IRC-Galleria

Ystäväni kysyi hiljattain, miten on mahdollista, että Euroopan energiantuotannon omavaraisuuteen on herätty vasta nyt.
Toimittajakollegani (eri ystävä) kuvaili Venäjää "puolen Euroopan bensa-asemaksi".

No. EU:ssahan meininki on se että mentaliteetiltaan erilaisia maita on yhdistetty:
Pohjoismaissa ollaan jämptejä ja viilataan pilkkua. Mitä etelämmäs mennään, sitä enemmän höllätään menoa. Italiassa ja Ranskassa mussutetaan patonkia. Kreikassa nukutaan siestaunia. Viinin kulutuksen määrästä puhumattakaan...

Euroopassa ollaan "nukuttu kuin Ruususen unta" - lainatakseni tasavallan presidentti Sauli Niinistön sanoja. (Tosin tuolloin hän puhui Suomesta ja koronakriisistä).

Sofi Oksanen on jo pitkään puhunut siitä että Venäjä on jo tullut. Krim vallattiin jo 2014.
Itse ennustelin näitä skenaarioita jo viisi vuotta sitten mutta puheeni leimattiin hullujen huoneelle joutavan puheeksi ja jouduin sensuroimaan blogiani. (Edit 2024: Puhuin tuolloin myös siitä että Venäjä liittoutuisi Pohjois-Korean kanssa, koska tästä oli merkkejä nähtävillä jo vuosia aiemmin.)
(Mainittakoon että kärsin tuolloin kilpirauhasen hoitamattomasta tyreoidiitista. Oireet googlaamalla voi päätellä, että kyseinen tila on omiaan lisäämään pelkotiloja).

Mutta onko järjen käyttö pelkoa? Olisiko Euroopassa voitu miettiä energian omavaraisuutta jo viisi vuotta sitten?

Eipä se nyt vielä haittaa. Nythän on kevät ja lehdetkin puhkeavat pian kukkaan.
Mutta jospa nämä patonginsyöjät olisivat hieman miettineet sitä, että toisinaan talvet ovat kylmiä myös Euroopassa - jopa eteläisessä.

Sitä tuuli- ja aurinkovoimaa kannattaisi rakentaa nyt. Mutta vähän vaikeaa kun talous on *askottu koronatoimilla.