IRC-Galleria

Tänään tapahtui seuraavaa: minä olen tunnetusti laiska, mutta olin silti saanut työpisteestäni aikaiseksi hyvin suuren määrän roskaa. Kärryissä oli melkein kuutio multaisia kukkalevyjä, puhki vettyneitä pahveja ja kuihtuneita kukkasia, jotka lilluivat toissapäiväisessä kasteluvedessä. Olin tuuppaamassa tätä komeutta kohti roskalavaa, kun törmäsin työkaveriini, joka oli matkalla samaan suuntaan.

Minä: "Oisiks kiva ja veisit nääkin?"
Hän: "Joo."
(Kärry vaihtaa kuskia.)
Hän: "Kiitos."

KIITOS?! Kuinka automaattisesti voivat kohteliasuudet ihmiseltä tulla, kysympähän vaan.

Pienimuotoinen itsereflektointi toi minut seuraavan kysymyksen ääreen: onkohan minulla jonkinsortin syömishäiriö?

Herään aamulla joskus aikaan äks. Vapaapäivinä toisinaan pujotan sauvat käsiin ja kierrän reippaan lenkin Mouhijärven slummien hiekkateitä ja pelkään koiria. Sitten tulen kotiin, venyttelen, käyn suihkussa ja all that jazz. Aamupalaksi olen paria poikkeusta lukuunottamatta syönyt jo pari kuukautta lautasellisen puuroa ja omenan. Aina puuroa ja omenan. Paljon kuitua ja vähän rasvaa.

Hrr...

Sitten elän terveellisesti lounaaseen. Jos olen töissä ja joku on raahannut pullaa kahvihuoneeseen, syön lounaaks kahvin ja pullan. Tai sitten juon sen kahvin ja syön ruisleipää. Jos olen kotona, paistan itselleni nuudeleita pannulla tai vedän kylmän makkaran vaalean leivän päällä.

Havahduin eilen myös siihen tosiasiaan, että minulla on kolmessa paikkaa suklaata piilossa. Piilorasvaa, kirjaimellisesti! Onkohan siinä kuningasajatuksena se, että jos ei näe kun suklaa kuluu, niin se ei silloin kulu?

Loppu tällaiseen on saatava, joten täten lupaan ja vannon Teille, rakkaat gallerianistit, että tästä päivästä lähtien alan taas vieroittautua sokerista. En sillee radikaalisti, mutta odotettavissa kuitenkin jonkinlainen kylmä kalkkuna. Yritän pitää aamulla aloitetun linjan iltaan saakka. Katsotaan miten äijän käy.

Paitsi että vieroitus alkakoon huomenna, kun rippijuhlat on saatu alta pois, mutta se alkaa silti.

Jeee! Mut haastettiin! Yleensä en vastaa tällaisiin, mutta mulla on tänään syntymäpäivä ja mut haastettiin, niin menköön sitten. Enjoy! (Jos joku oikeesti jaksaa lukee tän)

Nimi: Tuuli Pauliina Hautala
Lävistyksiä: Pois se minusta
Tatuointeja: Ei niitäkään
Pituus: 169. Mietin mistä saisin sentin lisää...
Kengännumero: 39-41 riippuu ihan kauheesti poposta
Hiustenväri: Paha... Vaalea? Liukuvärjätty ainakin, kun yritän kasvattaa omaa väriä takaisin.
Sisarukset: Anninninni ja Juho (aka. dr_Hilarius)

VIIMEISIN...
...Elokuva, jonka viimeksi ostit?: Jali ja suklaatehdas
...Kappale, jonka kuuntelit?: Hellacopters - By the Grace of God
...Kappale, joka oli juuttunut päähäsi?: "Tästtä kessä voi alkkaa..."
...CD, jonka ostit?: Jotain Aki Sirkesaloja trokasin yhelle tyttöselle
...Henkilö, jolle soitit?: Eerolle, että tule pois autosta. Minulla kestää vielä.
...Henkilö, joka soitti sinulle?: Marja-täti toivotteli onnee
...TV-show, jonka katsoit?: Kokonaan? Onko Todistettavasti syyllinen show?
...Henkilö, jota ajattelit?: Jagmoa. Musta oli kiva kun se haasto mut.

VASTAAN VAI PUOLESTA?

Kaukosuhteet: Vastaan. Olen hellyyden/läheisyyden/huomionkipeä.
Itsemurha: Tällä hetkellä vastaan.
Ihmisten tappaminen: Puolesta. Liikakansoitus on suurempi ongelma. (Soittakaa amnestylle!!!)
Teinitupakointi: Vastaan. Hyhhyh...
Rattijuopumus: Puolesta. Henkeen ja vereen. Kyllä.
Homo- ja lesbosuhteet: Heteroilla vastaan.
Saippuasarjat: Puolesta.

