IRC-Galleria

Aikaisemmin päivällä hakemaan mikserivahvistin korjauksesta. 85€. Hyvä alku päivälle.

Halusin jäätelöä ja yleensä, kun sitä haluan, niin haluan sitä Stockalta. Sinne siis. Samalla käynti kirjastossa palauttamassa kirjoja. Hymy levis huulille, kun huomasi, että bibliotekin käytävällä oli iso mainos "MANGAA". Hiphei ja hurraa. Taas tätä.

En sitten mennyt ihan suoraan Stockalle. Kiertelin ympäri Stadia ja miljoonan korttelin jälkeen vasta perillä. Lakritsijäde ja kahvi. Saatanallisen herkullista.

Etsiskelin keskustan levykaupoista levyjä. Ja kyllä, tämä on ylläri, koska normaalisti haen FreeRecordShopista vaan pornoa ja pornoa ja pornoa. Or not. (Sitä saa netistä.)

Koko matkan ajan ämppäri päällä ja sen verran flegmaattinen olo, etten jaksanut edes vaihtaa biisejä, vaikka ne olivat raskaasti mollivoittoisia. Tai sitten ne sopivat muuten vain olotilaan. Mua pänni lievästi, että olin unohtanut arskat. Aurinko alko tietysti paistaa ja arskojen avulla matkalla mahdollisesti tavatut ihmiset ei olis heti huomannu mun vitutustani.

Iso-Roballa homoja ja kaks tuttua tyttöä. Juteltiin hetki ja naureskeltiin Mamalle. (Ja joo, ei mee kauaa, kun oon siellä kuitenkin taas.) I left. Stupido, eikä mitään tekemistä. Ihme musa raikas. Pakko hankkia jostain jotain sekopäämusaa. "Kokeellista", niinkuin sitä jossain piireissä kutsutaan. Eli siis "paskaa", niinkuin tavikset sitä kutsuvat. I call it muzique.

Tuntien kävelyn jäljiltä pää oli aika tyhjä. Tai ei vaan aika, vaan aika täysin tyhjä. Rautatientorilla oli jotain häppeningiä. Riisuin kuulokkeet korvistani ja suuntasin lavaa päin, jossa soitti joltain pikkukavereilta näyttävä pumppu. Ensin vitutti, mutta kun oli vaan pakko todeta, että junnut soitti hyvin ja semmosella nuoruuden innolla, jota mulla ei ikinä, syistä ja syistä, ole ollut, niin sitten ei enää vituttanut juuri yhtään. Eli runsaasti silti.

Vituiks kaikki meni siinä vaiheessa, kun bändi oli Smak, ja siellä oli tyttö, joka tuns mut. Yksi niistä, joista pyrin eroon. Tyttö puhu puhelimeen, huomas mut, nyökkäs ja tuli kohti. Multa pääs irtoomaan kasvoilta semmonen "voi vittu" -ilme, jonka se, luojan kiitos, käsitti huumorina. Seurasi keskustelu, jossa en jaksanut enää hymyillä pätkääkään ja kun tyttö kysyi siitä, niin suvereenisti taas vetosin väsymykseen. "Joo, pitää nähdä porukalla, ja blaablaablaa..." (Tässä vaiheessa taas motiivit itsellä ihan täysin hukassa.)

Tilannetta paransi vielä se, että bongasin sivusilmällä yhden ystäväni ex-tyttöystävän, jonka viimeiset sanat musta oli ollut, ettei se jaksa enää katsella näin negatiivista jätkää kuin minä. Parahdin "voi vittu", nyt ääneen, ja käännyin juuri sopivasti, ettei tyttö huomannut. Tosin, tytössä ei sinänsä ollut hirveästi koskaan vikaa ollut, mutta sen eräs seuralainen, tyttö, oli ehkä huonokäytöksisin nuori femme, jonka koskaan olen tuntenut, ja siten olin usein näiden kahden ollessa yhdessä näyttänyt tyytymättömyyteni.

Enivei, tää puolituttu tytsky kyseli asioita, joita en halunnut pohtia, 'cause they bring me down. Siten multa sille semmosia ei voi tietää -vastauksia vastauksiksi. "Ennen kuin porukka hajaantuu" on hyvä, lyhyt tiivistys kaikesta. Mä sanoin, etten aio yrittää toteuttaa mitään (koska ei se onnistuis kuitenkaan pelkällä vitun spostilla ja mun resurssit ei riitä muuhun). Ja mun motiivit viime kerran yritykseen oli muutenkin kiinni jossain ihan muissa sfääreissä kuin siinä, että mennään viettämään "vitun hauskaa" iltaa "vanhalla tutulla" porukalla. Vitut! I was simply trying to save my own fucking ass. Ja se meni vituiksi. Mulle ei jääny käteen enää mitään. Paitsi ehkä pelkkää paskaa.

