IRC-Galleria

Menin kouluun ja siellä suunniteltiin koulun tulevaa Trombit-projektia. Meidän linjan osalta verkkolehteä. Ei kiinnostanut. Nukuin. Teen mitä täytyy.

"Ideoikaa ryhmissä." --> Siirsin tuoliani 3 metriä ja jatkoin nuokkumistani. Kuuntelin musiikkia kun muiden jutut ei napannu. Lähdin kesken "ideoinnin". Lopputulokset kuulee kohta. Mulle sopii. Kaikki. Nyt saa ainakin nukkua hetken. Ja nauttia sen kahvin.

---

Hesari: "Nykyään vaan säädetään kotibileissä."

En juonut eilen illalla nukkumaan mennessäni tarpeeksi vettä, ja se tuntuu nyt.

Tapasin vankilasta karanneen ystäväni. Ja pari muutakin. Mä olin ihan valmis menee johonki mis voi vaan riehuu. Milarin kanssa BK:een. Se Cafe Punavuoren teinipoikabaarimikko oli siirtyny plokkariks BK:n puolelle. Oli ehkä kasvanu päivän tai pari. Se alkaa pikkuhiljaa näyttää siltä, et se vois olla ehkä jopa 16.

Saa aina parempaa tarjoilua, ku jaksaa hymyillä jonoista huolimatta. Tai sit voi toki olla pro eikä jonota. Mä sain silti 2 salmaria ilmatteeks.

Halusin pitämään hauskaa. Päätin ettei mikään vituta. Eikä vituttanutkaan. "What happens in BK, stays in BK." Sopi mulle tolle illalle. Ei se sitä oikeeks tee.

Luulin, että juomalla viinaa ja joraamalla saa hyvän fiiliksen. Normaalisti saakin. Kai. Eilen ei. Huomasin jossain vaiheessa iltaa, että en saanu mitään irti perseeni heiluttamisesta tai edes viinan juomisesta. Ainoo asia, mitä viinan juonti aiheutti oli se, että tanssilattialla en enää pystyny keskittymään yksityiskohtiin. Kaikesta tuli massaa. Humalatila.

Katselin jo ennen yhtä kelloa, että miks se on noin vähän. Jaksoin hymyillä, koska mitään syytä pilata muiden iltaa. Eikä siellä nyt paskaa kuitenkaan ollu. Lähdin ennen valomerkkiä.

BK on mulle vähän turha mesta. En kuitenkaan jaksa pokaa sieltä ketään, kun perinteiseen tapaani en vie mitään loppuun asti. Turha antaa ymmärtää jos ei ymmärrä antaa. En mä rupee kuluttamaan kenenkään aikaa siihen, että tuhlaa illan mun seurassa ja joutuu toteemaan, ettei siitä tullutkaan mitään, kun kello iskee neljä. Siihen aikaan on paha yrittää korjaussarjoja. Jos MoonTV opetti aikoinaan miten feidataan jono, niin mä voin opettaa kenelle vaan miljoona tapaa feidata kiimanen nainen.

On nyt aika helvetti sentään ihme jos ei enää mistään syty. En edes kattellu naisia eilen. Ja herranjumala aamulla ei edes panettanu. On se ny kumma. Kuitenkin heräsin yksin omasta sängystä. Pitääkö mun jumalauta käydä ostamassa Viagraa, jotta voin vetää edes vittu käteen!

Mun piti tänään mennä kaverin kanssa keikalle. En oo soittanu sille. Enkä soita.

Oisin halunnu sinne, mutten pysty menee. Ei jaksa. Ei oo loisto fiilis. Vaan väsyttää. Aina...

Kahvilla ja kossubatteryllä on hyvä elää.

Olin opistolla tavalliseen tapaani 15min myöhässä. Kun iskee sinne talon sisäpihalle, niin sisältä näkee ikkunoista, et ketä on tulossa. Menin sitte siihen käytävälle ja jäin tömistelemään kenkiäni siihen matolle. Just olin astumassa sisään ja aioin mennä suoraan nukkumaan pöydälle, mut sit jäin viel hetkeks epäröimään ja satuin kuulemaan open ohjeistuksen "ja tää homma tehdään sitte parityönä". Sillä samalla hetkellä olin just astumassa luokkaan. Mun jalkani vaan seisahtu ilmaan siihen oven kohdalle. En ollu missään maailman kunnossa tekemään mitään yhteistyötä kenenkään kanssa. Vedin sit sen jalkani pois ja kun tiesin, että ne ties, että mä oon siellä, niin päätin lähteä mahdollisimman tyhmännäköisesti ulos ja ns. vittuun. Avasin mahd. hiljaa sen ulko-oven ja sipsutin hyvin teatraalisesti ja nimenomaan vähäjärkisesti sitä pihaa pitkin. Mieluummin näytän tyhmältä kuin joltain muulta. Ennen ku pääsin pihan portille, ni opettaja huus mut takas sisään. "No mmm, no, niin, no." Helppo tota on pitää yllä. Oisin vaan halunnu nukkuu.