OLETKO...

...Koskaan itkenyt tytön vuoksi?: Onko Meippu tyttö?
...Koskaan itkenyt pojan vuoksi?: Juuuhuuu! Yleensä useamman kerrallaan :D
...Koskaan ollut nyrkkitappelussa?: E. Ei näillä makarooneilla. Nostelen viä muutaman multasäkin ja ehkä sitten.
...Koskaan joutunut pidätetyksi?: En kyllä. Olen pikkutekijä.
...Rauhallinen?: En. Ihan suoraan ja rehellisesti voin sanoa, että en.

MITÄ...

...Shampoota käytät?: H&S. Hilseilen joo...
...Kenkiä käytät?: Terveyssandaaleita. Ja vaelluskenkiä. Mulla on aina vaelluskengät. Vanhat kuluu puhki niin ostan uudet.
...Pelkäät?: Pelottavia ihmisiä ja pimeetä ja pelottavia ihmisiä pimeessä. Ja yksinäisyyttä. Ja tulipaloja.

KUINKA MONTA...

...Kertaa olet ollut rakastunut?: Njäääh... Veteen piirretty viiva. Yhden ison ja monta pientä kertaa ehkä.
...Kertaa sydämesi on särkynyt?: Ootas.. Tunk tunk tunk... Vielä pelaa.
...Sydäntä olet särkenyt?: Luulin särkeneeni yhden, mutta olin väärässä.
...Kertaa nimesi on ollut sanomalehdessä?: Aika monta. Ehkä viis.
...Arpea on kehossasi?: En oo laskenut. Ei mulla sellasia puolen kehon palovammoja oo, jos niitä haetaan.
...Asiaa kadut menneisyydessäsi?: Paha. Mitä niitä katumaan kai.. En mä mitään tosi pahaa oo tehny. Jotain teinihäsläilyä ja turhaa draamaa aiheuttanut ehkä joskus, mutta niinhän me kaikki! (eiksniin?)

AJATTELETKO OLEVASI...

...Soma?: Sopivana päivänä joo.
...Hauska?: Yritys on ainakin kovaa.
...Kiihkeä?: En ole. Olen kylmä ja frigidi lehmä.
...Rakastettava?: Nöyp. Olen Vaikea.
...Huolehtiva?: Kyllä. Toiset laukasee hoivavietin toisia helpommin.
...Suloinen?: Mitä eroo on suloisella ja somalla?

SUOSIKKI...
...Alkoholijuoma: Eiswein. Kallista ja kiven alla ja hyvää.
...Nelikirjaiminen sana: Just.
...Karkki: Viinikumit yms menee ja tulee, mutta suklaa on ja pysyy.
...Sarjakuva / piirroselokuva: Shrek. Ei vanhene koskaan.
...Aamiaismurot: En käytä. Syön puuroa. PUUROA!!
...Purukumi: Sininen jenkki, ennenkuin siitä tuli isompi ja rapeampi ja mauttomampi.
...Väri: Säästömarketin sininen.
...Kynsilakan väri: Väritön tai pikkusen helmiäinen. Tosin että yrittäkääs joskus lakata kyntenne ja mennä kymmeneks tunniks kassalle. Vähän niinku yhtä tyhjän kanssa on se.
...Viikonpäivä: Sunnuntai (100%:n lisä)
...Inhokkipäiväsi: En ole päivärasisti. Kaikki ne voi olla pyllystä.
...Kukka: Dahlia. Se on iso!
...Koru: Epexin luokkasormus kaulassa. Ja sit ehkä se yks pääkallosormus, joka tosin on jo kiertänyt eteenpäin. Musta on silti hyvä, että se on siellä missä se nyt on.

Erikoiskyvyt / -lahjat?: Öööh.. Mennä "rikki" (=nauraa niin paljon, että ääntä ei kuulu. Naama vaan menee ruttuun ja muuttuu punaiseksi). Se on mun supervoima jos musta tulee joskus supersankari.
Kesä / talvi?: Kesä. Talvi tulee sit kohta.
Norja / Ruotsi?: Ruotsi. Siellä on halvempaa ja ymmärtää vähän puhetta.
Trampoliini vai uima-allas?: Trampoliinit ovat saatanasta!! Ymmärtäkää se jo!!

HENKILÖ, JOKA VIIMEKSI...

