IRC-Galleria

Olin opistolla tavalliseen tapaani 15min myöhässä. Kun iskee sinne talon sisäpihalle, niin sisältä näkee ikkunoista, et ketä on tulossa. Menin sitte siihen käytävälle ja jäin tömistelemään kenkiäni siihen matolle. Just olin astumassa sisään ja aioin mennä suoraan nukkumaan pöydälle, mut sit jäin viel hetkeks epäröimään ja satuin kuulemaan open ohjeistuksen "ja tää homma tehdään sitte parityönä". Sillä samalla hetkellä olin just astumassa luokkaan. Mun jalkani vaan seisahtu ilmaan siihen oven kohdalle. En ollu missään maailman kunnossa tekemään mitään yhteistyötä kenenkään kanssa. Vedin sit sen jalkani pois ja kun tiesin, että ne ties, että mä oon siellä, niin päätin lähteä mahdollisimman tyhmännäköisesti ulos ja ns. vittuun. Avasin mahd. hiljaa sen ulko-oven ja sipsutin hyvin teatraalisesti ja nimenomaan vähäjärkisesti sitä pihaa pitkin. Mieluummin näytän tyhmältä kuin joltain muulta. Ennen ku pääsin pihan portille, ni opettaja huus mut takas sisään. "No mmm, no, niin, no." Helppo tota on pitää yllä. Oisin vaan halunnu nukkuu.

Ja missasin jo toistamiseen yhden naisen kadulla. Tällä kertaa se vissiin tervehti mua, mutten tervehtiny takas. Huomasin ehkä sen, mut en vaan noteerannu. Tuuli lujaa ja mulla oli katse maassa, korvalaput päässä ja mieli jossain ihan muualla.

"Kuseta itsestäs kaikki."
Tosi hyvä neuvo mieheltä, joka arkisissakin keskusteluissa pyrkii hallitsemaan kasvojen ilmeitään ajatuksen voimalla. Tai muuten vaan hyvä neuvo jos haluaa jäädä ikuisesti yksin...

Muistui yht'äkkiä mieleeni tilanne, jossa olin juhlissa ja kaikilla oli hauskaa. Paitsi minulla. Ei toki mikään ongelma näyttää hölmöltä ja hymyillä kunnon laitamyötäishymyä näyttäen siltä, että olisi ihan yhtä hauskaa kun muilla. Mutta kasvolihaksetkin väsyy. Kamera. Kuvaajana tyttö. Halusi välttämättä mustakin kuvan. Sillä kesti sen kuvan ottamisessa uskomaton määrä aikaa. Koitin pitää pokan ja hymyilin niin pitkään kuin suinkin pystyin, mutta lopulta alkoi huulet suorastaan väpättää, että ei enää pysty. Mä en tiedä mitä siitä kuvasta tuli. Ei mitään hyvää ainakaan. Tyttö ei kai huomannu mitään, koska oli vähän humalassa. Kun salama oli välähtänyt, mun oli silti pakko kääntää katse sivulle alaviistoon piiloon ja koittaa korjata itseni takaisin "iloiseksi". Onnistuin. Olihan sitä viinaa siinä käsillä. Hymyn takaa ihmistä on paljon vaikeampi lukea. Ei ihme, että antaudunkin keskusteluihin ihmisten kanssa mieluummin vahvassa humalassa.

10-vuotiaat sairastaa klamydiaa. MITÄ VITTUA!?!

Kävin keskustassa, koska tarvitsin uuden pipon. Tuli todettua, että nykyään ei jumavitunlauta valmisteta enää mulle sopivia pipoja. Kiersin sen verran monta paikkaa, et ois voinu kuvitella niistä jonkun tarjoovan mulle sitä mitä haen. Ja oikeestaan melkeen tarjoskin. Ostin lopulta pipon Sokokselta. Ei paras. Mut se oli ainoo mahdollinen. Ois tietty kannattanu ottaa mukaan makutuomari.

Kun olin eksynyt jossain vaiheessa Stockalta Kaisaniemeen, niin päätin lähteä Hakaniemeen. Ajattelin mennä metrolla, koska sehän oli seuraava pysäkki. Loistavaa ajattelutaitoani todistaa se, että kävelin Rautatieaseman metroasemalle ja kun metrossa saavuin Kaisaniemeen, niin mietin, että mites nyt näin, ku piti olla jo Hakiksessa.

