri mistään mitään tai mitä oli tapahtunu jne.

Herätessäni klo 12 menin syömään ja ahmin kaikkea epätavallista, ku oli hirvee nälkä. Ikävä vaan, että mun jalat ei kantanu. Uskomaton kokovartalotärinä ja voimat täysin loppu. Hain Hesarin ja menin lukemaan sitä sänkyyn. Koko ajan tuli pahempi ja pahempi olo. Lopulta mä makasin sängyllä sikiöasennossa ja haukoin happea. Aika hirvee tunne. Ja olo paheni. Ajattelin, että ois hyvä mennä laattaamaan, ku se luultavasti auttais. Mut en kyenny nousee ylös sängyltä. Lopulta tuli niin paha olo, että oli pakko mennä. Halusin suihkuun. Kävelin arvokkaasti selkä suorassa suihkuun ja siellä totaalinen crash!.

Mä en enää ikinä haluu kokea sitä tunnetta, kun laattasin. Ihan kaikki lihakset petti ja pää roikku löysänä. Mä meinasin tukehtua. Puolittainen paniikki, kun huomaa, että nyt loppuu happi ja samaa aikaa puhaltaa ulos jotain kalliita sulkaakonvehteja. Mä olin niin delaamassa, ettei mitään. Oisin vaan voinu valahtaa siihen lattialle ja antaa norjankielen sanojen valua pitkin poskia. Mulla tuntu rintalastassa, että se repee keskeltä kahtia. SATTU IHAN SAIRAASTI! Vieläki sattuu, ku hengittää. Mä annoin veden valua lopulta lavuaariin ja lipitin sitä siitä posliinipinnalta ku kuoleva koira. Hoin koko ajan vaan "Auta. Auta. Auta". Kiva mantra oli kyllä. Sen verran oli huumorintajua jäljellä, että mielessäni naureskelin, että kenelle mä sitä valitusta kohdistan. Mä en ollu tilassa, jossa mua ois voinu auttaa. Ei enää ikinä tota samaa juttua.

Kirstinkeidas, Lääkäriliiton saunatilat, Satumaa ja Onnela. Toi Satumaa ja Onnela on tosi hämäriä muistoja enää.

Mulla oli pullo kossua ja 3 A-olutta. Lääkäriliitolle mennessäni tyhjensin kadulla valmiiks akvaviitteja. Se oli hauskaa, kun ihmiset väisteli mua aina kun tulin lähelle. Sisällä sitte pyrin avaamaan sen kossun perisuomalaisella kyynärpääotteella, mutta onnistuin ryssimään sen homman. Haittas ehkä se, etten kuullu mitään ku luukutin ämppäristäni ihan täysillä MH ja Poutahaukkoja. Kuuntelin sen biisin varmaan sata kertaa illan aikana. Join yksin viinaa pullosta ja siemailin olutta ja hilluin yksikseni suurimman osan ajasta. Ei ollu mitään asiaa kenellekään.

Istuin yksin röökillä ja jossain vaiheessa sinne röökihuoneeseen valu porukkaa. Aloin olee humalassa. Oli pakko tarjota sitä kossua, kun tajusin sen verran, että en pääse mihinkään jos juon juomani yksin. Toki lähettiin yhden tytön kanssa ostamaan vielä lisää olutta ennen lähtöä.

Juttelin taas tyttöjen kanssa, jotka väitti, että miehet on Marsista ja naiset Venuksesta. Paskanvitut. Sen ei tartte olla niin. Mä nään ihan tarpeeks sitä, että parisuhteessa molemmat osapuolet kärsii, kun ne ei uskalla kertoa toisilleen miltä niistä tuntuu. Puhukaa saatana! Se menee lopulta siihen, että kaikki paska pidetään sisällä ja silmät täyttyy kyynelistä ja mieli turtuu ja suhde pilalla. Ja ihminen myös. I see it all the time. For fuck's sakes!

Mun paras kaveri ois ehkä hyvä parisuhdeneuvoja, koska se on huomannu, että asioista pitää puhua. Ne puhuu, se tyttö ja poika, avoimesti toisilleen ja kertoo mitä mieltä ne on mistä tahansa asiasta. Ne puhuu. Ne keskustelee. Ne on avoimia. Ne ei kärsi sisältäpäin ääneen lausumattomista tunteista, joista taas pari muuta mun näkemää suhdetta kärsii. Ja yleensä se tosiaan on, että tyttö avautuu. Jollekkin. Ja sitä huomaa, että jumalauta ois pakko tehdä jotain. Ihan hirveeseen suuntaan koko homma menossa. Ajetaan autolla koko ajan kiihdyttäen kohti seinää. Jossain vaiheessa tulee crash! ja siitä ei välttämättä selviä enää pikkukolhuilla.