Ja joo, ite tein, ei voi hävetä. I've been dead for ten years already.

Lopulta, kun erosin siitä tytöstä, niin ensimmäisten kymmenen metrin jälkeen alko vaan tuntua yhä paskemmalta ja paskemmalta. Jossain Kaisaniemen puiston kohdalla aloin jo miettiä, että missäs kohtaa on se paikka, johon olen tipahtanut ennenkin. Eroa tässä ja niissä seteissä oli vaan yhtä paljon kuin yöllä ja päivällä. Nyt nimittäin oli päivä ja ne asiat oli tapahtunu yöllä. Vaikka toikkaroin perkeleellisen hitaasti kohti Kalliota sitä rannan viertä, niin jaksoin kuitenkin eteenpäin. Mietin vaan, että omat valinnat, joskin paskat, oma toteutus, joskin typerä ja perseestä, ja lopulta se, että kyseessä olin minä. Mitä vitun väliä? Miljoona kertaa todennut aikaisemminkin, että helvetin hyvä pelastaa muita tämmöseltä paskalta, kun tietää mitä siellä on pohjalla. Deep at the bottom, inside the shit.

Puusa sanoo, että ihminen menee veltoksi, kun sen henkilökohtaisen reviirin ylittää. Se on oikeassa. Sekin miten ihmisille saa puserrettua asioita mieleen, on mennä suorastaan iholle ja olla siellä, "there". Nuorelle on silti miljoona kertaa helpompaa selittää, että "et sä voi tehdä näin", kuin vanhalle spurgulle. Mä en opi. Oon liian kaukana.

Pikkupoikana kuuntelin Metallicaa, Bon Jovia, Ugly Kid Joeta, Raptoria, Nikke T:tä ja Spraykaaleja. Ja paljon muutakin. Jossain vaiheessa .................skip.............. aloin nauttia kaikesta musiikista.

Nyt on vaan pakko sanoa, että goa-trance kuulostaa ihan liian hyvältä. Ankkiksessa viime vkl trancepainotteinen kama sopi hyvin taustalle. Vielä vähän baleaarisemmat olosuhteet ja ibiza-trance ois ollu ehkä vielä parempi vaihtoehto. Mut goaa täysillä oikeissa olosuhteissa, niin väitän, että mulla menis lujaa. Fuck yeah! Kyl mä voisin kuvitella itseni sekoilemassa himmeen jyräyksen tahtiin.

Paha käydä hakee kaupasta jotain trancelevyä, kun ei niistä mitään ennakkotietoja ole. Jotain tarttis tehdä.

Ja miks mieluummin transee ku junkkaa? ... No niin no. Mä vaan diggaan siit enemmän. Mut kyl junkkakin menee. Jos se on hyvää.

Mua kaduttaa jo. Ei mikään ihme. "Hyvästi" näyttää aika rumalta kirjoitettuna. Se saa sanan tuntumaan ylimieliseltä.

...

Siellä oli ihania ihmisiä. En väitä tunteneeni niitä liian hyvin, mutta löysin jokaisesta hyviä piirteitä. Huonot asiat voi aina suodattaa pois omassa mielessä. Jos joku asia ketuttaa, niin siitä tulisi voida puhua tai sen tulisi antaa olla. Kaikkeen tottuu.

Yrityksessäni tuhota itseni olen ainoastaan onnistunut satuttamaan muita. Toiminta sotii arvojani ja periaatteitani vastaan. Olen valehtelija ja tekopyhä. Ja väitän silti vihaavani valehtelua.

Jos normaalilla ihmisellä on edessään kurkku ja tomaatti, ja se haluaa syödä tomaattia, niin se ottaa tomaatin käteen ja puraisee. Jos minä taas haluan tomaattia, saatan tarttua kurkkuun, jottei kenellekkään tulisi mieleen, mitä oikesti haluan.

Jos joku kysyy "miten menee", niin vastaan aiheen vierestä.

Jos joku pääsee liian lähelle, niin siirryn kauemmas. En tahdo kenenkään joutuvan kasvokkain kanssani ilman, että välillämme on vääristävä lasiseinä. En halua, että kukaan joutuu kestämään sitä, mitä olen. Siinä on vastaus siihen miksen koskaan yritä "mitään".

