IRC-Galleria

Jumazuikale! Myöhästyin tapaamisesta tytön kanssa. Kyllä mä myöhästyn aina kaikkialta, mutta en koskaan naisten kohdalla. Perse sentään, että piti jotain tämmöstä tapahtua. Oli pakko juosta himasta Hakiksen torille.

No, kaikilla on eka kerta.

Itse esitys, jota kävin kattomassa oli jännä. Se, että se oli tehty yksiöön loi ihan oman helvetin tiukan tunnelman. Esiintyjien (ja katsojien) hengityksen kuuli. Kaikki oli ihan iholla. Pidin sitä tosi jännänä tilanteena. Kesti kuitenkin vähän aikaa totuttautua ja tajuta, että katsoo ihan normi esitystä.

Tilaa oli käytetty ihan sopivasti hyväks. Tulitikun rikin tuoksun haisto. Sinapin haju tunkeutu sieraimiin purkin tyhjentyessä. Mut joojoo, ois sitä tilaa voinu vieläki enemmän hyväksikäyttää, mutta tän ohjaajan tyyli on mun tuntemuksen mukaan semmonen, että se nojaa enemmän näyttelijöihin, ku propseihin.

Tarinan juoni. Jotenki se selkeyty mulle ekan parin minuutin aikana. Kiipi semmonen fiilis selkäpiitä pitkin, että ei saatana tämmöstä. Katoin, että on tyttötuttu on tarttunu kiperään aiheeseen.

Esityksen aika liikku vuosissa eteen ja taakse. Yks kausivaihto jäi mieleen, kun ensin oli pikkutyttö, joka sitte kasvo isoks sillä, että yhtäkkiä se osas lausua K:n. Mut toi esitys ei ollu idiooteille. Joku vois ehkä kysästä mitä mä siellä tein. Ihan sama. Osasin koota palikoita ihan hienosti. Jossain kohdassa semmonen ihan pieni kysymys asioiden tarkotuksista. Don't really care. Nautin. Oli erilainen. Melkeen semmosta YT-kamaa. Mut mä tykkään silti enemmän perinteisemmästä teatterista.