IRC-Galleria

Olin eilen tapaamassa tuttuja puistossa. Osa niistä oli menny sinne jo neljäks. Mä saavuin paikalle joskus ysiltä. Huono esitys. Romanoon matkalla Eino Grön ja pizzeriasta Aleen tsekkaamaan miltä näyttää. Ei ollu kummonen rotisko. Ihan sama ku HB ja kalliimpi ku Ale. Eli täys paska.

Korjatakseni eilisen oman juomiseni vähyyden, ajattelin tänään tehdä jotain.

Heolaiselta tytöltä kutsu tulla seuraamaan nähtävästi runonlausuntaa. Päätin mennä, kun kuulosti ihan kiinnostavalta. Mokasin kuitenkin. Se oli puol ysi ja pääsin ovesta ulos 10 vaille.

Kävelin lopulta Kallion nuorisotalolle, kun siellä oli Kallio Kukkii -tapahtuman festari-ilta. Sieltä soitin sille tytölle ja pyysin anteeks, etten ehtiny paikalle siihen sen hommaan. Kaikki oli ihan ok.

Harjulla oli lavalla alottamassa just Vallilan Tango -niminen tanssibändi. Hassu veto, että laulajaks oli valittu englantia vääntävä, vissiin joku turkkilainen tj, suomea tiikeriärrällä murtava iskelmälaulaja. Ihan hyvä se oli. Liikkeetkin oli ulkomaalaiset.

Ekan biisin aikana pari paria tanssimaan, sitten lisää ja lisää. Huomasin taputtavani. Ne oli hyviä ja ihmisillä oli hauskaa. Katselin ympärilleni ja totesin, että vaikka Kallio Kukkii -tapahtumaa on mainostettu huonommin kuin ennen, niin silti se oli oikeen hieno päätapahtumailta. Kaikkialla juotiin tosin kaljaa ja paikalla oli paljon rastapäitä - ja palaneet koivunlehdet haisi. Mut kaikilla oli kivaa.

Katselin siinä ympärille tälläytyneenä biletysvaatteisiin ja tajusin, että en ollu sopinu kenenkään kanssa meneväni mihinkään. Pyöritin silmiäni siinä ihmismassassa, jossa kaikilla näytti olevan hauskaa, ja tajusin olevani yksin. Selailin kännykän nimiluetteloa, mutten halunnu soittaa kenellekään siihen aikaan enää, että tulkaa viihdyttämään mua.

Ja mä päässäni odotin ja toivoin, että se kännykkä sois.

Tuli viileä ja tein lähtöä. Tuli orpo olo olla yksin siinä ihmisvilinässä. Päädyin pienelle kävelyretkelle.

Mä mietin sitä, kuinka mulla on miljoona ihmistä, jotka "tunnen", mutta sitte en ikinä vaikuta niiden seurassa. En tapaa niitä ku vahingossa ja sitte sovitaan aina, että pitää joskus tehdä jotain. Joskus tehdäänkin. Mutta jotenkin lopulta, kun saan kännykkään viestin joltain vanhalta tutulta, ni mua ei kiinnostaiskaan hirveästi lähteä mihinkään.

Se on kenelle tahansa tärkeetä, että on kavereita, joiden kanssa voi vaan "olla".

Kallion Pörssi on uusittu ja mietin, että menenkö sinne yksin juomaan olutta ja polttamaan tupakkaa. Päätin kuitenkin olla menemättä.

Kun kuljeskelin ympäri baarikatuja, niin jotkut paikat näytti tosi kutsuvilta. Mulla oli jopa hiukan nälkä ja Soul Kitchenin ohi kulkiessani tuli vastustamaton tunne mennä sisään sinne. Se paikka suorastaan huus mun nimeä. "Tule tänne lepuuttamaan jalkojasi ja nauttimaan hyvästä ruuasta." Joku mystinen päätös sai mut silti kävelemään ohi.