...Nukkui sängyssäsi?: Oli muuten Tinka. Sitä ennen Eero. Sitä ennen minä. Se on tosi yleinen nukkupaikka.
...Näki sinun itkevän?: Eero varmaan. En mä kauheesti itke, kun mulla on kaikki niin hyvin.
...Sai sinut itkemään?: Ystävämme hormoonit!
...Oli kanssasi elokuvissa?: Äyh.. Siitä on pitkä aika. Eeron kanssa ehkä käytiin kattomassa joku. EIKU 300 Kallen, Eeron ja ja ja... Jonin kanssa varmaan. Eiku Jarnon. Eiku Tuomon. Okei, ampukaa mut.
...Huusi sinulle?: Eero ei huuda, se korottaa ääntään. Taisi siis olla Eero, joka korotti ääntään.
...Lähetti sinulle sähköpostia?: Suomen kielen amanuenssi Hannele Häkkinen (ei toivottanut hyvää syntymäpäivää, vaikka sillä ihan takuuvarmasti on mun hetu siellä opiskelijatiedoissa!! Pöyristyttävää)

OLETKO KOSKAAN...

...Sanonut "rakastan sinua" ja tarkottanut sitä?: Olenko koskaan sanonut sitä niin etten tarkoita: en
...Ollut julkisella paikalla yöpuvussa?: No viimeksi kun tulin vessasta keskellä yötä tänne oli ilmestynyt käytävällinen porukkaa. Lasketaanko se?
...Pitänyt jonkun salaisuuden?: Harvoja. Hyvin harvoja.
...Itkenyt elokuvan aikana?: En ihan vollottamalla. Ehkä vähän on silmiä kirvellyt, mutta isot pojat ei katsos itke.
...Suunnitellut viikkosi TV-ohjelman perusteella?: Kysy vaan kuinka monta kertaa!
...Toivonut olevasi vastakkaista sukupuolta?: Usein, kun jonottaa festareilla tms. vessaan.

Paljonko kello on?: 22.36
Omenat vai banaanit?: Riippuu haluaako pureskeltavaa vai ruokaa.
Sininen vai punainen?: Punainen. Eiku sininen. Eiku punainen. Ehkä punainen.
Kevät vai syksy?: KEVÄT! (Tää oli helppo)
Mitä aiot tehdä tämän jälkeen?: Käydä suihkussa ja painella nukkumaan.
Minkä aterian söit viimeksi?: Frezza latten, muffinssin ja omenan (=päivällinen)
Lukio vai yliopisto?: Molemmat kai ne on käytävä kun kerran on aloittanut.
Oletko tylsistynyt?: Toisinaan.
Minkä äänen kuulit viimeksi?: Ylppö laulaa korvaan, että on toivoa paremmasta.
Mitä tuoksua nuuhkit viimeksi?: Omia jalkojani töiden jälkeen. Ne haisee kiinalaiselta ruualta.

YSTÄVYYS/RAKKAUS:

Uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä?: En. Ihastumiseen kyllä.
Haluatko jonain päivänä lapsia ja jos haluat, kuinka monta?: Jep. Kolme on hyväksihavaittu luku.
Mikä on sinulle tärkeintä ystävyydessä?: Ehkä se, että jaksaa kuunnella kaikkee kakkaa, mitä toisella on sydämella ja sitten sanoa rehellisesti, että toi on kakkaa.

MUUTA TIETOA

Rikosrekisteri?: On, mutta tyhjä. Tiedän. Pyysin otteen. "Ei merkintöjä lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista". (Se oikein luki siinä erikseen. En ole pedofiili! Jahuu!!)
Mitä kieliä osaat?: Välttävästi suomea, enklantia ja ruotsia, sekä auttavasti saksaa.
Nimeä lempiasioita makuuhuoneestasi: Eero, unisieppari, kiivanan kallis untuvapeitto.
Asia, josta pidät itsessäsi vähiten: Laiskuus ja sekavuus.
Ketä rakastat: Lähisukulaisia melkeinpä kaikkia ja sit Eeroo vähän ehkä. (Nyt se on virallista kun se lukee galtsussa.) Sekä monia muita ihmisiä, joita en aio luetella! Mulla on paljon rakkautta jaettavana.
Ketä kaipaat: En oikeastaan ketään. Kaikki tärkeet on täällä paitsi Anniina, joka tulee huomenna.