En osaa olla. Olosuhteista riippuen käytökseni vaihtelee ääripäästä toiseen. Hyvä näyttelijäkään ei sinänsä näyttele, vaan "on". Siihen tarvitaan pohjalle kyky olla omana itsenään. En omaa tätä kykyä. Sen sijaan päädyn roolista rooliin ja olen olosuhteiden armoilla.

Ruumiini on pelkkä työkalu, joka toimii muiden ihmisten halujen ja toiveiden mukaisesti. Niiden, joita ei sanota ääneen. Työn lopputulos on virhemarginaaliltaan suunnaton.

Koen itseni taakaksi muille. En hyödytä omana itsenäni ketään. Ei ihmisen arvoa hyödyllä mitatakaan, mutta omalla kohdallani hyöty on peruste olemassaololle. Niin ohut kuin se onkin.

Kasvoni väsyvät. Loputon hymyily tai pehmennetyt neutraalimmat kasvonilmeet luovat otsalleni uurteita. Hymyilen, vaikka sattuisi, jos ympärillä on yleisöä. Aurinkolasit peittävät silmäni, joista pelkään totuuden heijastuvan.

Jossain syvällä sisälläni palaa vielä halu. Halu jostain omasta. Mutta se on heikko ja kahlittu.

Aina on liian kauan. Aina ei jaksa. Ei jaksa enää.

...

- Onko tässä mitään pointtia? Kyllä vai ei? Onks tää pelkkää kusetusta koko juttu vai jotain muuta? Jos joku kysyy, niin valehtelen sulavasti vaikka parhaalle frendille.

+

Leikittelen ajatuksella hyvinlaadituista tekstiviesteistä. Tällä kertaa meni taas yli. Laitoin ihmisten maailmassa liikkeelle viestin, joka olisi ehkä kuulunut mieluummin tänne. Sanoin ihmiselle hyvästi sanoilla, jotka ovat tämän maailman ulkopuolella. Konkretia puuttui. Ja viestin sisältö saattoi satuttaa. Mä en vaan opi.

Viimesessäkin yhteydenotossa tämä ihminen opetti mua kirjottamaan parempaa suomea. Mä osaan vaan ihan vähän jotain. En tarpeeksi. Se ihminen taas oli paras kirjoittaja, jonka tunsin.

Lyhyesti voisi sanoa, että Ankkapuiston eilistä bileiltaa parempia ulkoilmabileitä, ja suoraan sanottuna bileitä yleensä, ois saanu etsiä Suomesta ehkä sieltä Seinäjoelta. Paikalla oli ehkä parhaimmillaan jotain 300 ihmistä ja livemusa raikas puol 11:een asti. Aurinko paisteli niin, että sen alla palo. Ilma oli kuuuuuuuuuma, muttei ihan liiiiiiiian kuuma. Paloin silti. Ihmiset hyppi ympäriinsä puolialasti.

Tosin seuraavan kerran kun löydän itseni sieltä, niin pitää varmaan vetää pameja ja viinaa. Siitä kun ei tule kovin sekaisin, mutta silti ihan sekaisin. Kaikkea sitä oppii.

Vois sanoa, että eilen oli ehkä parhaita kesän lauantaipäiviä olla puistossa. Ne, jotka ei ollu, menetti paljon. Niiden menetys.

Lähdin pitkästä aikaa Milarin kanssa Baarikärpäseen. Oltiin siellä jo joskus tilkka ennen yhtätoista. Paikalla oli, jeejee, Cheddar. Ei siis se juusto, vaan se artisti. Jauhettiin sontaa ja se promos uutta levyään. Pitänee tsekata.

Kävelin BK:n ympäri ja bongasin saman tytön, jonka olin nähny Swengissä kerran ja HEO:ssa toisen. Tosin sillä tokalla kerralla molemmat vaan totes, ettei muistanu toistensa nimiä. Ja miks ois pitäny?

Joka tapauksessa tää tyttö lyöttäyty seuraan, koska oli siellä vielä sillä hetkellä yksin. Jonkun ajan päästä se hihkasee, kun näkee jonkun tuttavan, ja säntää narikalle. Mun kaveri kattoo perään, miettii hetken ja hihkasee paljon lakonisemmin saman nimen, jota tää tyttö oli juuri hihkunut. Kävi siis ilmi, että tää HEOtyttö tuns mun kaverin kaverin. Ja oi kaikilla oli taas niin mukavaa.