Eri juottoloista kuulu juottoloiden ääniä. Oli karaokea, lasien kilistelyä, kovaäänistä keskustelua. Halusin olla mukana siinä kaikessa. Harmaa todellisuus oli silti se, että kävelin yksin pitkin Helsingin katuja.

Huomasin miettiväni yhtä tyttöä. Ja jos asiat ois eri tavalla. Jos kaikki ois vaan... toisin. Mutta jokaista ruusua kohti oli kymmeniä piikkejä. Mä turvauduin taas tilastoihin ja sitä kautta päädyin tuomitsemaan itseni paljon suurempaan kurjuuteen.

Mutta mä voin silti aina opettaa...

Totesin kärsiväni yksinäisyydestä lauantai-iltana näinkin suuressa kaupungissa kuin Helsinki. Ehkä ois ollu parempi olla jossain muualla. Maalla? Mä oon kuitenkin kaupunkilainen.

Turha kysyä mitä mä haluan. Kaikkihan tahtoo.

Tähän piti tulla selitykset siitä kuinka päätoimittaja sai ylinopeussakot ja HKI:n kaupungin kalastuspäällikkö tunnisti mut, kun soitin sille, mutta kotiin palatessani matkalla tapahtu jotain erilaista.

Kävelin Hakaniemen toria Sokokselle päin ja siinä metrotunnelin sisäänkäynnin kohdalla oli 2 poliisiautoa. Huomasin, että 4 poliisimiestä seiso siinä joko kädet taskuissa tai ristissä kuin perusportsarit. Eli ne ei tehny mitään. Ihmisiä käveli tunnelista sisään ja ulos. Hidastin vauhtia ja pysähdyin, kun tajusin, että siinä maassa oli viides poliisi, nainen, joka ylitsepursuavalla tekemisen tarpeella yritti elvyyttää maassa makaavaa miestä. Elvyyttää - yksin. Ensimmäiseksi tuli mieleen, etteikö poliiseille kuulu ensiapukursseja koulutukseen. Miehet kun eivät näyttäneet juuri mitään tajuavan. Eikä ne tajunnutkaan. Edes myöhemmin.

Jäin siihen hetkeksi. Mulla tuli vaikee olo, kun katsoin sitä poliisinaista sen makaavan miehen yllä. Näki, että sillä oli melkeen itku kurkussa. Se ei halunnu sen miehen kuolevan siihen.

Niistä poliisimiehistä ei ollut mitään hyötyä. Millään tavoin. Mä mietin, että siitä jos olisi räpsässy valokuvan ja painanu lehteen, niin siitä olis noussu iso haloo. Sen verran tylyltä vaikutti.

Mä mietin toimenkuvaani toimittajana. Hetken. Sitten mieleen synty kuva vanhasta piippua polttavasta miehestä, joka kertoo tummalla rauhallisella äänellä nuorille toimittajanaluille kuinka kuolema on suuri ja surullinen asia, jonka kanssa on oltava todella varovainen. "Sen kanssa - olkaa tarkkana."

Vahva yhteiskuntakriittinen kuva jäi ottamatta.

Lindstedt ei saanut journalistipalkintoaan turhasta.

Päätin etten tee mitään. Joku STT:läinen ois jo ollu siinä haastattelemassa. Seiskan ja muiden loistolehtien toimittajat juhlimassa, että olisivat olleet ensimmäisenä paikalla. Mä poistuin. Siinä liikennevalojen kohdalla paikalle kurvas paloauto. Niillä oli ainakin varmasti parempi lääkintäkoulutus, ku niillä neljällä poliisimiehellä. Ambulansseja ei näkynyt eikä kuulunut.

Kulutin ehkä vähän vajaa kymmenen minuuttia Sokoksella, kun tarvitsin sieltä tavaroita. Sitten takasin ulos. Joku ääni sisällä ohjas poikkasemaan torin läpi.

