IRC-Galleria

Kello on kahdeksan. Minä seison pihalla tuulipuvussa. Kävelysauvojen ranneremmit ovat niin kireällä, että sormia paleltaa. Päättäväisesti lähden puskemaan tuulta päin. Mp3-soittimesta on patterit loppu, joten hoen ajatuksissani Full Metal Jacketista tuttuja marssitusvärssyjä. Kävelen 35 minuuttia. Sitten käyn suihkussa, venyttelen ja syön ruisleipää.

Hetken päästä haen kaupasta sokeria, munia, tuorejuustoa ja kermaa. Ulkona sataa vettä, mutta minulla on hyvä mieli. Eero herää yleiskoneen hurinaan neljä kertaa.

Orivedellä jäätelöä syödessäni ymmärsin, että se on aivan sama kumpaan suuntaan ysitietä ajaa, aina on menossa kotiinpäin. Jo on metka tie!

Kesäisen (lue: hektisen) päivän töissä poljin pyöräni aution talon autioon pihaan. Tiesin, että veli hengailee jossain päin kaupunkia kuuntelemassa elävää musiikkia ja siippa juoksee pitkin peltoja elokuvaa kuvaamassa. Äidin olisi pitänyt olla kotona, muttei ollut. Ovet olivat lukossa eikä pöydällä ollut minkäänlaista lappua, jossa olisi kerrottu koska ihmiset palaavat ja kehoitettu syömään.

Kukaan ei huomioinut minua.

Päästin koirat ulos ja nappasin kaapista palan suklaata. Päätin, että istun tietokoneen ääressä tasan niin kauan, että joku tulee ja grillaa kanssani lohta. Olinko saanut ihan kokonaan sitä suklaatakaan syötyä, kun mieleeni putkahti täysin hullu ja absurdi ajatus: grillaan yksin.

Olen aamun jälkeen tavannut pitkälti toistasataa ihmistä ja keskustellut ainakin kahdenkymmenen kanssa. Jos vaikka yrittäisi olla hetken niin, ettei näe eikä kuule ketään. Olla vain.

Koirat jaloissani lastasin tarjottimelle lohet, kalamausteen, folion, kesäkurpitsaa ja aseet ja kipitin alakertaan. Valitsin mp3-soittimesta vain rauhalliset, mahtipontiset kappaleet. Aurinko painui hitaasti metsän taakse, kun kalat tirisivät grillissä.

En puhunut kenellekään moneen tuntiin. En sanonut sanaakaan edes kahdelle pikkukoiralle, jotka jaksoivat jonkin aikaa hyppiä ja kerjätä. Se tuntui hyvältä. Ehkä pitäisi koittaa olla yksin enemmän ja puhdistaa aivot kaikesta epämääräisestä diipadaapasta, mitä ihmisten kanssa tulee päivän mittaan jauhettua.

Rauman taidemuseossa on tällä hetkellä äidin opiskelijoiden lopputyönäyttely. Siellä on sellainen suuri paperipala, jossa on kaksi valtavaa hiilitahraa. Toinen on syntynyt niin, että taiteilija on laittanut paperin päälle hiiliä ja nukkunut niiden päällä. Toinen on tehty muuten samalla tekniikalla, mutta taiteilija on ollut ensin 17 päivää puhumatta. Ero on huomattava. Käykää ihmeessä katsomassa!

(Ainakin ne tuhannet raumalaiset, jotka käyvät lukemassa päiväkirjaani joka päivä.)

Eilen täysin vapaaehtoisesti nostin läppärin syliin ja kirjoitin runon. Siitä tuli todennäköisesti huono, joten en suurin surminkaan aio kopioida sitä tänne.

Tulin siinä samalla ajatelleeksi, että mistä runoilijat oikein repivät aiheensa? Jotenkin niiden on pakko tulla oikeista tilanteista ja tunteista, koska muussa tapauksessa he joutuisivat valehtelemaan. Niin tai siis totta kai kirjailijat valehtelevat! Johan se nyt kävisi tylsäksi lukea valtavia tiiliskiviromaaneja lähiöisien elämistä, joissa ei tapahdu oikeastaan mitään.