Mä en silti ollu parhaimmillani. Koska oltiin BK:ssa niin mulle oli jotenkin jääny semmonen lihatiskifiilis, ja kun tällä swengitytöllä oli semmoset "haku"kuteet, niin jauhoin tietysti siitä kuinka sen pitäis varmasti löytää munaa heti vaan jos haluis. En sitte jaksanu miettiä sitä, että se ei ollu siellä munan takia, vaan muuten vaan etsimässä jätkää. Sillä on eroa. Mulla oli viinaa päässä ja levy jääny jumiin. Tyhmä olen. Mitä väliä?

Olin mennyt baariin ihan ilosena ja vielä baariin, jossa suurin osa kokonaisuutta koostuu tanssilattiasta. Mutta mä en käyny heiluttamassa persettä kertaakaan. Mitä mä siellä sitte tein? Paitsi tarjosin taas juomia naisille. Hyvähyvä.

Alko vituttaa, kun tiskillä ulkomaalainen baarimikko laskutti kahdelta tytöltä 10€ liikaa. Tyttöjä ei tosin vissiin kiinnostanu. Mun oli silti pakko valittaa sinne tiskille. Hyödytöntä.

Miestenhuoneessa taas hyviä juttuja mustien jätkien kanssa. Niiiiiiiiiiin, ja ne mun hiukset! Ne oli täysin laittamatta. En ole koskaan yrittänyt luoda mitään totista lookkia, vaan enemmänkin pyrin näyttämään papukaijalta. Tai vois ehkä sanoa, että näytän pellemmältä kuin Pelle Miljoona.

Siinä kahden jälkeen tuli ylitettyä taas joku kriittinen piste. Juttelin swengitytön kanssa ja joku blackdude tuli iskemään sitä. Mä heitin tytölle, että lähden, ja jätin sen siihen. Samalla kättelin sitä mustaa jätkää ja kuittasin, että "you won". Vaikkei sille ollut mitään tarvetta enkä tosiaankaan tarkottanut sitä. Ja jos nyt otetaan vielä huomioon se, että sitä tyttöä ei se jätkä kiinnostanut pätkääkään, niin hyvähyvä minä taas. Kavereille en sanonu mitään. Viimenen kuva, joka painautu mieleen, oli tyttö istumassa baarijakkaralla katsomassa jokseenkin surullisenhämmästyneenä mun perääni, kun lähden. Enkä osaa selittää edes itselleni miksi lähdin. Nuori, kaunis ja mukava tyttö. Just like any of them. Nyt niillä kasvoilla on kuitenkin nimi.

Tähän kohtaan voisin taas kirjoittaa mitä kaikkea matkalla himaan tapahtui, mutta hävittäisin sen kuitenkin. Sanotaan vain, että lopputuloksena tuhosin kännykästäni reilun 1/4 ihmisten numeroista. Heolaiset ja inttitutut ja muita... kaikki pois. Mihin mä niitä numeroita muka tarvitsen?

Tässä kohtaa järkevä ihminen toimii taas eri tavalla, mutta mä en olekaan kovin järkevä.

Mulla on kännykässä ainakin yks vanha viesti heolaiselta tytöltä. Se viesti muistuttaa mua lupauksesta, jota en pitänyt. Nyt se näkyy pelkkänä numerona. Viestin sisältö on semmonen, että säilytin sen alunperin muistuttaakseni itseäni, että voin joskus saada jotain hyvääkin aikaan. Mutta ajat muuttuu.

Vahingossa jäi vielä yhden tytön numero roikkumaan nimellä. Sille olin lähettänyt eilen viestin ja nähtävästi hyvin epäselvästi selittänyt miksi teen mitä teen. Eli tuskin kovin hyvä selitys. Joka tapauksessa mulla on nyt kännykässä odottamassa viesti - vastaus ja kysymys - tytöltä, joka ei ymmärrä ja jonka ei tarvitse. Se on viimenen numero, joka lähtee. Pidän yleensä kiinni itselleni humalatilassa tekemistä päätöksistä. Luotan (varmaan turhaan), että humala selventää ajatteluani, ja pystyn tekemään parempia ratkaisuja pää sekaisin kuin selvällä mielellä.

Millä sanoilla kertoa ihmiselle, että poistaa sen elämästään?

Jos olisin tehnyt tämän oikein, eli niinkuin se olisi pitänyt tehdä, niin olisin hävittänyt numerot mitään ilmoittamatta. There's no glory in this.

Pääsinpähän peruuttamaan tapaamisen, johon ei olisi muutenkaan varmaan saapunut juuri ketään. Jee!