Siinä vaiheessa paikalle oli saapunu lisäks 2 ambulanssia. Se mikä mua järkytti siinä tilanteessa kaikista eniten oli, että ne neljä poliisimiestä seiso tasan samoilla paikoillaan ja samoissa asennoissa viime näkemästäni.

Siihen oli kerääntyny ihmisiä. Katselemaan. Ympärille. Kävelin siitä ihan vierestä ohi ja katsoin, kun ne ambulanssikuskit oli riisunu siltä mieheltä paidan ja kytkeny elvytyslaitteisiin. Pisti vihaksi siinä vaiheessa. Ihmiset tuijotti ja niitä poliiseja ei kiinnostanu pätkääkään. Meinasin kävellä siihen poliisien kylkeen ja ehdottaa, että entä jos riisuttais alasti koko mies, että varmasti ois ihmisillä jotain katseltavaa. Ei tajunnu eristää sitä tilannetta mitenkään. Ei mitenkään! Ei mitään kunnioitusta sitä maassa makaavaa miestä kohtaan. MISSÄ OLI SE IHMISEN KUNNIOITUS?

Ei puuttunu enää ku se, että ne poliisisedät ois pistäny tupakaks.

Se mies oli ollu niin kauan hengittämättä, että se siltä oli aivot jo varmasti rappeutunu. Ja kyllä siitä näki, ettei se ollut ihan elävien kirjoissa enää. Vihoviimeisen kysymyksen esitän siitä, että eikö ne poliisit tajunnu, että siinä oli pikkulapsia seuraamassa vieressä? Ei ne kuulu tommosiin paikkoihin. Ei kuulu...

Poliisien kannalta niin totaalinen mokaaminen, ettei mitään järkeä. En tosin ihmettele, kun muistan minkälaisia ihmisiä poliisikouluun usein pyrkii.

Jalkoja heikotti Alkon kohdalla... Ostin Kossua.

Muhammed oli mekkalainen kauppias 600-luvulla. Sit se karkotettiin kotikaupungistaan, ku sen ajatukset ei vissiin kelvannu Mekan eliitille. No siitä tuli Medinan keitaan hallitsija. Ja se sai Jumalalta viestejä, joita se välitti puheissaan muslimeille, jotka lopulta kokos ne Koraaniks.

Mekka vallattiin takas ja Arabian kansat yhdisty ennen Muhammedin kuolemaa.

Seuraavat 3 kalifia valittiin muslimiyhteisojen isojen kihojen vaikutuksesta. Kolmas murhattiin ja tuli sisällissota, jossa selviytyi kuitenkin Ali, Muhammedin vävy, josta tuli uusi hallitsija. Alin poika (perijä) Husain murhattiin ja valtaan Umaijidisuku ja sitten Abbasidihallitsijat (kai).

Osa hurskaista muslimeista ei tykänny verellisestä valtataistelusta ja päätti kunnioittaa ainoastaan Alin ja Husainin muistoa, eikä siten hyväksyny koskaan uusia hallitsijoita. Eli shiiat synty. Ja sunnit oli niitä, jotka tunnusti uudet hallitsijat Muhammedin seuraajiksi.

On se niin kivaa, että tästä on melkeen puoltoistatuhatta vuotta ja ne tappaa toisiaan vieläki siellä.

Islam levis hyvin, koska M:n mukaan sen tarkotus oli korjata kristinuskon ja juutalaisuuden pyhien tekstien ym. virheet, ja lisäks M:n mukaan Jumala oli muslimien puolella niin kauan, ku ne levitti uskoa (armeijoiden voimalla) eteenpäin. Ja siltä se näyttikin, koska ne pärjäs taisteluissa hyvin aavikoilla ja pitkillä matkoilla kamelien vuoks.

Muslimit pysäytettiin vasta Konstaninopoliin, jossa oli jatkuvat taistelut kristinuskosten (ristiretket) ja muslimien (jihadit) välillä. Pyhiä sotia. Vitun hieno syy tappaa vitusti possee. I like.