Yhdella kirjoittamisen kurssilla opettaja kertoi meille, että hän oli saanut hurjasti kukkia kirjoitettuaan radiokuunnelman pariskunnasta, joka yritti saada lapsia siinä onnistumatta. Maallikot kun eivät tajua, ettei tekstien tarvitse tulla tosielämästä. Haha! Tollot!

Kurssin jälkeen olen yrittänyt skarpata näiden hommien kanssa, mutta silti minusta tuntuu, että Apulannan Tonilla ei ole mennyt naisensa kanssa hyvin pitkiin aikoihin.

Olen myös viime aikoina lueskellut nuorten kirjoittamia runoja. Totta kai ne tuntuvat vähän töksähtelviltä sen jälkeen, kun on tenttinyt kaiken maailman Mannereita ja Leinoja. Silti minusta on hienoa lukea jotain, mitä ei tarvitse hampaat irvessä tulkita. Teiniangsti höystettynä kliseillä toimii. Ja siitä tietää ainakin, että se kumpuaa autenttisesta tilanteesta. Mikäs sen hienompaa kuin lukea, miten joku muukin on joskus painautunut pilottitakkia vasten pikkumopon tarakalla tai katsonut toista syvälle silmiin kyykkykessulla roskiksen takana.

Ollapa jälleen nuori...

Kesän ekat rusketusraidat näkyy! Jeeee!

Harmi vaan, että ne ovat kirkkaan punaiset.

Kärvähdin töissä.

Pitihän se arvata.

Yritin olla kovin varovainen ja lääpin itseeni reilusti aurinkorasvaa aamusella, ennen kuin lähdin. Unohdin sitten lisätä kertoimia tauolla, ja tulokset näkyivät heti.

Mahtista.

Mutta positiivisena asiana on sanottava se, että töissä tuntuu tätä nykyä ihan lomalta, kun koko ajan haisee hieltä ja aurinkorasvalta. Mikäs sen seksikkäämpää? Tervetuloa nuuhkimaan.

Ei ole mitään rajaa sillä, miten typeräksi tuntee itsensä, kun yrittämällä yrittää olla ajattelematta jotain.

Näin eilen ensimmäistä kertaa elämässäni kuolonkolaripaikan. Ajelimme Vampulan läpi ehkä tunnin sen jälkeen, kun auto oli napannut moottoripyörän kylkeensä. Vpk oli ohjaamassa liikennettä ja pesi letkulla tietä. Ruumis ja haavoittuneet oli jo kärrätty sairaalaan, mutta näky oli silti kammottava.

Auto oli tuhannen pärsässä. Prätkä oli vääntänyt sen mutkalle. Moottoripyörä oli porautunut niin syvälle auton kylkeen, että siitä näkyi vain takapyörä ja hieman tarakkaa.

Äiti meni veteläksi ja ajoi loppumatka Turkuun seitsemääkymppiä. Meidän äiti, joka on aina ollut ylpeä siitä, ettei saa ylinopeussakkoja, koska enkelit suojelevat häntä ratsioilta. Toivottavasti nekin enkelit saavat nyt pienen loman, kun tämän perheen naiset ajelevat hetken sydän kurkussa.

Nyt on tylsää.

Googleta hakusanoilla: "(Nimesi) on" (esim. "Matti on") ja kopioi viestiin 10 ensimmäistä tulosta.
Näin saat tietää itsestäsi jotain mitä et ole vielä tiennyt.
Muistakaa laittaa hakusanaan lainausmerkit mukaan tai muuten ei tule mitään.