Rautiksen asemalla kävi hassusti. Kun huomasin siellä, että myöhästyn laiturilta lähtevästä metrosta, ni ranasin ne rullaportaat alas semmosta leffojen agenttijuoksua ja käännyin alhaalla sinne nurkan taakse sitte katsomaan metron perää, joka pakeni pimeyteen. Jäin mahdollisesti posetusasentoon ja muutenkin liikuin ehkä aika "omistaja" -tyylillä kun olin juuri seikkaillut Stockmannilla. Kuitenkin siinä oli kaks ehkä 14-15v pikkutyttöä, joista huomasin hetken päästä, että ne kuikeloi mua. Sitte vaikka mulla onkin huono kuulo, niin kuulin sen toisen tytön sanovan (+luin huulilta), et "mee nyt puhuu sille". Samalla se töni sitä toista tyttöä ylös siitä penkiltä. Tää toinen piti päätänsä alhaalla ja tähysti varpaitaan. "En mä" Tj. Vähän epäilytti kuitenkin. No ei siinä ollu oikeen muita, josta ne ois voinu puhua. Kävelin pahuuttani vähän kauemmas ja totesin viimeistään siinä, et ne tosiaan seuras mua katseellaan. Vähän ehkä nauratti. Minkäköhän ikäseltä mä sitte näytin niiden mielestä. Pieni ikäero. Tai ehkä niil ois ollu asiaa. Ihan sama. Kuitenkin, kun metro tuli, niin ne oli kahden vaunun päässä musta ja sujahdin sisään sinne omaan vaunuun fiiliksellä, et pääsin niistä eroon. Ja mitä vielä. Ne änkes samaan vaunuun silleen, et se toinen tyttö repi sitä toista mukanaan. Oli vähän outo olo. Ei se toinen sit kehdannu tulla juttelee. Mikä on tietty hyvä. Voin helposti kuvitella kuinka se nyt tilittää kuinka se näki metrossa elämänsä miehen ja kuinka se on hukannu sen lopullisesti ja kuinka kaikki on hirveetä ja kamalaa. Joojoo. Se mitä se näki siellä metrossa oli sen tytön elämän suurin mahdollinen virhe.

No selvis, että ainakaan se ei vihaa mua.
Mikä on hyvä, sillä se on söpö.

Ja ei mua varmaan hirveesti harmita, että jotkut pelaa politiikkaa ihmishengillä.

"Ai sori, näyttää kuule siltä, että mä unohdin sen vihon, johon olin tehny ne tehtävät, ja hei
moi vaan, mä oon vissiin sit tehny viel väärät tehtävät, mut katotaaks ens kerral?"

Passed

Oli tuolla tunnilla vähän erilainen fiilis ku yleensä. Semmonen, et on ulkona omasta ruumiista.
Eli ihan hyvä muuten, mut on ehkä vähän vaikee keskittyy mihinkään jos ei tiedosta olevansa
paikalla jossain. Eli ymmärsinkö mitään rytmitehtävistä? No joo, haperoin, mut heräsin
puolivälissä. Toki siit ei ollu hirveesti apuu, ku multa puuttuu rutiini noihin hommiin, enkä tajuu
miten kaikilla mahdollisilla tavoilla asoita voi merkitä. "Mikäs tää nyt olikaan?" Ja mun
keskittymiskyky oli silti huono. Jotain johtopäätöksiä voi vetää siitä, et en saanu niitä
diktaattiharjotuksia jäämään päähän. Se on paha kirjottaa niitä paperille, jos ei muista mitä
piti kirjottaa. Vois ehkä kokeilla joskus ihan pahuuttaan niitä relaksantteja. Ja toki lisäksi
myöhästyin tunnilta, esittelin itseni uudelle opettajalle tyhmästi ja huomasin puolivälissä
tuntia, etten ollut nostanut kertaakaan päätäni pystyyn papereistani, enkä oikeestaan edes
tiedostanut keitä kaikkia ihmisiä oli paikalla.

Selvisin kuitenkin hengissä tuolta tunnilta ja sain vaan yhden helpon tehtävän lisäks niihin,
jotka on tekemättä. Mun onnekseni mä oon käyny enemmän teoriaa, ku muut siellä ja osaan
sen tehtävän paremmin ku edellytetään.

