IRC-Galleria

Oli ehkä paras päivä toimituksessa koskaan. Mut aamu oli täynnä jännitteitä. Ei tosin liittyny muhun.

Päätoimittaja tuli toimitukseen aamun lehti kainalossa. Se ei oo ennen tehny niin. "Laitoit sitte sen korjailemattoman jutun sinne lehteen", se osotti sanomansa yhdelle toimittajalle. "Häh?", mies kysyy. "Sä oot tossa jutussas eri mieltä itses kanssa", sanoo päätoimittaja samaa aikaa, ku toimittaja sanoo, että kyllä lehdessä on ihan oikee juttu. No niin no. Siinä oli ollu vissiin näkökulman ja puolen valinnan kysymys, josta päätoimittaja ei ollu digannu. Voi voi. Mut pt:tä vitutti. Ja se vitutus vaan lisäänty, ku uutispäällikkö kerto sille, että tän päivän lehdessä toivotetaan hyvää Aleksis Kiven päivää. Et hienoo hienoo... (Kans. Vet. päivä tänään.)

Heinäluoma oli kans antanu odotuttaa itseään ensin 2 tuntia, sitten kirjottanu 15 minuutissa toimittajalle käteen jutun ja sanonu, et "paina toi". Ooookei, oli toimittaja vähän miettiny. Sen piti vaan korjata siitä KIRJOITUSVIRHEET ja muokata se lehtikamaks. Se teki sen homman ja lähetti sen Heinäluomalle, joka iloisena miehenä sano sitten, että joo, en mä kyllä tota aio allekirjottaa. Näkemiin. Se oli siis vittuuntunu, soittanu päätoimittajalle vittuuntuneisuudessaan ja päätoimittaja luvannu sille sitte "ihan oman jutun", ku sille sopii. Näinpä näin. Ja se toimittaja, joka sitä juttua alun perin oli tekemässä? No eihän sille kerrottu yhtään mitään ja se ehti tehdä kaikkee turhaa ja tuhlata omaa aikaansa siinä välillä. Tämmöstä.

Olin eilen ollu Hki:n k:n matkailu- ja kongressitoimiston tiekkarissa ja syöny rasvasta donitsia ja imeny simaa. Samalla olin vaan kuunnellu mitä löpinöitä ne jakso siellä selittää ja hain vinon pinon papereita himaan. Ei ollu tarttenu tehdä täks päiväks mitään. Siel oli kans ollu tuttu HS:n toimittajatyttö, jolla hirvee kiire ja stressi, kun sen piti vääntää heti huomiseks jotain sieltä. Mä vaan naurahdin, et "voi sua" Myönsin kyllä sille, että tunnen kyllä sen stressitilan, ku joutunu kärsimään siitä samasta fiiliksestä aika monena päivänä itseki.

Kuitenkin, painuin jorinoiden jälkeen ulos, sytytin röökin, menin Stockalle, ostin paidan, himaan ja nukkumaan. Ei pygenny lukee. Oli väsy. Se tyttö jäi vielä haastattelemaan paikalla olleita. Mä en viittiny, ku en tienny mitä kysyy. Sanottiin vaan, et mee sinne ja hae se kama. Eikä mua oltu edes ilmotettu sinne, mut sovin itseni sinne sisään parilla puhelulla. Mut sil tytöl oli ainaki toimituksellista näkemystä. ...eli se tekee tota hommaa paremmin ku mä.

Eli tänään sitte lupasin tehdä seuraavaan lehteen jutun. Huomasin siinä, että mulla oli sieltä tiekkarista materiaalia vaikka romaaniks asti. Uutispäällikkökin sano, et tee niin pitkä juttu ku haluut. Eikä mikään kiire. Olin vielä saanu kokeiltua mp3-soittimeni nauhotusominaisuutta ja mulla oli koko tiekkarin jorinat nauhalla. 51 minuuttia puhetta. Käytin aamupäivän siihen, että purin sitä hakemalla parhaat sitaatit. (Normaalisti tommoseen ei oo aikaa.)

Oli kiva skrivaa, ku ties, et voi kirjottaa vaik mitä ja aikaa ja tilaa ja kamaa on. Päätin kuitenkin, että kirjotan vaan uutisjutun ilman kainaloa. Sen kainalon oisin saanu vaikka miten monesta eri asiasta, mut olin laiska. Lopputulos oli se, että iskin siihen noin lopulta 4000 merkkiin kaiken mahdollisen informaation. Päädyin lopulta kyl poistelemaan lauseita, ettei ihan kaikkee turhaa laita. Mut jos, oi jos oisin pirtee, ku peipponen ja innostunu tosta hommasta, ni oisin skrivannu vielä jutun juhlaviikkojen tuesta matkailulle tai euroviisujen vaikutuksesta matkailulle tai vaikka tarkemmin ja syvällisemmin niistä Helsinki Helpeistä. Mut ei. Halusin aikasin pois. Ja kivaa kuulla, et seuraavan kerran töitä vasta keskiviikkona. Jee, ei tartte mennä maanantaina!