Islam hyväksy muita uskontoja, koska se pysty perimään niiden edustajilta veroja alueellaan ja hallitsijat pysty siten pitämään yllä valtakuntaansa. Tosin Islam vaikutti levinneisyydensä ja taisteluvoittotilanteidensa takia niin vaikuttavalta, että siihen käännyttiin paljon muiden uskontojen piiristä. Islam otti tosin vaikutteita muista uskonnoista alueillaan. Ja Islamin pohjakin on läheinen eri uskontojen erityispiirteille. Rakennettu uskonto. Kuten kaikki nykyään. En ota kantaa ideologiaan.

Koska M oli ollu kauppias, niin muslimien hallitsijat suosi kaupunkien kauppiaita ja niitä suojelevia paimentolaisia. Ikävä kyllä maaseutuväestö tajus tän ja maanviljely kärsi koko Mesopotamian alueella. Tädättää, kaikki vaikutttaa kaikkeen.

Islam pysähty siis Konstantinopoliin ja idässä Kiinan rajalle, missä kungfutselaisuus oli niin ulkopuolishostiilia, että Islamia ei katottu hyvällä.

Niiiiiiiiin, ja muslimien abbasidihallitsijoiden valtakausi loppu ja koko Islamin yhdistämä maailma eriyty, kun hallitsijat päätti ottaa käyttöön turkkilaisorjien henkivartija-armeijan (entisiä sassanideja, eli vähän niinq persialaisia). Ne orjahenkivartijat oli hovissa asti ja juonitteli ja hallitsijoista tuli sätkynukkeja. Jeejee.

Ja Mahdi oli mies, joka väitti olevansa M:n tyttären Fatiman jälkeläinen 900-luvulla. Se valtas ison osan Pohjois-Afrikkaa ja perusti Egyptiin oman pääkaupunkinsa. Sen seuraajat oli shiiojen äärimmäinen laita. Fatimidisteja siis. Jännää. Kaikki shiiat ei digannu täysin. Shiiojen oma maanalanen liike tosin jotenkuten sympatiseeras fatimidisteja, mutta yleisesti ei. Ja osa tämmösistä vähän neutraaleimmista muslimeista diggas kuitenki vähän siitä shiiojen maanalaisesta liikkeestä. Sekin vaikutti osaltaan sunnihallitsijoiden "lopulliseen" kohtaloon.

Mut jännää on. Kiitos Konstantinopolin mä voin paskoa pönttöön enkä johonki vitun maareikään. ...joo, oon ihan vitun tosissani.

Hevi-Ari. Kuka vitun Hevi-Ari? Onks se joku retardi?

Kun mediassa puhutaan tästä hevijätkästä, niin siitä puhutaan etunimellä. Entäs se pikkuchicksi sitte? Ei muuten käytetä pelkkää etunimeä. Se on aika lailla poikkeuksetta Anna Abreu (tai whatever).

Se on jotenkin ollu lehtipuolella - ja okei, oikeestaan joka mediassa - tapana, että lapsista käytetään jutuissa vaan etunimiä ja aikuisista ensin koko nimeä ja jälkeenpäin viitataan joko sukunimellä tai sitten tittelillä. Mutta Ari?

Ja tähän väliin: Valokuvista ja jutuista päätellen oon tehny siitä jätkästä itselleni profiilin: Pohjana heikko itsetunto. Huono yhdistelmä median kanssa. Ei siitä sen enempää. Ihan ok jamppa se Ari on. Päästään siis.

Okei, onhan nää Veltto Virtaset ynnä muut, mutta niillä se nimi on se, joka erottaa ne kaikesta muusta. Veltosta puhutaan aina. Veltto tekee sitä ja tätä. Tosin huonohko esimerkki, koska Veltto on Pertti Virtanen, ja kuka se muka sitte taas on?

Btw, kielitoimisto suosittelee, että Pekingistä käytetään sanamuotoa Beijing. Varmasti hieno kaupunki.

