IRC-Galleria

Näin vuoden lähestyessä loppuaan, haluaisin kirjoittaa pienen tiivistelmän tästä vuodesta. Täytyy todeta ihan alkuun, että tämä on ollut yksi elämäni parhaimpia vuosia.
Viime vuonna kävin kaivon pohjalla; syvällä suossa. Sairastuin tyreoidiittiin, joka minun tapauksessani laukaisi sellaisia oireita että sain bipolaarin diagnoosin.
Maniaksi diagnosoitua tilaa seurasi masennus, kuten tyypillistä on. Sen kanssa taistelin koko syksyn 2017 pitkälle talveen 2018. Syksy 2017 oli koko elämäni vaikein. Taistelin masennuksen kanssa taloudellisissa vaikeuksissa puolityöttömänä, mutta sitten alkoi tapahtua.
Ensimmäisenä muuttuivat työkuvioni. Pääsin vaihtamaan nykyisen työpaikkani sisällä osastolta toiselle: paikallisuutisiin (Uudenmaan alueuutiset). Työ on ollut todella haasteellista, mutta samalla nautinnollista ja olen oppinut kokonaan uuden työnkuvan. Olen päässyt niin toimittamaan, kuin kuvaamaan ja leikkaamaan ja tekemään grafiikkaa. Uutta olen oppinut valtavasti.
Minulle freelancer -elämään tottuneelle tässä on ollut sulattelua, kun olen paahtanut täyttä listaa useamman kuukauden ja muutenkin aika runsaahkosti töitä miltei koko vuoden.
Tänä vuonna toimitin myös ensimmäisen radion suorani, joka oli henkilökohtaisella urallani hyvä saavutus. Myös jokusen kolumnin olen julkaissut, vaikka inspiraatio oli masennuksen aikaan katkolla.
Perinteisen Roskilden matkan (jonka viime vuonna jouduin jättämään väliin sairastumisen takia) tein myös. Sitä seurasi pari Norjan matkaa. Kävin myös ensimmäistä kertaa elämässäni Indonesiassa. Siellä kävin tervehtimässä suomalaista ystävääni, joka on muuttanut Balille. Matkustin serkkuni ja ihanan tyttäreni kanssa, joka nyt on jo 15,5 vuotias nuori neitonen. Mona suunnitteleekin tulevaisuutta jo ja lukiovaihtoehtoja... Aika näyttää, mihin päätyy.
Balin reissun jälkeen elämääni asteli mies.. Täysin yllättäen. Olin hyvin vakaumuksellinen sinkku; kyseenalaistin pitkälle koko parisuhteen konseptin. Minun ei pitänyt pariutua enää lainkaan.
Mutta mieli muuttui... tapasin ystäväpariskunnan kekrijuhlissa ihmisen, johon tykästyin heti. Meillä synkkasi ja eipä aikaakaan mennyt, kun - serkkuni sanoja lainatakseni- "me päätettiin olla me" (Viittaus Sannin tms. suomalaisen artistin biisiin ehkä havaittavissa. Noh. Serkkuni nyt sattuu olemaan fani...)
Näin on tämä vuosi vierähtänyt ja se on ollut upea! Toivon, että ensi vuodesta tulee yhtä ihana ja haasteellinen...
Toivotan kaikille lukijoilleni hyvää uutta vuotta 2019.