Ja missasin jo toistamiseen yhden naisen kadulla. Tällä kertaa se vissiin tervehti mua, mutten tervehtiny takas. Huomasin ehkä sen, mut en vaan noteerannu. Tuuli lujaa ja mulla oli katse maassa, korvalaput päässä ja mieli jossain ihan muualla.

"Kuseta itsestäs kaikki."
Tosi hyvä neuvo mieheltä, joka arkisissakin keskusteluissa pyrkii hallitsemaan kasvojen ilmeitään ajatuksen voimalla. Tai muuten vaan hyvä neuvo jos haluaa jäädä ikuisesti yksin...

Muistui yht'äkkiä mieleeni tilanne, jossa olin juhlissa ja kaikilla oli hauskaa. Paitsi minulla. Ei toki mikään ongelma näyttää hölmöltä ja hymyillä kunnon laitamyötäishymyä näyttäen siltä, että olisi ihan yhtä hauskaa kun muilla. Mutta kasvolihaksetkin väsyy. Kamera. Kuvaajana tyttö. Halusi välttämättä mustakin kuvan. Sillä kesti sen kuvan ottamisessa uskomaton määrä aikaa. Koitin pitää pokan ja hymyilin niin pitkään kuin suinkin pystyin, mutta lopulta alkoi huulet suorastaan väpättää, että ei enää pysty. Mä en tiedä mitä siitä kuvasta tuli. Ei mitään hyvää ainakaan. Tyttö ei kai huomannu mitään, koska oli vähän humalassa. Kun salama oli välähtänyt, mun oli silti pakko kääntää katse sivulle alaviistoon piiloon ja koittaa korjata itseni takaisin "iloiseksi". Onnistuin. Olihan sitä viinaa siinä käsillä. Hymyn takaa ihmistä on paljon vaikeampi lukea. Ei ihme, että antaudunkin keskusteluihin ihmisten kanssa mieluummin vahvassa humalassa.

10-vuotiaat sairastaa klamydiaa. MITÄ VITTUA!?!

Kävin keskustassa, koska tarvitsin uuden pipon. Tuli todettua, että nykyään ei jumavitunlauta valmisteta enää mulle sopivia pipoja. Kiersin sen verran monta paikkaa, et ois voinu kuvitella niistä jonkun tarjoovan mulle sitä mitä haen. Ja oikeestaan melkeen tarjoskin. Ostin lopulta pipon Sokokselta. Ei paras. Mut se oli ainoo mahdollinen. Ois tietty kannattanu ottaa mukaan makutuomari.

Kun olin eksynyt jossain vaiheessa Stockalta Kaisaniemeen, niin päätin lähteä Hakaniemeen. Ajattelin mennä metrolla, koska sehän oli seuraava pysäkki. Loistavaa ajattelutaitoani todistaa se, että kävelin Rautatieaseman metroasemalle ja kun metrossa saavuin Kaisaniemeen, niin mietin, että mites nyt näin, ku piti olla jo Hakiksessa.

Rautiksen asemalla kävi hassusti. Kun huomasin siellä, että myöhästyn laiturilta lähtevästä metrosta, ni ranasin ne rullaportaat alas semmosta leffojen agenttijuoksua ja käännyin alhaalla sinne nurkan taakse sitte katsomaan metron perää, joka pakeni pimeyteen. Jäin mahdollisesti posetusasentoon ja muutenkin liikuin ehkä aika "omistaja" -tyylillä kun olin juuri seikkaillut Stockmannilla. Kuitenkin siinä oli kaks ehkä 14-15v pikkutyttöä, joista huomasin hetken päästä, että ne kuikeloi mua. Sitte vaikka mulla onkin huono kuulo, niin kuulin sen toisen tytön sanovan (+luin huulilta), et "mee nyt puhuu sille". Samalla se töni sitä toista tyttöä ylös siitä penkiltä. Tää toinen piti päätänsä alhaalla ja tähysti varpaitaan. "En mä" Tj. Vähän epäilytti kuitenkin. No ei siinä ollu oikeen muita, josta ne ois voinu puhua. Kävelin pahuuttani vähän kauemmas ja totesin viimeistään siinä, et ne tosiaan seuras mua katseellaan. Vähän ehkä nauratti. Minkäköhän ikäseltä mä sitte näytin niiden mielestä. Pieni ikäero. Tai ehkä niil ois ollu asiaa. Ihan sama. Kuitenkin, kun metro tuli, niin ne oli kahden vaunun päässä musta ja sujahdin sisään sinne omaan vaunuun fiiliksellä, et pääsin niistä eroon. Ja mitä vielä. Ne änkes samaan vaunuun silleen, et se toinen tyttö repi sitä toista mukanaan. Oli vähän outo olo. Ei se toinen sit kehdannu tulla juttelee. Mikä on tietty hyvä. Voin helposti kuvitella kuinka se nyt tilittää kuinka se näki metrossa elämänsä miehen ja kuinka se on hukannu sen lopullisesti ja kuinka kaikki on hirveetä ja kamalaa. Joojoo. Se mitä se näki siellä metrossa oli sen tytön elämän suurin mahdollinen virhe.