En oo kuitenkaan menossa Hevi-Ari -risteilylle, vaikka se osaaki laulaa. Anna A:n kanssa lähtisin kyllä minne vaan. Varsinkin risteilylle.

Eli mulla piti siis olla 19.45 musiikinteorian kokeen suullinen osuus. Otin harjotusmusakirjat tossa kuudelta käsiin. Lueskelin ja rallattelin 10 min. Sitte päätin oikasta raajani. Varmuuden vuoks laitoin kännykkään herätyksen tilkan yli seiskaks.

No, raajat rennoks. --> Ehdin maata siinä noin kaks minuuttia ja käännyin toiselle kyljelle, ja rannekello sattu vilahtamaan näkyviin; Kello oli 19.25. Maailman nopein sängystä nousu, vaatteiden vaihto ja ovesta ulos liitäminen.

Ois varmaan voinu laittaa kännykkään äänet päälle.

Käännyin Siwan kulmalta ja kaukaisuudessa näin kuinka kasin ratikka sujahtaa Linnanmäelle vievän sillan ali. Totesin siinä lakonisesti ääneen, että "voihan vittu". Mietin noin sekunnin kolmasosan ja alotin semmosen järjettömän munaravin, että Flashkin ois kattonu kateellisena. Sillalta oli noin 30 metriä sinne sporapysäkille. Mä olin satojen metrien päässä, eikä pysäkille päässy suoraa tietä. Lisäks olin korkeemmalla kaduntasolla ku Hesari.

Mut mitä väliä? Ehdin. Läähpuuh-olo ja ihmettelin kuinka kerkesin.

Musiikkikoululla poltin yhden Voguen, koska niitä oli jostain aivan järjettömästä syystä (Euroviisut) jääny taskuun. Ja siks yks rööki, että ne oli myöhässä ohjelmasta siellä.

Juttelin kahden samoilla tunneilla olleen tytön kanssa ja se toinen lupaili, että kysyy tältä yhdeltä Lindalta, että mistä se tuntee mut. Jee. Ehkä tää selvii.

Ja se koe? Se meni ihan hyvin. Rytmiosuus oli toooosi helppo. Tarjottiin myös mahdollisuutta laulaa, mutten kehdannu edes yrittää.

Ens lukukaudella sitte harmoniaoppia ja Solfakokeeseen kolmatta kertaa.

Tänään oli kielioppikoulutusta koko toimitukselle. Pl. graafikoille opetettiin Illustratoria.

Oli oikein hauskaa huomata etten ollut ainoa, jonka teksteistä oli nostettu esimerkkejä kielellisistä virheistä tai mielenkiintoisuuksista. Niitä tuli kaikkien jutuista. Myös STT:n, UP:n ja ISP:n.

Jos lyhenne lausutaan niin kuin se kirjoitetaan, niin se taivutetaan "PAMin". Mutta jos se lausutaan kirjaimina, niin se taivutetaan "SAK:n". Jee. Ei voinu muistaa/tietää noita. Sitten kun on lyhenne, jossa ensimmäinen kirjain on iso, vaikka Sakki, niin se taivutetaan Sakin, kuten erisnimet. Uujee.

Olin onnistunu kirjottamaan yhteen tekstiini "arkipäivien osalta...". Ei saatana, että hävetti.

Oli sillä Tampereen yliopistolta tulleella naisella kyllä semmosiakin juttuja, että mulla tuli mieli heittää, että ei se nyt ihan noin mee. For real. Kieli muuttuu nopeemmin ku ihmiset. Jopa itse kielioppi. Vaikka siitä onkin nykyään ihan kauheita linjauksia siellä kielitoimistossa.

Sain kuvia Amnestylta. Nyt joudun vaan ite työstämään niitä, koska kuvatoimituksella ei oo aikaa. Ei voi mitään. Hidas kun olin.

Tänään musiikin teoriakokeen toinen osa. Ei kivaa.