Eikä muuten ollu minkään tason ylläri. Menee taas siihen, että jokaiselle ihmiselle pitäis oikeesti soittaa, että joku innostuis jostain. Mut siihen ei pysty. Vielä ei vituta. Tää ei mitenkään haittaa mun viinanjuontiharrastusta. Ulkona paistaa sentään se aurinko.

Hesari oli taas väärässä. Ulkona paistaa aurinko pilvettömältä taivaalta.

Hei vitsi, onneks mun medialukutaito on niinq saanu mut suhtautuun silleen kriittisexti tohon lehdistöön.

Täytynee käydä Alkossa.

Then there's always the cash.
Selling your soul for some trash.

---

väliaika

---

---

kahvia&pullaa

---

Paavi vittuilee Amnestylle. Hyvähyvä. Juurikin näin.

---+---

Ja silloin joskus, kun shiia-aate syntyi, niin se syntyi juuri sen takia, että shiiat kammoksuivat uskonnollisista erimielisyyksistä ja perimyskiistoista aiheutunutta sisällissotaa ja verenvuodatusta.

Girl: "I want you to fuck me like you've never fucked me before."
Guy: "But, I've never fucked you before."
The girl raises an eyebrow and looks at the guy with a look of disbelief in her face.
Guy: "Or maybe I'll just shut up."

Ja kuka perhana oikeesti? Kun miettii vielä. Who the fuck would survive in rehab without a cocktailcabinet anyway? En minä ainakaan.

Hesari sanoo, että huomenna ei aurinko juuri paista. Kiitos tästä Hesari.

Kaikkihan sen tietää ettei BBC tosiaankaan mikään puolueeton uutiskanava ole, mutta täytyy sanoa, että joskus sieltä tulee ihan suorastaan hauskaakin ohjelmaa. Nyt niillä oli valittu kaksi haastateltavaa joiden piti olla toinen toista mieltä ja toinen toista. Ja sille ekalle, joka oli kanavan kanssa eri mieltä, syötettiin kriittisiä ja vittumaisia kommentteja ja annettiin vähemmän aikaa vastata. Sitten kun tuli tän toisen haastateltavan vuoro, niin siltä kyseltiin kuinka "hienoa" ja "järkevää" tämä ja tuo on. Muuten hyvä idea propagandatelevisiolle, mutta tää toinen haastateltava ei ollutkaan yhtään samaa mieltä siitä, mitä toimittaja sen suuhun yritti tunkea. Ja siitähän tuli aika hirveetä selitystä siltä haastateltavalta. "Te ette nyt ymmärrä..." Ja toimittaja totee haastattelun jälkeen tylsistyneesti, että nyt meni vituiks.

Ei se mitään. Homma jatkuu. Seuraavaks haastattelijanainen haastattelee jonkun hyväntekeväisyysjärjestön mammaa siitä, kun hyväntekeväisyysjärjestö on joutunut vetäytymään joltain alueelta, koska siellä on ollu väkivaltasuuksia järjestön henkilökuntaa vastaan. Eli ihan hyvä syy haastatella, MUTTA SE TYYLI! "Ai että teidän mielestä on oikein, että te lähdette sieltä heti, kun alkaa pelottaa ja jätätte ihmiset sinne kärsimään sodan jalkoihin ilman ruokaa ja turvaa?", tenttaa haastattelija. En kattonu ruutua, mutta oli pakko kääntyä kattomaan, että minkälainen ämmätoimittaja (vitut mikään toimittaja edes) siellä oikeen selittää. Ei tajunnu se kiltti hyväntekeväisyysjärjestön täti kysyä toimittajalta kiinnostaisiko sitä mennä itse sinne ammuttavaksi. BBC! Vitun ihana kanava.

Jos Bush tai Blair raiskais jonku koulutytön, ni BBC uutisois sen posiitivisena uutisena. Ja tietty jos Israel ydinpommittaisi koko Arabian niemimaan (pl. Israel), niin se olisi varmasti "helvetin hyvä juttu". Kunnon uutispamaus.

+Ja opin myös tänään, että Soundatan huolto sijaitsee Arabianrannassa.

Hyvä lähteä soittamaan, kun vehkeet hajoo. Tänään viemään PA korjattavaks, ja siellä ne tuskin voi tehdä mitään ennen ku ne saa varaosia Saksasta. Onneks se on sentään lähellä. Jos mulla ois 2500€ ylimäärästä, niin tiedän aika tarkalleen mitä kävisin ostamassa.

Ja miks meen johonkin häihin fiittaamaan? Oisin mieluummin Pattayalla.