SINÄ

Lempinimet?: Paukki. Ja siinä se. Myös versio Pauke on jostain syystä eräiden käytössä. Ei tajuu...
Nimesi alkukirjaimet?: TPH
Kuinka vanhalta näytät?: VANHALTA! Mulla on helkatti soikoon RYPPYJÄ! Kasiluokalla Anssi sano, että näytän ihan satavuotiaalta kun hymyilen. Nyt näytän siis noin sataseitsemänvuotiaalta.
Kuinka vanhan ihmisen tavoin käyttäydyt?: Kuustoista veen. Teini on teini on teini.
Silmälasit / piilolinssit?: On mul rillit, mut mä käytän niitä vaan sillon kun pitää ajaa jonnekin minne en osaa (varokaa mua liikenteessä, jooko?)
Onko sinulla lemmikkejä?: On mulla yks triops. Ja sit Meippu, mutta se ei oo kenenkään, koska se on itsenäinen olio. Ja Tinka hoidossa.
Mikä saa sinut noloksi?: Fiksummat ihmiset. Niitä on paljon. Ja sit ihan tollanen yleinen munaaminen.
Mikä saa sinut onnelliseksi?: Moni asia. Huomio.
Mikä huolestuttaa sinua?: Sanoisin, että ilmaston lämpeneminen, mutta njääh... Ehkä vähän. Tulevaisuus ja työt ja oma ala ja muut.

OLETKO KOSKAAN...

...Ajatellut, että kuolet?: En oikeastaan. Tulee vaan paha mieli sellasista.
...Halunnut karata?: Silloin tällöin. Yleensä kun oon yksin, mikä on outoo...
...Kokeillut huumeita?: EN MYÖNNÄ MITÄÄN!!! (Tviiuu tviiuu tviiuu...)
...Harrastanut seksiä vieraan ihmisen kanssa?: On se varmaan jollekin vieras. Ehkä.

Siinäkö kaikki? Oho.

Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä :D

Kello on kahdeksan. Minä seison pihalla tuulipuvussa. Kävelysauvojen ranneremmit ovat niin kireällä, että sormia paleltaa. Päättäväisesti lähden puskemaan tuulta päin. Mp3-soittimesta on patterit loppu, joten hoen ajatuksissani Full Metal Jacketista tuttuja marssitusvärssyjä. Kävelen 35 minuuttia. Sitten käyn suihkussa, venyttelen ja syön ruisleipää.

Hetken päästä haen kaupasta sokeria, munia, tuorejuustoa ja kermaa. Ulkona sataa vettä, mutta minulla on hyvä mieli. Eero herää yleiskoneen hurinaan neljä kertaa.

Orivedellä jäätelöä syödessäni ymmärsin, että se on aivan sama kumpaan suuntaan ysitietä ajaa, aina on menossa kotiinpäin. Jo on metka tie!

Kesäisen (lue: hektisen) päivän töissä poljin pyöräni aution talon autioon pihaan. Tiesin, että veli hengailee jossain päin kaupunkia kuuntelemassa elävää musiikkia ja siippa juoksee pitkin peltoja elokuvaa kuvaamassa. Äidin olisi pitänyt olla kotona, muttei ollut. Ovet olivat lukossa eikä pöydällä ollut minkäänlaista lappua, jossa olisi kerrottu koska ihmiset palaavat ja kehoitettu syömään.

Kukaan ei huomioinut minua.

Päästin koirat ulos ja nappasin kaapista palan suklaata. Päätin, että istun tietokoneen ääressä tasan niin kauan, että joku tulee ja grillaa kanssani lohta. Olinko saanut ihan kokonaan sitä suklaatakaan syötyä, kun mieleeni putkahti täysin hullu ja absurdi ajatus: grillaan yksin.

Olen aamun jälkeen tavannut pitkälti toistasataa ihmistä ja keskustellut ainakin kahdenkymmenen kanssa. Jos vaikka yrittäisi olla hetken niin, ettei näe eikä kuule ketään. Olla vain.

Koirat jaloissani lastasin tarjottimelle lohet, kalamausteen, folion, kesäkurpitsaa ja aseet ja kipitin alakertaan. Valitsin mp3-soittimesta vain rauhalliset, mahtipontiset kappaleet. Aurinko painui hitaasti metsän taakse, kun kalat tirisivät grillissä.

En puhunut kenellekään moneen tuntiin. En sanonut sanaakaan edes kahdelle pikkukoiralle, jotka jaksoivat jonkin aikaa hyppiä ja kerjätä. Se tuntui hyvältä. Ehkä pitäisi koittaa olla yksin enemmän ja puhdistaa aivot kaikesta epämääräisestä diipadaapasta, mitä ihmisten kanssa tulee päivän mittaan jauhettua.

