IRC-Galleria

Kävin taannoin mielenkiintoisia keskusteluja kuvauspäivän aikana - kuten yleensäkin toimittajien kanssa. Toimittajathan ovat lähes poikkeuksetta humanisteja ja heidän kanssaan tulee juteltua yhteiskunnasta, politiikasta, oikeustieteestä; pikemminkin näin, kuin esimerkiksi auton korjaamisesta.
Jossakin määrin näen itsenikin toimittajana. Olenhan siitä ammatista haaveillut jo nuoresta asti, mutta päätynyt erinäisten kuvioiden johdosta kuvaajaksi. Olen toki toimittajan työtäkin tehnyt ja pitänyt siitä kovasti. Esimerkiksi opiskeluaikoina olin radiossa harjoittelussa ja nuorempana tyttönä tein Hangon Lehteen avustajana töitä.
Ehkäpä siksi päässäni onkin kaikenlaisia aivoituksia, joista nyt tähän kirjoitan viimeaikaisimmat.
Ajatukseni on, että jokainen ihminen on tietyllä tapaa reportteri sosiaalisen median myötä. Mehän omalla tavallamme toimitamme juttuja arjesta: perheestä, kodista, siivouksesta, ruuan laitosta ja matkailusta. Kokoamme suuria kuvareportaaseja matkustaessamme. Levitämme valtavasti tietoa esimerkiksi matkablogien myötä ja kokonaisina nettikuva-albumeina, joita on kuvattu eri puolilta maailmaa.
Kameratekniikasta nykyaikana viis veisataan: sehän on jo - kauniimpaa sanaa käyttääkseni sen rais-alkuisen sijaan - tärvelty. On kännykkäkameraa ja go-prota, joiden varhaisemmat versiot varsinkaan, eivät turhalla laadulla koreilleet. Lehdet ja televisiokanavat eri puolilla maailmaa kuuluttelevat katsojien videoiden perään. Lähetä kuvaa, lähetä videota, oletko amatöörikuvaaja? Tervetuloa kaikenkarvaiset materiaalit.
On kliseistä puhua median murroksesta. Siitähän on kuulemma puhuttu jo toista kymmentä vuotta. Mutta fakta on se, että sosiaalinen media on jyrännyt oman osuutensa tiedottamisesta. Jokainen ihminen voi toimia omalla tavallaan reportterina.
Tiedon jakelu on muuttunut. Emme hae enää perinteisesti informaatiota yksinomaan sanomalehdestä tai television uutisista. Perinteinen sanomalehtimies on kuollut ja kuopattu.
Journalistinen laatu on eri asia. Voi toki olla luotettavampaa tietoa lukea esimerkiksi Helsingin Sanomien kuukausiliitteen reportaasia, mutta toisaalta myös reissublogit ja facebookissa julkaistut kuvakokoelmat tarjoavat vähintäänkin yhtä rehellisen kuvan esimerkiksi Indonesian matkalta. Pystymme tällaisistakin matkakertomuksista päättelemään paljon ja tiedonhakumme on huomaamattakin käynyt sosiaalisen median kautta sanomalehden sijaan.
Poliitikoistakin etevimmät ovat ymmärtäneet sosiaalisen median voiman, kuten twiittaavat ministerimme ja Barack Obama, jonka HS:n 4.2. ilmestyneessä lehdessä kerrottiin tehneen vaalikampanjaansa suuresti sosiaalisen median kautta. Poliitikothan voivat järjestää omaa tiedottamistaan myös nettiblogien ja vaikkapa twitterin avulla. He eivät aina tarvitse mediaa tiedottamiseen. Tällaisessa tapauksessa media puolestaan päätyy usein siteeraamaan "bloggaavan" tai "twiittaavan" ministerin tai muun poliitikon sosiaalisen median sisältöä.
Kenties tämä kaikki johtaa lopulta siihen, että meillä on tulevaisuudessa valtavasti työttömiä toimittajia ja kuvaajia. Sankoin joukoin puolestaan löytyy sosiaalisen median "toimittajia". Meitä tavallisen arjen sankareita raportoimassa elämäämme maailman eri kolkista aina omaan kylpyhuoneeseemme asti - kenties sisustusartikkelin parissa.