No selvis, että ainakaan se ei vihaa mua.
Mikä on hyvä, sillä se on söpö.

Ja ei mua varmaan hirveesti harmita, että jotkut pelaa politiikkaa ihmishengillä.

"Ai sori, näyttää kuule siltä, että mä unohdin sen vihon, johon olin tehny ne tehtävät, ja hei
moi vaan, mä oon vissiin sit tehny viel väärät tehtävät, mut katotaaks ens kerral?"

Passed

Oli tuolla tunnilla vähän erilainen fiilis ku yleensä. Semmonen, et on ulkona omasta ruumiista.
Eli ihan hyvä muuten, mut on ehkä vähän vaikee keskittyy mihinkään jos ei tiedosta olevansa
paikalla jossain. Eli ymmärsinkö mitään rytmitehtävistä? No joo, haperoin, mut heräsin
puolivälissä. Toki siit ei ollu hirveesti apuu, ku multa puuttuu rutiini noihin hommiin, enkä tajuu
miten kaikilla mahdollisilla tavoilla asoita voi merkitä. "Mikäs tää nyt olikaan?" Ja mun
keskittymiskyky oli silti huono. Jotain johtopäätöksiä voi vetää siitä, et en saanu niitä
diktaattiharjotuksia jäämään päähän. Se on paha kirjottaa niitä paperille, jos ei muista mitä
piti kirjottaa. Vois ehkä kokeilla joskus ihan pahuuttaan niitä relaksantteja. Ja toki lisäksi
myöhästyin tunnilta, esittelin itseni uudelle opettajalle tyhmästi ja huomasin puolivälissä
tuntia, etten ollut nostanut kertaakaan päätäni pystyyn papereistani, enkä oikeestaan edes
tiedostanut keitä kaikkia ihmisiä oli paikalla.

Selvisin kuitenkin hengissä tuolta tunnilta ja sain vaan yhden helpon tehtävän lisäks niihin,
jotka on tekemättä. Mun onnekseni mä oon käyny enemmän teoriaa, ku muut siellä ja osaan
sen tehtävän paremmin ku edellytetään.

Ulkona laitoin uuden mp3-soittimeni päälle (eli sen neljännen Creativen soittimen, joka nyt
näyttäisi toimivan virheittä. Poislukien, että se oli mun käsissä ehjänä 5 minuuttia. Sen
takakansi hajos, eikä se pysy kiinni. Sama siinä vanhassa.) ja siinä kylmässä viimassa ja katu-
ja autontakavalojen kyllästämässä hämärässä syvennyin ajatuksiini. Eka kappale oli
täydellinen. Eric Prydz - Call on me. Okei, se on mitä on, mut se on mulle special. Se on soinu
semmosissa ainutlaatuisissa tilanteissa, et se vie mut aina semmoseen transsiin. Paitsi tietty
sillon jos oon tanssilattialla. Sit on vaan pakko sheikkaa äässii.

Niin. Kirjotin äsken yhen koulutehtävän loppuun. Kun pääsin koulusta en alottanut sen tekemistä heti vaan pelasin jotain uskomattoman urpoa lentelypeliä. Ajattelin toki koko ajan, että pitäis tehdä jotain niille tekemättömille musiikin teoriatehtäville. Niinpä niin. Ajattelen samaa vielä, vaikka kello on jo yli kasin. Mä en saa itseäni keskittymään niihin tehtäviin. Mä oon niin vitun laiska ja kykenemätön paska näissä vaan itseä koskevissa asioissa, että mä en niitä tänään kuitenkaan tee. En ees alota. Vois vaik pelaa sitä lentelypelii lisää. Vaikka se nimenomaan on ihan vitun paska. Se on kustu. Se ei toimi niin ku pitäis, eikä siinä vissiin voi edes voittaa. Ja sen pelaaminen aiheuttaa hirveen vitutuksen. Hmm... Nyt kun mietin, niin miks mun pitäis ees koskee siihen paskaan. Aina on jotain muuta kuitenki, mitä voi gööraa.

Ongelmat alkaa huomisesta. Opistolla menee varmaan kolmeen + mahdolliset tehtävät himaan. Kun tässä alkaa laskemaan, niin tajuaa, että mä en vaan voi ehtiä tehdä niitä musatehtäviä. Siis vaikka mä oisin ihan uskomaton pro, ni multa loppuis aika kesken. Eli mitä mä teen huomenna? No ainakin mä stressaan huomenna ihan sikana. Tuun olemaan kiree. Ja vaikee. Suoraan sanottuna tosi heikossa kunnossa.

Ja Kotokon Sakuranbo Kiss ~Bakuhatsu da Mo-n~ on hyvä. Sopii mun mielentilaani. Rakkautta ja haleja kaikille ihanille ihmisille... Siis toisin sanoen vaan mulle ja muut haistakoot vaikka homeisen perunan.