IRC-Galleria

Kreikassa yli 30 vuotta asunut tätini puuskahti kerran maailmanpolitiikasta puhuessaan, että miksi Yhdysvallat ”tulee meren takaa” puuttumaan asioihin, jotka eivät heille kuulu.

Tädille voisi vastata, että Yhdysvallat haluaa olla maailmanpoliisi. Tädille voisi myös vastata, että Yhdysvallat on kuin norsu posliinikaupassa.

Näinä jännittävinä aikoina voidaan havaita, että Nato oikein himoitsee itärajaamme. Ja piisaahan sitä: 1300 kilometriä veli-Venäjän läheisyyttä.

Suomen luonnosta viis veisataan siinä kohtaa, kun itäraja päästään miehittämään tukikohdilla. Suomen yli tullaan käytännössä ”tallaamaan”, jos Suomi liittyy Natoon. Puhumattakaan niistä konflikteista, joihin Suomi on pakotettu osallistumaan, jos astumme Naton riveihin.

Mutta näitä asioita eivät ymmärrä (tai ajattele) noin 68 prosenttia kansasta – tuoreimpien kyselyiden mukaan. Loput noin 30 prosenttia jäävät toivomaan rauhaa, joka tuskin jää osaltamme pysyväksi, mikäli kolmas maailmansota alkaa.

Täällä ajatellaan vain että Nato säilyttää turvan ja rauhan, mutta ei ymmärretä, että Nato saattaisi käyttää hyväkseen Suomen positiota ja turvattomuuden tunnetta.

Tavallaan kolmas maailmansota on jo alkanut. Sota Ukrainassa pitkittyy entisestään, kun länsimaat toimittavat maahan satamäärin raskasta kalustoa ja pääsevät samalla mahtailemaan omalla ase-arsenaalillaan kuin kylmässä sodassa konsanaan.
Ja Venäjä tietysti vastaa – mitäs muutakaan. Kun suurvalta päättää johonkin tulla, niin se tulee.