Ulkona laitoin uuden mp3-soittimeni päälle (eli sen neljännen Creativen soittimen, joka nyt
näyttäisi toimivan virheittä. Poislukien, että se oli mun käsissä ehjänä 5 minuuttia. Sen
takakansi hajos, eikä se pysy kiinni. Sama siinä vanhassa.) ja siinä kylmässä viimassa ja katu-
ja autontakavalojen kyllästämässä hämärässä syvennyin ajatuksiini. Eka kappale oli
täydellinen. Eric Prydz - Call on me. Okei, se on mitä on, mut se on mulle special. Se on soinu
semmosissa ainutlaatuisissa tilanteissa, et se vie mut aina semmoseen transsiin. Paitsi tietty
sillon jos oon tanssilattialla. Sit on vaan pakko sheikkaa äässii.

Niin. Kirjotin äsken yhen koulutehtävän loppuun. Kun pääsin koulusta en alottanut sen tekemistä heti vaan pelasin jotain uskomattoman urpoa lentelypeliä. Ajattelin toki koko ajan, että pitäis tehdä jotain niille tekemättömille musiikin teoriatehtäville. Niinpä niin. Ajattelen samaa vielä, vaikka kello on jo yli kasin. Mä en saa itseäni keskittymään niihin tehtäviin. Mä oon niin vitun laiska ja kykenemätön paska näissä vaan itseä koskevissa asioissa, että mä en niitä tänään kuitenkaan tee. En ees alota. Vois vaik pelaa sitä lentelypelii lisää. Vaikka se nimenomaan on ihan vitun paska. Se on kustu. Se ei toimi niin ku pitäis, eikä siinä vissiin voi edes voittaa. Ja sen pelaaminen aiheuttaa hirveen vitutuksen. Hmm... Nyt kun mietin, niin miks mun pitäis ees koskee siihen paskaan. Aina on jotain muuta kuitenki, mitä voi gööraa.

Ongelmat alkaa huomisesta. Opistolla menee varmaan kolmeen + mahdolliset tehtävät himaan. Kun tässä alkaa laskemaan, niin tajuaa, että mä en vaan voi ehtiä tehdä niitä musatehtäviä. Siis vaikka mä oisin ihan uskomaton pro, ni multa loppuis aika kesken. Eli mitä mä teen huomenna? No ainakin mä stressaan huomenna ihan sikana. Tuun olemaan kiree. Ja vaikee. Suoraan sanottuna tosi heikossa kunnossa.

Ja Kotokon Sakuranbo Kiss ~Bakuhatsu da Mo-n~ on hyvä. Sopii mun mielentilaani. Rakkautta ja haleja kaikille ihanille ihmisille... Siis toisin sanoen vaan mulle ja muut haistakoot vaikka homeisen perunan.

KÄYTTÖOHJE
Pidän kirjoittelutaitoani yllä täällä. Kirjoitan huonosti. Varsinkin täällä.

Se mitä täällä näkyy tekstinä on TODELLISUUDESTA VAIKUTTEITA OTTAVAA FIKTIOTA.

Asiat ovat kärjistettyjä ja ne eivät useinkaan ole yksi yhteen todellisessa elämässä tapahtuneiden asioiden kanssa.
ESIM: Mietipä sitä onko kiinnostavaa jos joku paskoo. Ei ole, mutta siitä tulee heti mielenkiintoista jos se joku paskookin vaikka poliisiautoon. Kummasta kirjoittaisit?

Jos seikkailen jossain hirveässä humalassa, niin eihän minulla voi edes olla hirveän tarkkoja ja 100% muistikuvia siitä, mitä missäkin tapahtui. "Mulla on vaan bits and pieces."

"Mä väritän. M a a l a i l e n . . ."
Harmi, että en osaa piirtää kovin hyvin.

Olen lukenut omaa tekstiäni läpi alusta loppuun ja todennut, että "tarinani" päähenkilö ei ole kovin tasapainoinen ihminen. Suorastaan joku psykologi voisi pitää sitä mielenterveyspotilaana. Oletteko puhunut nimenomaan minun kanssani joskus? Tiedättekö mitä kirjailijan päässä liikkuu? Tuskin. "Tyhmä mä oon. Sen voin myöntää häpeilemättä."