Voisin kuvitella, että tilanteeni on vähän erikoislaatunen.
___________lisäksi__________________________
Mä tykkään kääntää asiat moraalikysymyksiks.
____________ja______________________
Mä en odota yhtään innolla huomisiltaa.

Jeps. Kirjotin kolumin alle tunnissa. Tipan alle 2000 merkkiä. Kuvatoimituksen kanssa pitää tsekata vielä huomenna, et mitä tehdään. Vaikkei kukaan oo virallisesti edes töissä, vaan koulutuksessa.

Oon tälleen tosi hienosti ottanu tän kuvapuolen huomioon tässä hommassa. Kävi tosiaan niin, että saan Amnestylta kuvia vasta huomenna aamulla. Pitää varmaan sormet ristissä toivoa, että ne on sopivia.

Viis (5) työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa istuvaa eri puolueiden edustajaa oli kaikki sitä mieltä, että siviilipalvelusaikaa tulisi laskea. Tää on merkki siitä, että uudet tuulet puhaltaa.

Niin. Se mun kolumni. Jätin pois puolustuspoliittisen näkökulman ja laitoin ehkä vähän räikeemmiltä vaikuttavammat kommentit, kuin mitä oli tarkotus. Tekstistä saa nyt semmosen kuvan, että ajattelen eri tavalla ku oikeesti ajattelen. Jos mun pitäis sanoa, et monta kuukautta sivarin pitäis olla, ni ehkä sanoisin 10, tai ehkä 11. Ensisijasesti varmaan 10.

Ja mun jutussa on tosiaan informaatiota, jota ei vissiin oo missään muualla ollu. Ei toki, että sitä ei ois ollu saatavilla, mutta kukaan ei oo tajunnu tsekata. En mä sillä STT:lle pääse.

Se jutun kokonaisuus. No se on kohtuu eheä. Heikko kohta on se pääjuttu. Siinä kun ei oikeen oo mitään. Sen alku on tosiaan aikakauslehtimäinen, mutta uutispäätoimittaja hyväksy sen. Sen alun jälkeen ikävä kyllä alkaa perkeleellinen luettelo irrallisia asioita. Vasta jutun puolessavälissä alkaa tulla jonku verran järkevää kamaa. You'll see. Tai jos ette, ni oisko aika tilata uus lehti?

5 vastausta -palsta. Ai saatana! Siinä puol 5 vika vastaaja, eli kokoomuslainen kansanedustaja soitti mulle toimitukseen. Oisin taas varmaan luetellu tässä ison kasan ärräpäitä ja kettuillu sille, että otti niin myöhään yhteyttä, MUTTA! Valitettavasti olin antanu sille alunperin väärän puhelinnumeron. Ei hävettäny ei. Ja arvatkaa mikä numero se oli, jonka olin unohtanu. Oma kännykkänumero. Voin nyt siis virallisesti todeta potevani varhaisiän dementiaa, koska en muista omaa kännynumbaani. Tyhmä mikä tyhmä.

Se nainen oli silti ihan ok sen asian kanssa. Naureskeli vaan, ku myönsin, että oon tosiaan unohtanu oman numeroni. En ollu antanu toimituksen numeroa, ku en kuvitellu päivystäväni siellä siihen aikaan. "Hei ei oo mun pöytä." Joka tapauksessa sain kommentit ja sillä samalla sekuntilla mun koko juttu oli finaalissa. Nyt voin sitte vielä korjata siitä kokonaisuudesta jotain ilmasuja. Eli en.

Menenkö vai enkö mene musiikin teoriatunnille nyyttäreille. Kas siinä pulma. Hmm, mun on kyl pakko käydä siellä joku lähipäivä kuitenkin, jotta saan ilmottauduttua harmoniaoppiin. Jee.

Niiiiiiiiiiin, ja sain kiitokset yhdeltä keskustalaiselta kansanedustajalta siitä, että korjasin sen tekstiä. Fuck yeah!