Rauman taidemuseossa on tällä hetkellä äidin opiskelijoiden lopputyönäyttely. Siellä on sellainen suuri paperipala, jossa on kaksi valtavaa hiilitahraa. Toinen on syntynyt niin, että taiteilija on laittanut paperin päälle hiiliä ja nukkunut niiden päällä. Toinen on tehty muuten samalla tekniikalla, mutta taiteilija on ollut ensin 17 päivää puhumatta. Ero on huomattava. Käykää ihmeessä katsomassa!

(Ainakin ne tuhannet raumalaiset, jotka käyvät lukemassa päiväkirjaani joka päivä.)

Eilen täysin vapaaehtoisesti nostin läppärin syliin ja kirjoitin runon. Siitä tuli todennäköisesti huono, joten en suurin surminkaan aio kopioida sitä tänne.

Tulin siinä samalla ajatelleeksi, että mistä runoilijat oikein repivät aiheensa? Jotenkin niiden on pakko tulla oikeista tilanteista ja tunteista, koska muussa tapauksessa he joutuisivat valehtelemaan. Niin tai siis totta kai kirjailijat valehtelevat! Johan se nyt kävisi tylsäksi lukea valtavia tiiliskiviromaaneja lähiöisien elämistä, joissa ei tapahdu oikeastaan mitään.

Yhdella kirjoittamisen kurssilla opettaja kertoi meille, että hän oli saanut hurjasti kukkia kirjoitettuaan radiokuunnelman pariskunnasta, joka yritti saada lapsia siinä onnistumatta. Maallikot kun eivät tajua, ettei tekstien tarvitse tulla tosielämästä. Haha! Tollot!

Kurssin jälkeen olen yrittänyt skarpata näiden hommien kanssa, mutta silti minusta tuntuu, että Apulannan Tonilla ei ole mennyt naisensa kanssa hyvin pitkiin aikoihin.

Olen myös viime aikoina lueskellut nuorten kirjoittamia runoja. Totta kai ne tuntuvat vähän töksähtelviltä sen jälkeen, kun on tenttinyt kaiken maailman Mannereita ja Leinoja. Silti minusta on hienoa lukea jotain, mitä ei tarvitse hampaat irvessä tulkita. Teiniangsti höystettynä kliseillä toimii. Ja siitä tietää ainakin, että se kumpuaa autenttisesta tilanteesta. Mikäs sen hienompaa kuin lukea, miten joku muukin on joskus painautunut pilottitakkia vasten pikkumopon tarakalla tai katsonut toista syvälle silmiin kyykkykessulla roskiksen takana.

Ollapa jälleen nuori...

Kesän ekat rusketusraidat näkyy! Jeeee!

Harmi vaan, että ne ovat kirkkaan punaiset.

Kärvähdin töissä.

Pitihän se arvata.

Yritin olla kovin varovainen ja lääpin itseeni reilusti aurinkorasvaa aamusella, ennen kuin lähdin. Unohdin sitten lisätä kertoimia tauolla, ja tulokset näkyivät heti.

Mahtista.

Mutta positiivisena asiana on sanottava se, että töissä tuntuu tätä nykyä ihan lomalta, kun koko ajan haisee hieltä ja aurinkorasvalta. Mikäs sen seksikkäämpää? Tervetuloa nuuhkimaan.

Ei ole mitään rajaa sillä, miten typeräksi tuntee itsensä, kun yrittämällä yrittää olla ajattelematta jotain.

Näin eilen ensimmäistä kertaa elämässäni kuolonkolaripaikan. Ajelimme Vampulan läpi ehkä tunnin sen jälkeen, kun auto oli napannut moottoripyörän kylkeensä. Vpk oli ohjaamassa liikennettä ja pesi letkulla tietä. Ruumis ja haavoittuneet oli jo kärrätty sairaalaan, mutta näky oli silti kammottava.

Auto oli tuhannen pärsässä. Prätkä oli vääntänyt sen mutkalle. Moottoripyörä oli porautunut niin syvälle auton kylkeen, että siitä näkyi vain takapyörä ja hieman tarakkaa.

Äiti meni veteläksi ja ajoi loppumatka Turkuun seitsemääkymppiä. Meidän äiti, joka on aina ollut ylpeä siitä, ettei saa ylinopeussakkoja, koska enkelit suojelevat häntä ratsioilta. Toivottavasti nekin enkelit saavat nyt pienen loman, kun tämän perheen naiset ajelevat hetken sydän kurkussa.