Kirjoitan ihmisistä. En kuitenkaan pyri loukkaamaan ihmisiä täällä. Jutut, joita täällä on, on kuitenkin asioita, joita voi myös nähdä toisissa lähteissä. Ei täällä ole juuri mitään "uutta".

Jos satutan sinua, tule luokseni ja kerro se. Tehdään sille jotain.
Minulle yksi kauheimmista asioista tässä elämässä on se, että satutan jotain toista ihmistä.

Ylireagoinko? Oliko harkintaa? Mokasinko?
Eli: 1.joo 2.joo, 1,5 sekuntia 3.joo, ihan vitusti

Jos mä oisin ryhtyny kirjottamaan tätä ennenku vedin käteen, ni teksti ois ollu vitun paljon agressiivisempaa. Joskus kandee aina vähän rauhottua.

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Mikä mun virhe on ollu? Se, että elän suurimmilta osin semmosen herraklubin kanssa, jossa mennään nimenomaan herrasmiessäännöillä. Niillä samoilla historiassakin monta kertaa asioita selvittäneellä säännöillä, jossa miehet tappaa toisiaan kaksintaisteluissa. Niillä säännöillä, missä mies voi puhua miehelle kahdenkesken, mano a mano. Vittu Meske, go out more! Eikä me olla pahoja. Vitun nurkkakuntasia kyllä, mutta aika solidaarisia kuitenkin. Hei antaa kaikkien kukkien kukkia ja silleen. Härregud. Oletusvirhe. Annoin ulkopuolella mut ympäröivälle maailmalle väärät raamit. Daiju.

Muuten ilta oli hieno. Oli helvetin hyvät treenit. Tupareissa oli kivaa. Näin ekan 15 minuutin aikana enemmän tuhoa, ku yleensä tupareissa koko niiden keston ajan. Sit yks jätkä soitti, et tuu tänne. Hell, why not? Kaverit, jotka jäi, sai ainakin paremman kännin ku mä.

Sitä sit menee sinne Kallioon ja totee, et porukka on ihan vitun kohmeessa, mikä on ihan okei. Mut helvetti se yks tyttö ois voinu ehkä varoo pikkasen jäämästä autojen alle. Entäs sit? --> Keskustaan.

Ei siinä kunnossa hirveesti baareihin. Ja kello oli kolmen paikkeilla. Fiksuja vetoja. Alkoko palamaan käämi ku pitää yrittää ihan viimeseen sekuntiin asti, et jos viel ehtis johonki. Jos hei jonnekki pääsis vaik valomerkki on jo tullu. No okei. Enkö oo ite saatana ollu joskus humalassa. Ja mähän nimenomaan olin aika tymässä itsekin. Se, mitä oli pakko paheksua, oli että sankarijätkät juoksee housut kintuissa muna kourassa pitkin keskustan katuja ja huutaa kuinka ihmiset ei vaan tajuu. Ei tullu mieleen, et 1. se on kielletty laissa, 2. se ei tosiaankaan oo siistiä, 3. kyllä alastomuus on ihan jees, mut se on kuitenkin semmonen henkilökohtanen asia ihmisille, et ne haluu mieluummin säilyttää siihen liittyvät ajatuskuvat semmosissa sänkykamari ja suihkupuolen mielikuvissa, ja sit 4. jotkut ihmiset saattaa järkyttyä semmosesta toiminnasta. Onneks kello oli kolme, ettei siellä liikkunu pikkulapsia. Exhibitionistit on tietysti asia erikseen.

Mitä vittua taas? Joo. Mokasin. Sille ei voi mitään. Oon pro. En näytä sitä. Aina kannattaa muistaa, et sitä yleensä saa mitä tilaa. Mä sain Franzescanan...

Eilen oli linjan bileet lääkäriliiton hulppeissa saunatiloissa. Siellä oli... mielenkiintosta. Ihan
hauskaakin. En ehkä saanut itseäni ihan parhaisiin fiiliksiin, mutta siitä voin syyttää vaan
itseäni. Jos lähtee tommoseen paikkaan sillä ajatuksella, et ois kiva naida, ni se lopputulos on
vähintäänkin jotain ihmeellistä. Varsinkin kun en linjalaisiini koske. Mitä tein asian hyväksi? En
mitään. Sen yhden poskisuudelmankin, jonka annoin illan aikana, taisin antaa miehelle. Meske
edustaa.