1. Pauliina on tämän kevään ylioppilastodistuksellaan yksi niistä harvoista, jotka pääsevät aloittamaan opiskelut suoraan lukiosta. (Yeah, right..)
2. Pauliina on ollut mukana jo yli 10 vuotta. (Jopa yli kaksikymmentä!)
3. Pauliina on tehnyt yhteistyötä intialaisten muusikoiden kanssa mm. Kriya- yhtyeessä, joka julkaisi ensilevynsä tammikuussa 2006. (Yhteistyötä, mutta millaista?)
4. Pauliina on suomalainen naisen etunimi. (No shit?!)
5. Pauliina on tällä hetkellä virallisesti vain suomalainen. (Luoja minua ainakin ruotsalaisuudelta varjelkoon...)
6. Jyri Kullamaa on tehnyt hänen rintojen suurennuksensa ja Pauliina on lopputulokseen erittäin tyytyväinen. (Kyl juuu. Hianot tuli. Pomps pomps pomps.)
7. Siitä pitäen Pauliina on kasvanut saksofoninsa kanssa. (...kilpaa.)
8. Pauliina on toteuttanut työnsä haastavasta ja mielenkiintoisesta aiheesta. (Google on selvästi minua edellä. En ole vielä edes aloittanut.)
9. Pauliina on kristitty ja hänen aviomiehensä on hindu. (Siinäpäs hetkeksi sulateltavaa.)
10. Pauliina on opettanut kaikkia eri kanteletyylejä 5-kielisestä konserttikanteleeseen. (Niin että se ainakin todistaa sitä suomalaisuutta.)

Olipas nastaa. Tehkää perässä!

Mouhijärvellä tapahtuu loppujen lopuksi hyvin vähän sellaista, että valtakunnalliset mediat kiinnostuisivat. Ei täällä tapahdu kovin paljon sellaistakaan, mitä jaksaisi lukea paikallislehdestä. Tänään kantautui kukkapihalle kuitenkin sen sortin juoruja, että sai miljoonissa huhuissa marinoitu kaupantätikin seistä pitkään monttu auki.

Käytin myös itselleni hyvin epätyypillistä huudahdusta "EIKÄ!?". (Terhiltä opittu, kiitti vaan)

Saamistani tiedonrippeistä kokoan teille seuraavanlaisen raportin:

Viime yönä jotkut järjen jättiläiset anastivat Kankaanpäästä ilmeisesti suurehkon kuorma-auton ja suurehkon kaivinkoneen. Auton avulla he kuljettivat kaivinkoneen Mouhijärven Osuuspankin pihaan ja ryhtyivät jyrsimään automaattia seinästä.

Kyllä! Kaivinkone, seinä, pankkiautomaatti.

Tässä välissä huomautan, että pankin yläkerrassa asutaan, joten tuollainen ex tempore seinänpurku olisi hyvinkin saattanut olla vaarallista.

Hälytys pärähti luonnollisesti heti Nokian poliisissa, josta lähdettiin hippulat vinkuen ajamaan tännepäin. Rosmot ymmärsivät sen ja jättivät hommat kesken. Seinään jäi reikä sille kohtaa, missä automaatti oli ollut. Rahaa eivät hämärämiehet saaneet latin latia, koska aika loppui kesken.

Koko juttu on traagisuudessaan aivan käsittämättömän huvittava. Nauran teille, tyhmät varkaat! Niin että kun luette tätä, niin tietäkää se :D.

Eikös Eura ole Kankaanpäässä päin? Eikös siellä asu sellaisia poikia, joilla on tällainen ollut verissä? Hmm...

Älkää kertoko kenellekään, mutta minä aion nyt käyttää Suomen suurinta nettiyhteisöä markkinointitarkoituksiin.

Standard Issue Death -yhteisössä joku jo huuteli haluavansa ostaa demon. Koska niitä lojuu huoneeni lattialla muutama sata, ajattelin, että pistetään nyt sitten kauppa pystyy!

Lupaa bändiltä, teostolta tai keltään muultakaan ei ole. Mutta niin kuin jo aikaisemmin olen todennut, anteeksi on helpompaa saada kuin lupa.

Jos siis haluat SIDin demon itsellesi, toimi seuraavasti:

1. Laita neljä euroa tilille 448012-51467 / Pauliina Hautala
2. Lähetä nimesi ja osoitteesi sähköpostiin paukkelo@hotmail.com tai kommaa se tänne
3. Odota sormet ristissä pari päivää ja kuuntele sillä välin Time&Dustia osoitteessa http://www.mikseri.net/artists/standardissuedeath.64743.php

Postituskuluja ei ole. Tai siis on, mutta Kekkonen kustantaa. Tilaa itsellesi ja kaverille kanssa!

Minulle ei liene suuri vaiva saada näihin demoihin muuten nimmareita, joten jos sellainen kiinnostaa, niin sanot vaan. (Juuso näkee tän ja syö mun pään, kun oon teettänyt niille lisähommia)