Opettelis ees ihmiset ny vittu skrivaa. Mä oon niin hyvä, et upt suositteli mulle mun teksteihin ainoastaan, et voisin laittaa yhteen virkkeeseen predikaatin. "Oho." Ja oli mulla lisäks yks epäsuora sivulause. Tein siitä virkkeestä kaks päälausetta ja homma selkeyty huomattavasti.

Ja yht'äkkiä housut jäässä, mirri ajeltu ja muna uunissa. Niinpä niin. Näinhän se menee.

Pakotin ton pääjutun tekstini vähän reiluun 3000 merkkiin. Eli hävitin noin 2000 merkkiä valmista kamaa. Kun sitä ei tarvittu. Tai tarvittu ja tarvittu. Ei tota koko pääjuttua tarvittais. Tai koko perseen aihetta. Oon epäonnistunu tehtävässäni kaivaa tarpeeks kiinnostavaa ja järkevää ajankohtasta informaatiota tosta aiheesta. Paska jätkä.

En kuitenkaan oo vielä menettäny uskoani siihen, että jokaisella ihmisellä (no okei, ei nyt ihan kaikilla) on jonkun verran järkeä, ja että jokainen pystyy sillä järjellään jotain ihan oikeesti ajattelemaankin.

Taidan jättää sen kolumnin huomiselle. Kyllä semmosen nyt vaikka 15 minuutissa vääntää. Niin ainaki Ändi kerran teki pääkirjotuksen. 15 minuutissa. Ja lopputulos: Diipadaapaa. Mut ei sitä kukaan perusidiootti varmaan ees tajunnu. Korulauseita ja irrallisia tapahtumia.

Mä kuvittelen, että varmaan otan sen puolustuspoliittisenkin näkökulman mukaan siihen kolumniin. Pakko, että saa jotain ees oikeesti väännettyä.

Ja se kainalojuttu? Niin. No se on ihan paska kans. Ja siinä on riskinä, että laitan siihen tietoa, jota joku ministeriön peelo saattaa ihmetellä. En haluis ekassa harjottelupaikassa joutua puolustautumaan lähdesuojalla.

Vielä pitää skrivaa tommonen kysymysvastauspalsta. Harmikseni kansanedustajilta tuli aika lyhyitä vastauksia. Eli periaatteessa mun pääjutulle vois laittaa vielä 1000 merkkiä lisää tarvittaessa. --> Lisää turhaa paskaa?

Ei se mua autuaaks tee.

Joo. Mä koitan kompensoida "maalailemalla" ja koristelemalla tota mun asiapohjan vähyyttä tossa mun tekstissä. Harmi vaan, et nyt oon jo skrivannu enemmän tekstiä, ku voin. Pakko lyhentää ja editoida. Aikaa palaa ihan sikana. Ja vasta se pääjuttu kyseessä.

Sit mulla on ongelma, että tein aikakausilehtimäisen alun. Tarjoon sitä huomenna uutispäätoimittajalle, mutta heitän siihen viereen neutraalimman kärjen. Saas nähdä. Jos olisin yhtään ammattimaisempi niin käyttäisin "kill your darlings" -ohjenuoraa. Mut nyt mulla ei riitä aika tai halu siihen.

Ja se Serbian viisuvoittaja on kaappilepakko. Se oli sanonu Hesarissakin, että se haluu aviomiehen ja lapsia ja laulaa 40-vuotiaaks asti. Niille, jotka ei snaijaa, ni kysykää itseltänne kuinka moni hetero 22-v viisuvoittaja sanoo noin viisuvoittohaastiksessa? Ja kyllä oli mielenkiintosta, että sen taustakuoron ja -tanssijoiden kommentit siitä oli, että "se on ihan "normaali" 22-vuotias". Nyt sitä aivojenkäyttöä peliin.

Enkä mä lupaa, et mä oon oikeessa. Tää ei oo eksakti tiede. Eikä seksuaalisuuskaan kovin eksakti asia.