Mitä tuli nähtyä ja kuultua? Jos jätetään pois se osa, jossa kävin ensin kioskilla ostamassa
sairaan kallista olutta ja kokista sekä suklaarasian, ja sen jälkeen menin kymmenen kertaa
halvempaan kauppakauppaan ja ostin sieltä spriten, niin sitten voidaankin siirtyä siihen, että
olin juhlissa ainakin ajoissa. Olin siellä kolmantena. Sillä porukalla sit tunti ooteltiin siellä. Olin
väsyny ja päänsisäsessä kunnossa. Syötiin suklaata ja sipsejä. Join oluen.

Muiden saapuessa pidot parani. Kas kummaa. Se, mikä ei sitten juolahtanyt ennen juomistani
mieleen oli, että meidän linjalla on tyttö, jolla on kävelykepit rikkinäisen polven takia ja se oli
tulossa sinne bilee. Oisin voinu hakee sen autolla. Ei minkäänlainen ongelma mulle. Se tuli nyt
sitte taksilla. Sanoin sille, et se on tohelo. Itse olin aloitekyvytön. Ois voinu tarjoutua.

Käytiin vissiin mielenkiintosimmat keskustelut taas röökihuoneessa. Joku heitti ilmoille
kysymyksen, et kuka on sekstaillu samaa sukupuolta olevan ihmisen kanssa. Tj. Kuitenkin kaks
ilosta tytön kättä nous heti. Siitä sit jatkettuna, et entä jos puhutaan ihan naimisesta. Samat
kaks kättä vieläki pystyssä. Eipä hirveesti mun maailmaani järisyttäny. Oon tottunu hengaa
aika mielenkiintosissa paikoissa. Vanha opettajanikin sanoi, siis vanhempi naisopettaja, että
katsoo mieluummin alastonta naista kun miestä. Eipä mikään ihme. Naiset on kuitenki se
kauniimpi sukupuoli.

Tulin harvinaisen hitaasti humalaan. Ei ollut hyvä. Siinä välillä ehdin jo antaa itsestäni täyden
idiootin kuvan joillekkin ihmisille. Ei toki nyt hirveen väärä kuva. Aamulla kymmeneltä kännykän
muistikirjassa oli hälytys, et hei, oot tyhmä. Aika osuvaa. Kirjottiko sen Meske, Mise vai Miska?
Ei voi tietää, mut Miska on ainaki ollu jo pidemmän aikaa eksyksissä. Sit perustelin sitä
alkuillan eristäytymistäni taas hienosti. Mun mielestä on hieno, että mies voi sanoa, et muuten
ei hirveesti ihmisille tule juteltua, mutta kännissä sitten sitäkin enemmän, mutta toi ei ole ees
mun tilanteeni. Täysin. Eli ku yks tyttö kyseli, mitä mä haahuilen, niin vastasin, et pitää päästä
känniin ennen ku voi jutella ihmisten kanssa, koska kännissä keskustelut on
paljon "tyhjempiä", eli sisällöttömämpiä. Hieno perustelu. Tervemenoa sekopäiden kirjoihin. En
sit vissiin haluu keskustella ihmisten kanssa mistään "oikeista" asioista koskaan. Tarpeeks
vaikeeta omienkin ystävien kanssa. Kännykässäkin tohon liittyvä muistutus, joka yrittää avata
mun suhteita lähimpiin kavereihini. Mä tiedän monista ihmisistä asoita, joita ei sanota ääneen
kaikille. Muut ihmiset osaa kyllä kertoa salaisuuksia itsestään, mutta mä en paljasta itsestäni
mitään. Koskaan. On mullakin silti historia. Siitä tietää ehkä tässä maailmassa noin kolme
ihmistä. Tai okei, moni ihminen tietää just niitä palasia. Se palapeli on vaan niin iso, ettei
yksittäiset sirpaleet sitä hirveästi avaa.