Sattuu rintaan.

Mulla oli ideana käydä jokainen meidän linjalainen läpi illan aikana ja antaa palautetta (eli kehua) niiden jutuista. Trombitissa oli hienoja juttuja. Parhainta oli, ku kirjottaja oli joutunu katsomaan itseään peilistä ja miettimään, että mitäs tässä nyt oikeen tapahtuu ja mitä mä siitä ajattelen. Hienoja ajatuksia. Oisin halunnu keskustella niistä lisää. Oliko ehkä yks tyttö, jolle pääsin kuittaamaan sen hassusta tekstistä, jossa se oli pyöriskelly pyörätuolissa. Se ei ollu huomioinu yhtä pientä asiaa. Sitä, että se oli "liian kaunis" pyörätuoliin. SE herättää huomiota. Ei pelkkä pyörätuoli. Ja en oo edes satavarma sainko edes tota koskaan sille sanottua. Kun olin niin helvetillisessä kännissä.

Siellä Satumaassa mä en muista mitä tuli tai ei tullu tehtyä. Kaikki muutkin alko olee aika kuoseissa. Yks asia siellä tais tapahtua. Jotain mitä kukaan ei toivottavasti nähny. Mä en muista mikä sen tunteen laukas, mutta yhtäkkiä aloin kaivata pikasesti arskoja silmilleni. Sisällä. Baarissa. Täydellisen kusettajan taidoillani onnistuin pitämään kasvot neutraaleina ja hymyilin, vaikka pään sisällä teki pahaa. Oli kai pakko poistua miestenhuoneeseen kokoomaan itseäni. En muista. En oo varma. Ei oo koskaan käyny noin ihmisten seurassa baarissa. Ehkä alkaa voimavarat loppua.

Sattuu...

Satumaa oli karaokepaikka ja siellä laulettiin. Jännää. Yks pukumies osas laulaa aika hyvin. Heolaisten vedot alitti sen sedän suorituksen. Kai. Ei v o i muistaa. Hirveitä kontakteja ihmisiltä, joilla oli ilmiselvästi jotain sanottavaa tai kysyttävää, mitä ne ei uskaltanu sitte ääneen lausua. I wonder what... Hmm... Hope u get it. --> Kysy ihmiseltä. Netissä on paljon fuulaa.

Jonku villi idea lähteä Onnelaan. Siinä vaiheessa olin jo niin kuoseissa, että teki pahaa. Fyysisesti. Mä vihaan sitä itsessäni, että en pääse ultimaattiseen päänsisäseen humalatilaan, kun multa pettää ensin fysiikka. Pää antaa juoda vaikka Atlantin valtameren verran tiukkaa viinaa, mutta vartalo tulee vastaan. Siinäkin ehkä syy, miks voisin tesmata jotain muuta.

Onnelassa mä en tiedä kenen kanssa sinne saavuin. En myöskään tiedä keitä ihmisiä siellä oli. Sen tiedän, että olin ihan sekasin. Mä näin kaiken kahtena. Seinät ja lattia heilu. Ei sitä välttämättä musta ulkosesti huomannu. Olinhan mä päässy sisäänki. Ei v o i tietää. En tiedä joinko Onnelassa enää mitään. Muistan etäisesti, että meinasin tilata veden. Ehkä. Mä en tiedä edes ketä siellä Onnelassa oli. Muistan vaan, että kaikki oli kadonnu jonnekki. Löysin ne (osan porukasta?) jossain vaiheessa jostain istumasta. Joku sano jotain. Mitä? En tiedä. Olo oli ihan hirvee. Teki pahaa ja väsytti ihan sairaasti. Veikkaan, että tein aika aikasin päätöksen lähteä vittuun sieltä. Vitun keilahallista vittu. En oikeesti tiedä.

Muistan kotimatkalta sen, että oli niin kauhee väsy ja kuollu olo, että joka askeleella oisin halunnu jäädä maahan makaamaan ja nukahtaa siihen. Laitoin ämppäristä musan kovalle, että jaksais vielä painaa eteenpäin. Paha vaanii. Vittu joo. Over and over again. Oon saattanu olla himassa jo ennen lehdenkantajaa. Don't really know... Mä haluisin uusia noi bileet. Tekisin monta asiaa eri tavalla. Esim. joisin paljon paljon vähemmän viinaa. Ja ehkä ois pitäny mennä sinne Mamaan.

Sattuuuuuuuuuuu.....................................