Panisin kaikkia maailman naisia. Helppo se on myöntää. Turha valehdella noin selvästä asiasta.
Kyllä mulla eilenkin oli mielessä kerran tai pari 715517. Kenen mielestä tissit ei muka oo
kivoja? Kuitenkin jos en ois itselleni aikoinaan luvannu olla koskematta meidän linjalaisiin, ni
oisin saattanu koko ton eilisen illan aikana pelailla sitä pelimies-peliä. Pelimiestä voi aina
näytellä. Useimmiten pelimiehethän nimenomaan näyttelee itse. Mulle mikään ongelma ottaa
jotain toisenlaista roolia jos sen itselleni pystyn perustelemaan. Roolitanhan mä koko ajan
muutenkin. Oon HEO:ssakin erilainen kun muualla. Oon kai sanonutkin joillekin kavereille
joskus, että ne ei mua HEO:ssa edes tunnistais. Hupia vissiin on, että mä menetän noi HEO-
tutut kun toi koulu loppuu. On siellä mukaviakin ihmisiä. Ei kannata olla aave. Jos mä osaisin
antaa itseni uskoa arkiseen rakkauteen, niin ehkä oisin jo ihastunu johonkin tyttöön, vaikka
meidän linjalla. Siel on aika söpöjä chicksejä. Valitettavasti mä uskon tällä hetkellä satuun
nimeltä rakkaus ja mun epäonnekseni sadut ei ole totta. Sit mä toivon, että kaikki ihmiset
löytää itsellensä onnen jonkun kanssa. Mut en näe itseäni vissiin niiden ihmisten joukossa.
Rakastuessani mä varmaan päästäisin tytöstäni irti kun uskoisin, että sillä on parempi elämä
jonkun muun kanssa. Ei mulla oo väliä. Kyllä mä pärjään. On mulla siitä yks biisikin tehty.


Loppuillasta kuitenkin yks tyttö meidän linjalta aika hervottomassa humalassa alko nuolemaan
toisten tyttöjen kanssa. Perussetti. Ihan kivaa. Muistaakseni mä menin jo repimään sitä irti ku
se nuoli yhtä jätkää. Miks? No sil on kai pitkäaikanen parisuhde muutenkin. Oon nähny
samanlaista käyttäytymistä ennenkin. Oon käyttäytyny myös samalla tavalla ennenkin. Koitan
estää ihmisiä satuttamasta itseään tai jotain toista. Ajattelen muita mutten itseäni. Mä oon
aika perusajattelematon, ja varomaton. Siten teen virheitä. Ja jotain sattuu. Noita tilanteita en
anna itselleni ikinä anteeksi. Miks tyttö nuolee toista tyttöä? Pallottelin tota ajatusta hetken
päässäni ja tulin johtopäätökseen. Spekulaatiotahan tää silti on: Kun tyttö on tarpeeks
humalassa, ni se alkaa "haluumaan", mutta jos jotain jätkää menee nuolemaan, ni se saattaa
johtaa johonkin. Suuteleminen on silti helvetin mukavaa. On tytöllä yksinkertasesti helpompi
nuolla toista tyttöä, koska siitä saa aika lailla samat fiilarit, ku jos kyseessä on jätkä. Tytöthän
nimenomaan voi nuolla toisiaan ilman mitään ihmeellisyyksiä tässä kulttuurissa. Jos jätkät
tekee samaa, ni ne on automaattisesti homoja.

Olin kuitenkin ihan järkyttävässä humalassa itsekin, enkä edes hirveesti jorannu Städärissä. Se oli virhe. Istuin ja join. Teki oikeesti pahaa. Jossain vaiheessa iltaa yks tuttu linjalainen tuli sit ilmottamaan, et se hakkais mut jos en ois ollu sen kaa samalla linjalla. En reagoinu siihen muistaakseni mitenkään. Semmonen, että "jahas". Näin. Suoraan sanottuna oli ehkä parempikin olla vaan hiljaa. Se oli kai vetäny vaan rähinäviinaa. En ole kovin hyvin onnistunu muutenkaan tutustumaan sen päänsisäseen toimintaan. Se on semmonen, et on vaikee ottaa siitä tarkemmin selvää, ku se on koko ajan menossa. Tai sit kännissä. Tänään tekstailin sille ja se sano, et sen eilisen homman voi unohtaa. "Kännissä sattuu ja tapahtuu." Niinhän se on. Se tulee muutenkin kulttuurista, jossa illat menee usein aika villeiks. Mä en kuitenkaan hyväksy tappeluita oikeen missään muodoissa. Yks typerimpiä asioita, mitä ihminen voi tehdä. On hyvä olla stadilainen.